Litiläpimärkä
Kirjoittaja: Kizutin
Ikäraja: S
Paritus: Tulkinnanvarainen
Genre: Hankala määrittää... pohtivan sateista fluffia?
A/N: Syntyi yhtäkkisestä yöllisestä inspiraatiokohtauksesta tajunnanvirtana. Taaskaan emme saa tietää henkilöistä suoraan mitään, mutta tulkinoja saa ja pitääkin tehdä. Pituudeltaan jotain tupla- ja triplaraapaleen välistä (266 sanaa). Puhekielisyys tulee luonnostaan, älkää pelästykö.
----------------------------
Mä vain olin ja roikotin jalkojani tyhjän päällä.
Satoi eikä mulla ollu sateenvarjoa. Mihin mä nyt sellasta?
Tuuli vielä tarttuisi ja veisi mut mukanaan. Lennättäisi ylös pois kaikkien ulottuvilta.
Joku vois sanoa, että mä oon järjiltäni.
Istua nyt kaatosateessa rautatiesillalla ilman sen kummempaa syytä.
Tai no oli mulla syy, muttei se tuntunu enää tärkeältä.
Mitä parista särkyneestä lautasesta, uusia saa kaupasta.
Mä olin istunu siinä kai jo aika kauan ko sä tulit.
Sulla oli mukana se punainen muffinssikuvioinen sateenvarjo.
Sä olit ostanu sen jostain kirpparilta ko sun mielestä se oli söpö. En mä voi väittää vastaan.
Sä pysähdyit sen sillan alle ja katsoit ylös.
Huusit: "Idiootti... tuu alas sieltä!"
Hetken mä mietin pitäskö hypätä. Kokeilla kasvasko mulle siivet sillä matkalla.
Liukua vain kaiteen ali ja antaa mennä. Sulkea silmät ja sukeltaa.
Sen sijaan: "Ei huvita... tuu ite tänne!"
Ja jostain ihmeen syystä sä tottelit. Kiipesit ylös ja istuit mun viereen.
Siirsit sateenvarjoasi niin, että mäkin mahduin sen alle, vaikkei se mitenkään iso ollutkaan.
Valitit, että mä oon ihan märkä.
Mä vaan istun enkä vastannu.
Mitä siihen pitäs sanoa? Märkä olen joo. Yltä, alta ja päältä hupparista alushousuihin. Litiläpimärkä.
Juna ajoi ohi.
Ikkunasta mä näin, kuinka joku pikkulapsi oli litystäny naamansa lasiin.
Se tuijotti meitä pienen hetken ja oli poissa.
Sä painoi pään mun olkapäähän ja piilotit naamas.
Mutisit: "Väsyttää"
Mä pörrötin sun hiuksia ja hymyilin.
Kysyin, kuinka paljon.
"Ihan vähän vain"
Annoin sun olla ja katselin vain kuinka hämärä hiipi salakavalasti piilottaen kaiken.
Meidätkin?
Keneltä?
Eihän meissä ole mitään, mitä piilottaa. Ei mitään, mitä peitellä.
Vain minä, sinä ja muffinssit.
Ohiajavien junien suhina ja kiitävät valot.