Supernatural, Kohtalon määräämää, K11

[LittlePinkFreak]

Title: -
Wroted by: Minä aka LittlePinkFreak
Beta: -
Fandom: Supernatural
Ikäraja: K11 // zachy lisäsi ikärajan otsikkoon, ja korotti sitä ficin sisällön vuoksi
Pairing: Ei mitään hajua...
Genre: -
Warnigns: Eka ficci, kirjoitettu 2.47 yöllä, joten teksti voi olla vähän tönkköä ja näin..
Summary: -

Dean istui autossaan katsoen tyhjyyteen. Silloin tällöin hän kohotti olutpullon huulilleen ja otti aimo huikan. Hän ei tarvinnut seuraa purkaakseen tunteitaan. Vähän väliä hän mumisi itsekseen jotain sen tapaista kuin "helvetin maailmanloppu" tai "en jaksa enää leikkiä supersankaria. Hoidelkoot itse demoninsa".
Sitä ei ollut kieltäminen. Dean oli väsynyt ja kyllästynyt ottamaan käskyjä muilta. Ei hän ollut Harry Potter, joka oli syntynyt voittamaan pahan! Dean eli suojellakseen rakkaitaan. Ja siinä oli tarpeeksi työtä.
Dean kittasi viimeisen pisaran oluestaan ja hetken mielijohteesta käynnisti auton. Vasten vaistojaan hän painoi kaasua ja lähti ajamaan. Määränpäällä ei ollut väliä. Tuntui vain, etä piti selvitellä päätään. Mikä tosin oli vähän vaikeaa humalassa. Dean ajoi tunteja tietämättä minne oli menossa ja pää sekaisin. Aamun sarastaessa hän oli pääsyt jo valtatielle. Tosin hänellä ei ollut mitään aavistusta mille valtatielle. Hän kuuli rekan jossain edessäpäin. Dean toimi jälleen hetkellisestä mielijohteesta ja vaihtoi kaistaa. Hän pysähtyi keskelle tietä ja sammutti auton. Rekkakuski ei ajatuksissaan ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti pysähtyäkseen vaan ajoi kovalla vauhdilla Deanin rakkaan impalan päälle lytistäen sen kasaan.
Dean siristeli silmiään kirkkaan valon osuessa niihin. Hitaasti hän nousi joltain pehmeältä. Hän suojasi silmiään kädelään kunnes tottui valoon. Dean katseli ympärilleen ihmetellen missä oli. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista. Hän seisoi keskellä tiheään kasvaneiden puiden ympäröivää aukeaa. Kaikki oli puhtaan vihreää ja raikasta.
- Missä olen?
- Olet taivaassa, kuului ääni Deanin takaa. Dean käännähti ympäri ja kohtasi tutut kasvot.
- Cas...
- Miksi teit sen Dean, Castiel kysyi haikeana. Enkelin syvä ja rauhallinen ääni sai Deanin voimaan pahoin syyllisyydestä.
- Olen väsynyt Cas. En ole oikea mies tähän tehtävään. En ole mikään sankari!
- Me emme kaipaa sankaria vaan miestä joka pystyy hommaan.
- Ja mistä päätellen minä pystyn siihen? Miten voitte oletaa minun asettuvan veljeäni vastaan?
Castiel otti muutaman askeleen lähemmäs Deania. Hän mietti tarkasti mitä sanoisi.
- Emme oletakaan sinun asettuvan Samia vastaan, sillä se joka on vastassasi ei totisesti ole veljesi. Lucifer tekee kaikkensa saadakseen Samin päästämään hänet sisäänsä. Se on väistämätöntä Dean. Koska et voi pysäyttää kohtaloa on sinun täytettävä omasi.
Dean katsoi kenkiän yrittäen olla välittämättä Castielin sanoista. Se vain oli vaikeaa, kun kyseessä oli hänelle tärkeä ihminen.
- Ja mikä minun kohtaloni on?
- Sinun kohtalosi on antautua Mikaelille ja pysäyttää veljesi. Tai minun veljeni. Koko maailman kohtalo on kiinni sinusta, Dean. Tiedät ettet voi jäädä tänne.
Dean pyöräytti silmiään, eikä vastannut mitään. Hän vihasi sitä kun Castiel syyllisti ja painosti häntä. Hän vihasi sitä kun hän ei voinut tehdä asialle mitään.
- Hyvä on.
Castiel käveli Deanin eteen ja oli koskettamaisillaan tämän otsaa lähettääkseen hänet takaisin.
- Teet oikein, hän sanoi.
- Miksei se tunnu siltä?
Castiel kosketti Deanin otsaa ja muutamassa sekunnissa Dean istui jälleen impalansa ajajan paikalla Bobbyn pihalla. Sam käveli talolta autolle ja istuutui veljensä viereen.
- Onko kaikki hyvin, hän kysyi huolissaan.
- Olet ollut täällä tunteja.
Hetken Dean ei vastannut mitään. Katsoi vain tyhjyyteen.
- Kaikki on hyvin. Olen tässä vähän ajatellut.
Sam katsoi isoveljeään totisena, kuten aina.
- Kun tämä kaikki on ohi, ostan tontin jostain rauhallisesta paikasta ja siirryn eläkkeelle.
Sam hymähti pienesti.
- Hyvin ansaitulle eläkkeelle. En vain ymmärrä, miten voit lopettaa noin vain?
- Yhtä helposti kuin nämä hommat aloitinkin, Dean sanoi ja otti kulaukse oluestaan.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Älkää pliis sanoko mitään Impalasta! En jaksanu kirjottaa sitä isolla Ja olkaa helliä mua kohtaan, en kestä kritiikkiä. Vähän kerralla kiitos