A/N: no niin, viimeistä viedään. Kiitos jälleen kommenteista!
Ledi: hmm, "huonosti" on hyvin suhteellinen käsite. Saat itse päättää, kuinka tässä lopulta käy...
Maww: ohhoh, olen
todella imarreltu! "...paras Harry Potter-ficci... O_o olen sanaton!
mursukas: kliseet, kirjoittajan viholliset... ja varsinkin lukijan. Hyvä, jos olen onnistunut tuomaan tekstien maailmaan jotain uutta.
Loppu on tässä, nauttikaa! Hyvää joulua!
5. luku: Joulun taikaaKuhnusarvion pidot kestäisivät varmasti aamun pikkutunneille asti, koska Professori oli tunnettu iloisesta juhlamielestään. Joulutanssiaiset olivat oiva syy koota yhteen maineikkaita velhoja.
Jamesille ilonpito alkoi riittää, kun eräs juopunut kaljupäinen velho otti hänestä tukea ja oksensi kukkaruukkuun.
Edes Maya Tortonia ei ollut näkynyt pidoissa, mikä harmitti Jamesia. Olisi ollut mukava jutella hänen kanssaan, niin kuin aikaisemmin huispauskentällä. Torton ei ollut antanut maineen nousta päähän.
Lily näytti nauttivan täysin siemauksin: hänelle kaneli-inkivääribooli tuntui maistuvan. Tyttö hoiperteli Jamesin luokse jälleen täyden lasin kanssa ja sanoi:
”Tämä on elämäni paras joulu!”
Jamesin oli vaikea uskoa sitä. Hän tiesi paljon parempiakin tapoja viettää jouluaattoa kuin Tylypahkan taikajuomaopettajan kestit.
”Kuule, ehkä sinun olisi parasta lähteä nyt nukkumaan”, James sanoi topakasti ja tarttui Lilyn käteen. ”Minä saatan sinut.”
Lily näytti hölmistyneeltä, joi ripeästi boolinsa ja lähti seuraamaan Jamesia.
”Joo, mennään vain nukkumaan”, Lily sanoi omituisella äänellä, kun he pääsivät ulos meluisasta huoneesta. Hän liu´utti sormeaan pitkin Jamesin käsivartta, mikä sai Jamesin ihon kananlihalle.
Ikkunoiden takana pyrytti lunta.
”Minä pidän sinusta, James”, Lily sanoi hetken päästä, ”sinä olet niin…
elämänmakuinen.
Jamesin sydän alkoi hakata nopeasti. Hän äännähti omituisesti, rykäisi ja sanoi kysyvästi:
”Elämämakuinen?”
He olivat saapuneet Lihavan leidin luokse.
“Niin. Sinä osaat ottaa rennosti”, Lily selitti hymyillen. James oli harvoin nähnyt tuon hymyn, joka tuntui valaisevan hänen koko maailmansa.
He katsoivat toisiaan silmiin.
”Minä en olisi koskaan uskonut, että juuri se tekee sinuun vaikutuksen”, James sanoi hiljaa.
Lily astui lähemmäs. Hänen vihreät silmänsä oli kehystetty tummalla meikillä…
”Öhöm”, Lihava leidi äyskähti juuri silloin, ”ei minulla ole koko iltaa aikaa odotella tässä.”
James vetäytyi kauemmas.
”Maya”, hän tiuskaisi salasanan muotokuvalle.
”Mitä?” Lily kysyi äkäisesti.
James hämmentyi. Lihava leidi kääntyi sivuun.
“Aa niin, salasana”, Lily mutisi, mutta James unohti ajatuksensa: oleskeluhuoneesta raikui iloista joulumusiikkia ja puheensorinaa.
Sirius virnisti nähdessään heidän saapuvan.
”Sarvihaara! Me päätimme – no hyvä on,
minä päätin – järjestää joulujuhlat meille, joita ei kutsuttu Kuhnusarvion hienostelutilaisuuteen!” Sirius huusi melun yli ja ojensi heille kermakaljaa.
”Mutta tämähän on loistavaa!” Lily kiljahti ja hihitti. James kurtisti kulmiaan. Yleensä Lily suhtautui oleskeluhuoneessa riehumiseen hyvin vakavasti. Itse asiassa kerran nuorempana Lily oli jopa kannellut Professori McGarmiwalle, kun rohkelikot juhlivat huispausvoittoa oleskeluhuoneessa – jolloin McGarmiwa oli käskenyt kaikkien suureksi riemuksi Lilyä ”hölläämään nutturaa”.
