Genre: angst, pilkahdus romancea
Rating: S, jos on liian korkea niin sanokaa.
Pairing: Lily/James (ylläri...)
Summary: Kesä meni. Kuljit sisaresi kannoilla, vihasit häitä ja onnellisia pareja, et kestänyt paikkoja joissa olitte ennen kulkeneet. A/N: Joulu on surullista aikaa. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.
Challenges: Kerää kaikki hahmot: Petunia Evans/Dursley, FF100 sanalla 040: Näkö, FF10 sanalla 10: Heijastus, Yhtyeen tuotanto (Maija Vilkkumaa) kappaleella Puisto puhuu, One true Something (Paritus: Lily/James)
Pilvet juoksivat tuulen mukana pitkin taivaanrantaa jättäen jälkeensä kirkkaan öisen taivaan. Tuhannet tähdet heijastuivat järvestä ja silmistäsi, joilla katsoit hänen peräänsä. Viha, suuttumus, pettymys. Kaipaus ja ystävyys. Kaikki se tulvi mieleesi jokaisella alkeleella jonka hän otti. Ja joka askeleella tunsit, kuinka kuilu välissänne syveni. Pian, ajattelit, teillä ei olisi enää mitään yhteistä. Silti etä juossut hänen peräänsä. Tiesit ettei se muuttaisi mitään, että tässä tedän tienne eroaisivat lopullisesti. Hän oli valinnut puolensa lähestyvässä taistelussa, ja sinä olit valinnut omasi.
Kaikki tuntui pahemmalta kuin aikoihin. Et nauranut niin paljon kuin ennen, et nähnyt missään hyvää. Muut ystäväsi alkoivat vieroksua sinua samalla kun sisaresi lähetti raivostuttavia viestejään hääsuunnittelun etenemisestä. Ainoa hyvä mitä seuraavista kolmesta kuukaudesta löysit oli se, että poika, joka jatkuvasti juoksi kintereilläsi, hidasti tahtiaan ja jäi jälkeen. Jossain syvällä sisimmässäsi sekään ei kuitenkaan tuntunut kovin hyvältä.
Kesä meni. Kuljit sisaresi kannoilla, vihasit häitä ja onnellisia pareja, et kestänyt paikkoja joissa olitte ennen kulkeneet. Entinen ystäväsi kummitteli mielessäsi, näit unia joissa kaikki oli vielä hyvin, heräsit kyyneleihisi. Kaipasit takaisin kouluun, paikkaan jonka tunsit enemmän kodiksesi kuin vanhempiesi talon.
Se sanoi: nouse ja paa
huuliisi punaa
nyt vähän näyttää siltä
et maailma ei loppunutkaan
vielä sun pää
on surusta raskas
mut se sellaiseksi ei jääKului vuosi, ja kasvoit yli ikävästä. Jäljelle jäi tyhjä paikka, jota ei kukaan koskaan täyttäisi, ja muistot, jotka suljit synkkään kammioon aivojesi perukoille. Keskityit nyt itseesi yrittämättä miellyttää ketään muuta. Vuosien takainen ihailijasi oli myös kasvanut aikuiseksi, ja annoit hänelle mahdollisuuden. Olit jälleen kokonainen, onnellinen, vapautunut. Entinen ystäväsi ei enää kiinnittänyt huomiotasi käytävillä, et enää kokenut tarvetta selvittää asiat uudelleen.
Valmistuit koulusta, oli aika siirtyä eteenpäin. Sinua pelotti, läheisesi sanoivat ettei pelättävää vielä ollut. Pelkäsit itsesi puolesta, perheesi puolesta, kihlattusi puolesta. Maailma oli sodan partaalla, ja tulisit taistelemaan entistä parasta ystävääsi vastaan, poikaa, joka myös oli kasvanut ja valmistunut ja joka oli jatkanut elämäänsä vihollisen puolella ilman sinua.
Sun tiesi ne päätyvät hyväänMenitte naimisiin ja tulit raskaaksi, ja pian sen jälkeen syttyi sota. Saapui tieto, että paha vaani syntymätöntä lastasi, että vihollinen tahtoisi tuhota pojan hinnalla millä hyvänsä. Te piilouduitte, pakenitte pahuutta, ja sijaintinne tiesi vain miehesi paras ystävä. Ystävä, joka kuolisi ennen kuin kavaltaisi olinpaikkanne. Luulitte jo olevanne turvassa.
Lapsi syntyi kesällä. Poika, jolla oli äitinsä silmät ja näytti muuten isältään. Olit onnellinen, te olitte onnellisia. Olitte perhe, pieni onnellinen perhe kaiken sen surun, pelon ja sekasorron keskellä. Se tuntui sinusta ihmeeltä. Tosiystävästä ja salaisuudenhaltijasta tuli kummisetä, miehesi oli ylpeä pojastanne ja palvoi sinua. Tunsit rakastuvasi häneen yhä uudestaan, huolimatta ympäröivän maailman tuskista.
Poika kasvoi, aika kului. Vuosi vaihtui, ja pian poika olikin jo vuoden vanha eikä mikään ollut häntä vielä uhannut. Aloitte käydä levottomiksi siitä hiljaisuudesta, ja tosiystävääkin alkoi pelottaa. Iltaisin istuit poikasi sängyn vierellä katselemassa hänen syvää ja rauhallista untaan, toivoen että voisit itse olla yhtä tyyni.
Lokakuu, ja kaikki läheni loppuaan. Tiesit, että jotain tulisi tapahtumaan, aavistit sen, mutta et kuitenkaan osannut varautua pahimpaan. Paholainen pääsi yllättämään iltasadun aikaan, kun poika oli jo melkein unessa. Tosiystävää oli pelottanut, hän oli kertonut piilopaikan miehelle, joka oli heti juossut mestarinsa luokse. Miehelle, jota oli luultu ystäväksi.
Miehesi käski paeta, ja juoksit poikasi luo. Et kuitenkaan ehtinyt ajoissa, paholainen seurasi aivan kintereilläsi. Tiesit, että miehesi oli jo kuollut, että olit poikasi ainoa lohtu. Anoit armoa, pyysit jättämään pojan rauhaan. Viimeisenä ajatuksenasi toivoit, että sisaresi ottaisi poikasi luokseen. Sitten olitkin jo poissa.
Kun hengität, hengität syvään
