Nimi: Miksi, isi, miksi?
Kirjoittaja: Pyry
Genre: drama,
perheväkivaltaIkäraja: K-11
A/N: Eli vanhempaakin vanhemmasta kirjoitusvihkosta löydetty teksti, jonka eräs sitten vaati tänne pistämään, joten pistinpä sitten. Siinä on vähän pientä iltalukemista (tai aamulukemista, riippuen tietysti siitä, milloin tätä lukee). Kumma, miten erilaista tekstiä vuonna nakki ja muussi sitä syntyikään.
(Olinpas kauhea angstilapsi, voi ei.)
Miksi, isi, miksi lyöt äitiä? Miksi äiti kiljaisee niin, että korviin sattuu?
Miksi äidin keho näyttää yhtäkkiä niin kamalan voimattomalta ja
kyyneleet peittävät mustelmaiset kasvonsa kokonaan?
Miksi huudat kiellettyjä sanoja äidille ja potkaiset hänen kylkeensä, sylkäiset itkeville kasvoille?
Väkivalta on pahasta, isi, äiti sanoi niin lyödessäni kaveria kostoksi.
Miksi siis teet, niin kuin teet? Tuolista kuuluu kovaääninen räsähdys,
kun paiskaat sen seinää päin, sitä samaa, jota vasten äiti oli vielä
hetki sitten painautunut. Miksi, isi, miksi rikot tavaroita?
Miksi olet niin vihainen? Itsellesikö raivoat, vai äidille?
Eihän äiti ole tehnyt mitään pahaa, äiti on maailman lempein ihminen.
Pyydän sinua lopettamaan, miksi et kuuntele?
Sattuu, sattuu, sattuu. Miksi, isi, miksi löit minuakin?
Olen ollut ihan kiltisti, isi, vannon sen.
En poistunut piha-alueelta, enkä sanonut pahaa sanaa, usko minua.
Äitikin anelee sinua rauhoittumaan, miksi et kuuntele äitiäkään?
Äiti rakastaa sinua, äiti sanoo niin joka päivä.
Miksi, isi, miksi vastaat aina, että pullo on äitiä rakkaampi?
Miksi äiti tuon lauseen jälkeen katsoo sinua aina, niin kuin katsoo.
Samalla tavalla, kuin minä katson teitä, kun en saa jälkiruuaksi kiisseliä.
Surullisenako äiti sinua katsoo?
Sattuuko äitiäkin, kun sinä lyöt, niin kuin minua sattuu?
Älä enää lyö, kiltti, äitiin ei saa sattua enempää.
Ei äiti ole tehnyt mitään pahaa, älä rankaise häntä tyhjästä.
Karjut minulle tuntemattomia sanoja ja isket minut maahan.
Itkultani en saa järkevää sanaa suustani, en osaa enää pyytää sinua lopettamaan.
Älä iske enää, kiltti, sattuu liikaa. Pelottaa, isi, minua pelottaa.
Nallekarhu, joka vielä hetki sitten oli minulla, on jo sinun sylissäsi.
Sinä repäiset rakkaalta ystävältäni pään pois ja naurat räkäisesti tekosi päälle.
Miksi, isi, miksi rikot kaiken ympärillä olevan?
Sattuuko sinuunkin, niin kuin meihin sattuu? Kuka sinua lyö, isi?
Miksi, isi, miksi et kuule itkuani? Lopeta, äiti ei kestä, minä en kestä.
Lopeta, isi, lopeta. Miksi äiti ei enää liiku, puhu, ei edes itke?
Miksi äidin rintakehä ei enää kohoile kiivaasti, niin kuin se vielä äsken kohoili?
Miksi äidin ympärillä on liian laihaa mansikkahilloa,
sitä mitä Sirkka-täti meille aina lähettää?
Miksi, isi, miksi? Miksi mansikkahillossa ei ole mansikoita?