Lily liittyi tanssivien oppilaiden joukkoon.
”Oliko teillä hauskaa?” kysyi Jamesin viereen ilmaantunut Sofia, joka oli kihartanut punamustat hiuksensa.
James ei ehtinyt vastata, kun Sofia jo sanoi mietteliäästi:
”Lily ei ole kunnossa. Hän ei ole oma itsensä. Ensinnäkin tuo käytös on liian irrottelevaa ja sitten nuo vaatteet – hän on vaihtanut tyyliään täysin. Suurin muutos on tapahtunut sinun suhteesi.”
James nyökkäsi. Hän ei voinut enää uskotella itselleen, että tuo oli hänen unelmiensa Lily.
”Minä ajattelin, että ehkä… ehkä Lily todella on ihastunut sinuun”, Sofia sanoi katsoen parasta ystäväänsä, ”ja siksi hän on muuttunut. Mutta se ei voi olla totta – ei Lily koskaan muuttuisi pojan vuoksi. Varsinkaan sinun, ei millään pahalla.”
James pyöräytti silmiään.
“Minä aloin vähän tutkia, etsiä päiväkirjaa tai jotain vastaavaa”, Sofia jatkoi, ”tiedän, että se on väärin, mutta hän ei ole viime päivinä vastannut minun kysymyksiini. Ainut johtolanka, jonka löysin, oli omituinen valokuva.”
James kuunteli korva tarkkana.
“Siinä oli vanha mies sekä ilmiselvä Maya Torton!” Sofia sihahti ja katsoi Jamesia silmät pyöreinä.
Kesti hetken, ennen kuin James tajusi, mitä ihmeellistä asiassa edes oli.
”Siitäkö tässä on kyse? Onko Lily ryhtynyt valokuvaajaksi?”
Sofia tuhahti ja tarttui Jamesin juhlakaavun hihaan.
“Minusta meidän pitäisi mennä kysymään Tortonilta itseltään, miksi hän on antanut kuvansa Lilylle!”
Juuri silloin naurava Sirius kapsahti Sofian kaulaan.
”Tulkaa tanssimaan, tylsimykset!” Sirius hörähti.
Sofia työnsi Anturajalan inhoten kimpustaan.
“Meillä on parempaa tekemistä.”
Sirius suoristautui ja tuijotti heitä.
“Varoituksen sananen, Sofia, huispauskapteenimme on
jahtaaja!” Sirius ivasi ja heristi sormeaan.
Sofia lähti oviaukolle ja veti Jamesin peräänsä.
”Katso Lilyn perään, Sirius!” Sofia huudahti.
“En tiedä, onko tämä hyvä idea”, James jupisi, kun hän oli taas käytävällä. Häntä väsytti, eikä hän olisi millään kehdannut mennä häiritsemään Tortonia siihen aikaan yöstä.
”Sinä et yleensä tiedäkään mistään mitään”, Sofia mutisi takaisin.
”Hienoa!” James huudahti teatraalisesti. “Minä vietän jouluyön kiukkuisen shakkinörtin kanssa koulun käytävällä – ”
Sofia sihahti hänet hiljaiseksi. Turvavelhot tuijottivat heitä äkäisesti vierastuvan oven edessä.
“Anteeksi”, Sofia aloitti arasti.
“
Älä pyytele anteeksi”, James supisi, ja Sofia tökkäsi häntä kylkeen.
“Meillä olisi tärkeää asiaa Maya Tortonille”, Sofia sanoi kovaa.
Turvavelhoilla oli mustat kaavut ja omituiset teräksiset naamarit silmien edessä. Toinen niistä puhui matalalla, töksähtelevällä äänellä:
”Neiti Torton ei ole vielä palannut.”
”
Palataan huomenna”, James kuiskasi. Turvavelhot saivat vilunväreet kulkemaan hänen selkäpiitään pitkin.
Sofia tuijotti vartijoita tiiviisti.
”Me odotamme tässä”, hän sanoi.
Ei vastausta.
”Hyvää joulua!” Sofia toivotti odottamatta turvavelhoille.
Ei vastausta. James ei voinut estää naurun pärskähdystä. Sofia mulkaisi häntä.
