Nyt olisi vähän aikaisemmin tapahtunutta, syy sille miksi Haades ja Hermes eivät ole enää yhdessä. Kaiken pitäisi olla menneessä aikamuodossa.......
Hermes katseli heräilevää suurkaupunkia, kadut alkoivat hiljakseen täyttyä kiireisistä ihmisistä, jotka kaikki tuntuivat olevan tärkeitä ja myöhässä jostakin. Hermes tiesi tuon tunteen paremmin kuin hyvin, olihan hän sentään jumalten viestinviejä. Hän vilkaisi makuuhuoneeseen päin, missä oli kuitenkin vielä hiljaista. Varkaiden jumala tassutteli täyttämään kahvikuppiaan ja nojaili keittiönpöytään hörppiessään mustaa myrkkyä, joka kuitenkin maistui jumalaisen hyvälle.
Makuuhuoneen ovi avautui ja toinen jumala hiipi nuoremman taakse. '' Huomenta'' Hermes naurahti tuntiessaan toisen paljaan rintakehän selkäänsä vasten. Tummat kiharat kutittelivat
pienempää,kun vanhempi jumala kiepautti toisen ympäri ja nosti tämän tiskipöydälle istumaan.
Hermes hymyili toisen suukottaessa häntä suoraan suulle.
Hermes sulki silmänsä ja nautti tilanteesta. Kaikki tuntui täydelliseltä, vähän liiankin itse asiassa...
Matkalaisten jumala nappasi pöydältä kylmän ja märän rätin. Hitaasti, mutta varmasti kylmä vesi valui kankaasta, suoraan vanhemman jumalan niskaan.
Toinen ei aavistanut temppua ollenkaan ja hyppäsi säikähtäneenä kauemmas.
Hermes ei voinut muutakuin nauraa nähdessään vanhemman jumalan tyrmistyneen ilmeen.
''Ajattelin herättää sinut kerrankin kunnolla.'' Hän totesi vieläkin hymyillen ja käveli takaisin olohuoneeseen. Hetkeen ei kuulunut mitään ja internetin keksijä pohti, oliko mennyt liian pitkälle, toinen kun ei varsinaisesti ollut mitenkään aamuihmisiä. Hermes oli niin keskittynyt pohtimaan asiaa, ettei huomannut, kun toinen käveli hiljaa huoneeseen.
Haades painoi varkaiden jumalan tiukasti seinää vasten ja suuteli tätä intohimoisesti, koko palavalla rakkaudellaan. Hermes vastasi tiukalla halauksella. Koko tilanne viestitti vain yhtä sanomaa. Minä rakastan sinua!
**
Molemmat jumalat makoilivat toistensa syleilyssä välittämättä nousevasta auringosta. Ilmassa tuoksui seksinjälkeisen raukeuden lisäksi rakkautta. Vanhempi jumala kietoi kätensä toisen ympärille ja veti tätä vieläkin lähemmäs, hän ei aikonut koskaan päästää irti rakkaastaan..
Toisen tummat keijunkiharat tuoksuivat seikkailulta, nuoruuden huumalta ja vauhdilta.
Silmät loistivat kuin taivaan tähdet, kuin palaset tyyntä merta tai sinisintä iltaista taivasta.
Kasvot olivat kuin enkelin, vartalo keijumaisen solakka, mutta silti lihaksikas.
Hermes oli täydellinen Haadeksen kokeneissa silmissä. (Ja monen muunkin)
Matkalaisten jumala katseli toista. Haadeksen silmät olivat palavat, mutta silti rakastavan lempeät.
Tummat kutrit kehystivät, hoikkia ja hienopiirteisiä kasvoja upeasti. Vaikka Hermes tiesi kuoleman jumalan osaavan olla myös pelottava ja vihainen, jopa kauhua herättävä, hän oli kuitenkin rakastunut tähän mieheen, ei kehenkään muuhun.
**
Haades katseli kyllästyneenä Zeuksen, Poseidonin ja Heran riitaa. Hermes naputti odottavan oloisena kiveä sormenpäillään ja katseli Haadeksen selkää . Hän oli kaikessa rauhassa tullut tuomaan pakettia Zeukselle ja osunut keskelle ilmiriitaa. Hera syytti miestään uskottomuudesta ja Poseidonia epäoikeudenmukaisuudesta, Haades oli vain sattunut paikalle ja hänet oli otettu riidan ratkaisijaksi. Hera otti uskollisuus-asian todella vakavasti tällä hetkellä, niin vakavasti, että keräsi suunnattoman energia pallon ja heitti sen kolmea suurta päin. Kaikki kolme aikoivat torjua sen yhtäaikaa ja kaikki jumalallinen energia kimposi, saaden lisäpontta torjunnasta.
Liikesuunta muuttui ja voima poukkasi suoraan kohti Hermestä ja Haadeksen maailma hajosi.
Nuori jumala lyyhistyi kiviseen maahan kaiken elinvoimansa menettäneenä.
Poseidon tajusi toimia ensimmäisenä ja kutsui Apollonin, lääkintätaitojen jumalan.
'' Veli, se ei ollut Heran vika! Silkka onnettomuus!'' Poseidon oli ainut, joka tiesi Viestinviejän ja veljensä suhteesta. Haades ei kuitenkaan enää kuullut. Hän kohotti katseensa Heraan ja lausui kirouksen, johon vain hänellä oli valtaa. '' Niin kauan, kuin minä elän, sinulle ei synny enää yhtään lasta,ei puoliveristä tahi jumalaa, vannon sen Styksjoen nimeen!'' Ja hiljaa mielessään hän lupasi, ettei enää koskaan satuttaisi rakastaan, mitään pahaa ei tapahtuisi hänen keijupojalleen, vaikka se satuttaisi ja särkisi Haadeksen sydämen.
Miten väärässä hän olikaan
Huomenna tai viimeistään ylihuomenna tulee taas jatkoa, vaikka pitkiä osia eivät olekkaan.
Tämä kappale oli vähän pohjaa Hermeksen ja Haadeksen tarinalle, vaikka Apollonin ja Hermeksen suhdetta ei tässä aloitettukaan. (Miksi musta tuntuu, että Hermekselle käy aina mun ficeissä huonosti?) Yritin tehdä selkeää tekstiä ,mutta takaumat on siitä hankalia, että mennyt ja nykyinen vuorottelevat. Sanokaa, jos huomaatte siinä jotain virheitä, jotka haittaavat lukemista....(Ja niitä varmaan riittää, pitää hankkia se beta.....)
