Ficin nimi: Kysymyksiä ilman vastauksia
Kirjoittaja: Mort
Fandom: Emmerdale
Tyylilaji/Genre: lievää angstia, ficlet
Ikäraja: K-11.
Päähenkilöt: Natasha Wylde
Vastuuvapaus: En omista Natashaa (valitettavasti), Emmerdalea enkä saanut minkäänlaista korvausta tämän väkertämisestä.
Varoitukset: Murhasta maininta.
Tiivistelmä: Tässä kaikessa oli liian monta kysymystä ilman vastausta..A/N: Koska Emmerdalessa nyt tapahtuu sen verran paljon Wyldejen ympärillä, oli pakko päästä iskemään sormeni tähän aiheeseen.
***
Istuin kartanon takaseinustan viereen asetetulla puutarhakalustoon kuuluvalla tuolilla ja katselin vihreällä niityllä märehtiviä lehmiä. Ne elivät huomattavan helppoa elämää. Ne olivat autuaan tietämättömiä tulevasta. Ne eivät murehtineet huomista. Ne eivät miettineet, miksi elämä oli sellaista kuin oli. Ne vain elivät elämäänsä – elämäänsä, joka kulki samaa rataa joka ikinen päivä.
Olin ollut tyytyväinen ja enemmänkin elämäämme maaseudulla. Olin luullut kaiken olevan täydellisesti. Kaikki oli muuttunut yhtenä ihan normaalina iltapäivänä. Maailmani oli alkanut murentua. Ja nyt olisin vaikka heti valmis vaihtamaan paikkaan yhden sarvipään kanssa. Olisi helpompaa maata märehtien ja antaa ongelmien ratketa itsekseen.
Pyyhkäisin silmäni kuivaksi. Ne olivat jälleen kostuneet. Olin vuodattanut kyyneleitä alle vuorokaudessa enemmän kuin 24 vuodessa koskaan. Aina kun Mark – vai olisiko pitänyt sanoa Daniel - oli saanut minut vetistelemään, ne olivat olleet lähes poikkeuksetta ilon kyyneliä, jotka valuivat poskiani pitkin. Tällä kertaa niin ei ollut.
Oli oikeastaan huvittavaa, että elämämme oli menossa murskaksi muutamassa hassussa tunnissa, kun sitä oli rakennettu yli parikymmentä vuotta. Vuosia olin rakastanut miestä, jonka kanssa olin jakanut kaiken. Olimme kokeneet ylä- ja alamäet ja saaneet lapsiakin yhdessä. Lyhyessä hetkessä olin saanut huomata, etten tuntenut häntä ollenkaan.
Kuka hitto oikeasti oli Mark Wylde? Olisin osannut vastata kysymykseen, jos minulta olisi kysytty sitä päivääkin aiemmin. Enää en osannut. Mies näytti samalta kuin aina ennenkin, mutta hänen sisältään oli paljastunut muukalainen, jota en tuntenut lainkaan.
Mikä sai miehen hylkäämään vaimonsa, joka vielä elää vuosikausia luullen aviomiehensä kuolleen. Tuntemani Mark ei ikinä olisi voinut tehdä tai edes harkita tekevänsä mitään vastaavaa. Danielin ja Markin välillä oli siis selkeä ero. Toisaalta miten voisi olla, kun kyseessä oli sama mies.
Puuskahdin turhautuneena ja vedin kasvoilleni valahtaneet tummat hiukset pois peittämästä näkökenttääni. Olin aivan sekaisin. En osannut päättää, mitä tästä kaikesta olisi pitänyt ajatella. Luultavasti mitään suoraa vastausta ei tulisi koskaan löytymään, mutta olisi ollut mukava saada joku järki asioihin.
Mieltäni vaivasi pieni seikka, mutta en meinannut saada langan päästä kiinni. Yllättäen se nousi mieleeni kirkkaana. Miksi? Miksi Faye oli tullut hakemaan töitä? Miksei hän vain ollut kertonut kuka oli? Miksei hän ollut tuhonnut avioliittoani jo siinä vaiheessa?
Tässä kaikessa oli liian monta kysymystä ilman vastausta. Tiesin, että pohtimalla asioita yksikseni, en saisi palasia milloinkaan loksahtamaan paikoilleen. Täytyisi kääntyä Markin puoleen, vaikka inhosin jo ajatustakin. Mutta kuten olin elämän aikana oppinut, välillä oli tehtävä myös asioita, jotka eivät kauheasti innostaneetkaan.
Kaiken muun ohella mietin, miten tästä kaikesta selvittäisiin. Lapset eivät koskaan saisi joutua tietämään heidän isänsä olevan kaksinaamainen huijari. Olin niin vihainen, että mielessäni oli välillä pilkahtanut suunnitelma, kuinka murhaisin Markin. Miehen yllättävä häviäminen kuvioista käynnistäisi kysymystulvan, johon olisi vaikea vastata sujuvasti, joten murha olisi ainakin hetkeksi haudattava ja unohdettava. Olisi pakko keksiä jotain muuta. En antaisi tämän tuhota vaivalla ansaitsemaani. Olin minä pahemmistakin paikoista selvinnyt. Yhden asian silti tiesin.
Mark ei tulisi selviämään tästä tällä kertaa pelkillä selittelyillä ja kalliilla lahjalla.
***
A/N: Tämän kirjoittaminen oli mukavaa ja antoisaa, sillä loppujen lopuksi Markin ja Fayen suhteen/avioliiton käsittely jäi aika vähälle menneissä jaksoissa. Natasha edelleen pysyy yhtenä suosikkinani (ja kaikki kunnia ja krediitti tästä kuuluu Amanda Donohoelle loistavasta näyttelemisestä ja roolityöstä) ja sen takia oli pakko päästä kirjoittamaan asiasta hänen näkökulmastaan katsottuna.
Kommenttia otetaan jälleen vastaan.