”Öhöm, niin, hyvää joulua vaan”, James sanoi ja katsoi kolkkoja naamoja. Kumpikaan velhoista ei vastannut.
”Eikö joulu ole hyvä?” James kysyi hetken kuluttua, kun ei voinut estää itseään. Sofia tökkäsi häntä taas äkäisesti kylkeen.
Toinen turvavelhoista vastasi matalalla äänellä:
”Neiti Torton ei ole vielä palannut.”
James katsoi Sofiaa pelästyneenä. Ilmeisesti vartijat eivät olleet kovin fiksuja tapauksia, tai sitten heitä oli kielletty puhumasta vieraille omista asioistaan.
”Oletteko te opiskelleet Tylypahkassa?” kysyi vuorostaan Sofia, joka näytti mietteliäältä. Hän astui rohkeasti lähemmäs turvavelhoja, jotka seisoivat hievahtamatta paikoillaan oven molemmin puolin.
”Me vartioimme Neiti Tortonia”, molemmat vastasivat kuorossa.
James tuhahti, mutta Sofia astui aivan toisen velhon eteen.
”Oletko sinä komennuskirouksen alaisena?” Sofia kysyi hitaasti.
James hätkähti. Komennuskirous oli anteeksiantamaton kirous – miten Sofia saattoi kuvitella, että
Maya Tortonilla olisi yhteyksiä rikollisuuteen?
Sofia veti taikasauvansa nopeasti esiin, osoitti turvavelhoa ja taikoi ilmeisesti sanomattomasti: turvavelhoon osui violetti valosuihku, joka sai sen lyyhistymään maahan. Toinen turvavelho hyökkäsi kohti Sofiaa, mutta tämä sai myös hyökkääjän lyyhistymään.
Sofia nappasi molemmilta silmämaskit kasvoilta.
”Niiden ilme oli poissaoleva”, hän selitti.
Molemmat velhot vaikeroivat. Miesten iho oli samaa ruskean sävyä kuin Tortonilla. He hieroivat päätään ja katselivat hämmästyneinä ympärilleen.
”Mitä täällä tapahtuu?”
Maya Torton oli saapunut. Hänellä oli valkoinen mekko, joka näytti hyvin kirkkaalta tummaa ihoa vasten.
Sofia syöksähti taikasauva ojossa kohti Mayaa.
”Paljastuit, senkin hupakko! Olet käyttänyt kiellettyä kirousta!”
Maya näytti hyvin säikähtäneeltä.
”En todellakaan ole!” hän puolustautui ja nosti kätensä pystyyn. Jamesista tuntui, että hän puhui totta.
”Luulisi, että kuuluisa huispaaja saa vapaaehtoisia turvamiehiä”, James huomautti.
Sofia kohautti olkiaan.
”Miksi Lilyllä oli sinun ja isäsi yhteiskuva?” Sofia kysyi ja laski lopulta taikasauvansa.
Maya käveli vierastupaan ja viittoi heitä seuraamaan.
”Oletteko te nykyään parhaat kaverukset?” Sofia kysyi katkerasti.
”Ei. Me kaksi olemme”, Maya sanoi katsoen Sofiaa.
James ei ymmärtänyt. Hän katseli ympärilleen. Huoneessa oli vähän tavaroita: omituisia riimukiviä, muutama koulukirja…
”Miksi sinulla on meidän muodonmuutoskirjamme?” James tajusi kysyä. Hän nappasi koulukirjan käteensä ja selasi sitä. Etusivulla luki
Lily Evans.
”Onko Lily lainannut kirjan sinulle?”
Maya pudisti surullisen näköisenä päätään.
”Se on minun”, hän sanoi.
”Eikä ole, se on Lilyn, tässä lukee niin!” James alkoi ärsyyntyä.
Maya laski katseensa. Hän otti hitaasti taikasauvansa esiin.
”Hei!” Sofia huudahti. “Älä yritä mitään typerää, kuten komentaa meitä!”
Maya piteli taikasauvaansa poikittain kämmenellään. Se oli noin kymmenen tuumaa pitkä ja pajupuinen.
”Tuo muistuttaa Lilyn sauvaa”, Sofia huomautti epäluuloisesti.
Lilyn tavarat, turvavelhot, valokuva, Lilyn käytös – mistä ihmeestä tässä oikein oli kyse?
Maya osoitti riimukiviä.
”Vaihdosloitsu”, hän sanoi kyynelsilmin.
Mutta juuri silloin ovelta kuului koputus ja naurua.
***
Lily ei voinut uskoa, miten hänen ystävänsä ja James katsoivat häntä. He syyttelivät ja mulkoilivat häntä.
Koputus sai Lilyn hätkähtämään.
”Maya Torton, minä tiedän että James on siellä!” kuului Siriuksen humalainen ääni. Kauhukseen Lily erotti myös oman kikatuksensa, joka kuulosti vastenmieliseltä.
Sirius avasi oven äänekkäästi.
”Onko teillä yksityiset bileet?” Sirius kysyi töykeästi ja asetti kädet lanteilleen.
Lily katsoi omiin silmiinsä.
”Vaihdosloitsu”, hän sanoi taas. Enempään hän ei pystynyt.
Huijari naurahti typerästi.
”Sarvihaara”, Sirius huokaisi, ”eiköhän lähdetä miesten kesken yölliselle juoksulenkille. Minua kyllästyttää.”
Ei, idiootit, auttakaa minua, Lily ajatteli epätoivoisesti. Voi kunpa edes Sofia olisi osannut lukilitista.
”Ei, James, tule nukkumaan minun kanssani”, huijari-Lily sanoi ja tarrasi Jamesin käteen. Kaikkien muiden silmät olivat muljahtaa päästä. Lily kikatti.
”Mutta Evans, sinähän olet… rietas”, Sirius sanoi silmät viiruina.
”Hemmetin varas!” Lily huudahti. “Anna olla!”
Huijari hymyili hänelle leveästi. Sitten huijari tarttui Jamesin kasvoihin ja painoi huulensa – Lilyn huulet – Jamesin huulille.
“EI!” Lily huudahti ja lyyhistyi istumaan.
Sirius vihelsi. Lily katsoi, kuinka hänen entiset kätensä kietoutuivat James Potterin ympärille ja hänen kehonsa painautui poikaa vasten -
Mutta sitten Lilyn silmien ohi suhahti violetti valo, joka osui suutelevaan Lilyyn.
Kaikki huudahtivat säikähtäneinä. Lilyn keho jähmettyi paikoilleen, ja James kompuroi kauemmas hänestä. Oikea Lily kääntyi hämmentyneenä katsomaan valosuihkun lähdettä.
Huoneen ovella seisoi Severus, joka oli taikonut komennuskirouksen.
”RUIKULI!” Sirius huusi. “Tuo on anteeksiantamaton kirous, sinä päädyt Azkabaniin, minne sinä olet aina kuulunut -!”
”Hiljaa!” Lily huusi. “Hän teki oikein!”
Hän huomasi, että komennettu Maya Torton oli ottanut käteensä riimukiven. Sitten hän osoitti sitä taikasauvallaan ja sanoi:
”Paluus!”
Sitten Lily tunsi valtavaksi huojennuksekseen itsensä kutistuvan ja muuttuvan. Hänen hiuksensa muuttivat väriä ja kasvoivat pituutta. Hänen ihonsa vaaleni.
”Lily!” Sofia parahti ja riensi halaamaan häntä.
”Torton varasti minun kehoni!” Lily huudahti ja oli helpottunut, kun pystyi vihdoin kertomaan totuuden.
Omaksi itsekseen palautunut Torton seisoi hievahtamatta paikoillaan.
Lily irrottautui ystävästään ja kääntyi ovelle.
”Severus… Mistä sinä tiesit?”
Severus ei katsonut häneen, kun vastasi:
”Minä arvasin, ettet sinä ikinä ottaisi tukiopetusta Potterilta – tai keneltäkään muulta.”
Lilyn silmiä kirveli.
”
Kiitos…”
Mutta Severus katsoi vihaisesti Jamesia.
”Lisäksi en halunnut, että Potter tekisi sinusta kaltaisensa, koska vain muodonmuutos toimii tuohon kiroukseen. Potter on aiemmin saattanut syyttömiä vaaraan…”
James liikahti nopeasti. Lily ei ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti.
”Kalkaros, anna olla. Sinä olet kerrankin sankari”, Sirius ivasi.
Severus kallisti päätään laskelmoivan näköisenä.
”Minä vien Tortonin Kuhnusarvion luokse”, Severus sanoi lopulta. Hän heilautti taikasauvaansa ja Torton lähti seuraamaan häntä. Ovella Severus kuitenkin pysähtyi ja sanoi taakseen katsomatta:
”Ei minua haittaa, vaikka joutuisin vankilaan.”
Lily tuijotti käsiään. Hetken huoneessa vallitsi täysi hiljaisuus.
”Anteeksi, Lily, että jouduit kestämään ja näkemään sen kaiken!” James parahti.
Lily hengitti syvään. Hän oli pelastunut.
”Minä tiesin, ettet sinä ikinä pukisi vapaaehtoisesti päällesi mitään niin mautonta”, Sofia sanoi iloisena.
”Mutta miksi Tortonilla oli kirotut vartijat?” Sirius tuumi ja hieroi leukaansa.
Lily kurotti ottamaan kirjeen, jonka oli löytänyt aamulla sängyn alta. Hän ojensi sen muiden luettavaksi.
Rakas tyttäreni,
tiedän, että olet edelleen minulle vihainen, koska irtisanoin sopimuksesi huispauksen maailmanmestaruusjoukkueessa. Minulla oli siihen holhoojanasi täydet oikeudet.
Minä alan olla vanha. On sinun vuorosi siirtyä heimomme päälliköksi. Palaa kotiin.
Rakkain terveisin,
Lootah Torton”Hän ei ollut enää huispaaja”, Sirius henkäisi.
James rypisti kirjeen vihaisesti.
”Minusta tuntuu, että sinä tarvitset unta omassa sängyssäsi”, Sofia sanoi Lilylle, ”on ollut aika hurja joulu.”
Lily nyökkäsi. Hän voisi selvitellä sotkuja huomennakin.
He lähtivät yhdessä oleskeluhuoneeseen, joka oli hiljentynyt.
”Ai niin, serkkuni Andromeda lähetti minulle uuden luudan!” Sirius muisti yhtäkkiä. “Syöksykanuunan!”
Sofia päästi ihailevan huudahduksen.
“En usko ennen kuin näen!”
”Se voittaa sinun siivousvälineesi mennen tullen”, Sirius ylpeili.
”Niin, minun luudallani voi vaikka hakata typeriä kelmejä, jotka häviävät tytölle lyöntikisassa”, Sofia heitti takaisin.
He katosivat poikien makuusaliin vievään portaikkoon.
”Minä
vihaan huispausta”, Lily tuhahti.
James hymyili.
”Nyt kuulostaa tutummalta.”
Lily hymyili takaisin.
“Minun pääni on ihan sekaisin”, hän tunnusti.
”Ei mikään ihme”, James sanoi ymmärtäväisesti.
He seisoivat takan edessä, jossa paloi yhä hiillos.
”Mitä Severus tarkoitti sillä, että
sinä teet minusta kaltaisesi?”
James huokaisi.
”Se on pitkä tarina. Sinun pitää ensin selvitä pikku seikkailustasi.”
Yhtäkkiä James jähmettyi ja punastui.
”Mitä nyt?” Lily hätääntyi.
James katsoi jalkojaan.
“Älä kerro Kalkarokselle, että minä olin hänestä mustasukkainen”, James mutisi, ”olin oikeasti ylpeä sinusta, kun olit hänelle seurana.”
Aa, siitä siis oli kysymys.
”James”, Lily sanoi hitaasti, ”sinä olet piilottanut parhaat puolesi minulta.”
James katsoi häntä hämmentyneenä.
”Hyvää yötä!” Lily huikkasi ja käveli portaisiin.
”Samoin! Ja hyvää joulua!” James huusi takaisin.
Lily pysähtyi ja kääntyi.
“Jos tämä joulu voi vielä pahemmaksi muuttua, minä lupaan lähteä kanssasi ulos!”
Sitten hän kiiruhti nukkumaan pylvässänkyynsä.
James jäi vielä oleskeluhuoneeseen varmistamaan, että joulu todella voisi muuttua pahemmaksi kuin mitä se oli siihen mennessä ollut.
Oh I don't want a lot for Christmas
This is all I'm asking for
I just want to see my baby
Standing right outside my door
Oh I just want you for my own
More than you could ever know
Make my wish come true
Baby all I want for Christmas is...
You
All I want for Christmas is you... baby