Title: Viilto
Author: Joulutonttu
Fandom: [APH] Axis Power Hetalia
Song: Viilto (Antti Tuisku) (En tykkää tuiskusta eirtyisemmin, mutta tää on kiva)
Genre: Songfic, Angst, Fluffy
Pairing: DenSu (Tanska, Berwald), SuFin (Berwald, Tino)
Ikäraja: K11
Disclaimer:En omista hahmoa, en kappaletta.
Warning(s): Yksipuolista rakkautta .. jos se edes rakkautta on?
Summary: Kaikki Pohjoismaat asustavat onnellisesti tai vähemmän onnellisesti Tanskan kartanolla. Berwald haluaa jättää menneen taakseen tietäen, että hänen pitää lähteä Suomalaisnuorukaisen Tinon kanssa.
Sä olet mun viilto, mun varjoni huuto
Itkien uneen mä jään Berwald asteli Tanskan kartanon leveitä käytäviä katsellen seinillä roikkuvia maalauksia. Sade paiskasi ikkunaan, ja Berwald kuunteli sen lohdullista säveltä. Hän oli sopinut tapaavansa Tanskan tämän makuuhuoneessa. Pidempi valtio ei halunnut elää näin, hän oli toiselle vain palvelija. Hän tahtoi päästää irti, Hän ei edes ollut varma tunteistaan. Hän välitti kovin sotkutukkaisesta miehestä, muttei voinnut kieltää tulevansa toimeen myös lyhyen Suomalaispojan kanssa. Berwald huomasi usein jäänensä tuijottamaan lyhyintä pohjoismaata aivan liian useasti. Ja olihan Tanskalla hänen Norgensa, ei hän Berwaldista välitänyt oikeasti, ei ennen, ei nyt eikä tulevaisuudessakaan.
Mä olen sun vanki, sun valtasi alla
Sä olet se tie, joka harhaan mut vie, Tanska oli jo monta vuotta omistanut muut pohjoismaat. Hän oli kuvitellut olevansa jotain suurta, jotain erityistä. Vaikka hän olikin vanhin pohjoismaista, ei hän oikeasti omistaisi ketään. He kaikki olivat liian erinlaisia, ja jokainen oli myös eri valtio. Jokaisella heillä kuitenkin oli sydän, järki ja tunteet. Berwald oli joutunut tottumaan kohtaloonsa olemaan vain lelu, joka unohdetaan muutaman kuukauden päästä sängyn alle. Berwald tiesi ajan koittaneen. Hän tiesi, että jos hän jäisi, hän ei voisi selvitä sitä hengissä. Hänen oli päästettävä irti ja saatava viaton ja suloinen Suomalaispoika mukaan keinolla millä hyvänsä. Hen ei antaisi hänen liata puhdasta mieltään, turmella kaunista sieluaan tai vahingoittaa ainutlaatuisia tunteitaan.
jos mä seuraan suaBerwald koputti Tanskan oveen. Sisältä kuului pirteä ääni, joka myönsi toiselle luvan tulla sisään. Berwald avasi oven, ja ensimmäiseksi hänen huomionsa kiinnittyi salaman välähdyttyä Tanskan virnuilevaan hymyyn. Hän ei kävellyt Tanskan luoke, vaan jo muutaman askeleen jälkeen pysähtyi. Vaikka oli pimeää, hän tunsi toisen lähestyvän tätä. Berwald lukitsi katseensa maahan päättäen, ettei luista enään. Jos hän selviäisi hengissä pois Tanskan luota, hän voisi jatkaa elämäänsä mustikkasilmäisen nuorukaisen kanssa. Hänen mieleensä piirtyi vahvasti Suomalaisen piirteet, pikkuhiljaa kuva vain terävöityi, kunnes hän tunsi, että joku veti hänen leuastansa pakottaen ketseen häneen. Hän kohtasi Tanskan silmät, jotka kiiluivat pimeässä, odottivat tilaisuutta hyökätä uhrinsa kimppuun.
En pääse irti, mä valun hukkaan
Sä et sitä edes huomaa ”Sverige, mikä iloinen yllätys”, Tanska huikkasi muka yllättyneellä äänensävyllä. Berwald tuhahti hyvin hiljaa ja yritti painaa päätänsä takaisin maahan, mutta Tanska pakotti Berwaldin pitämään jäänsininen katseensa hänen silmissään. Tanska käyttäytyi yllättävän leppoisesti, vaikka aavisti, että toinen oli lähtemässä. Hän puhutteli Berwaldia kuin he olisivat olleet muiden pohjoismaiden kanssa kokoontuneena päivälliselle. Berwaldin mieleen piirtyi heti kuva Tanskasta syömässä kanankoipea virnuileva hymy kasvoillaan, Norjan istumassa tämän vieressä välinpitämättömästi jutellen veljelleen Islannille, jonka olkapäällä nuokkui hänen lunninsa. Hän itse istui etäämpänä muista katsellen Suomalaista, joka hyräili iloisesti siivotessaan ja tiskatessaan.
”T'edät k'llä m'ksi t'lin, T'nska”, Berwald sanoi viimein viileästi toiselle valtiolle.
”Oi, tiedänkö? Sinä haluat lähteä.. Mutta mitä jos minä en anna lupaa?” Tanska kysyi virnuillen työntäen kasvojaan lähemmäksi Berwaldin kasvoja.
Mä roikun kiinni kuin kuolemassa
Sun viimeisessä suudelmassaTanskalaisen huulet kohtasivat kylmät huulet. Hän arvasi, että mies vastaisi siihen heti. Kukaan ei voinnut olla rakastumatta häneen, koska hän oli niin mahtava, komea, rikas.. mainitsinko jo komean? Ruotsalainen halusi vetäytyä, mutta tajuttuaan sen hyödyttömäksi, hän vastasi suudelmaan. Tämä olisi viimeinen suudelma. Pian hänen huulensa saisivat ehkä maistaa toisenlaista makua, mikäli hyvä tuuri kävisi.. Tanskan huulien suolainen maku poltteli Berwaldin huulia. Tanskalainen piti edelleen toisella kädellään kiinni Berwaldin leuasta, toisen mies oli taasen viennyt pidemmän miehen hiuksiin.
Oon ikävän lapsi, olin valoa vailla
Rakkautes turvaa mä hain Berwald muisti vielä, kun oli nuori valtio, ah, niin kokematon, niin viaton ja niin naiivi, kuten nuori suomalainen nykyään. Sitten hän oli kohdannut Tanskan. Tanska oli jo kokenut monet myrskyt, monet sodat ja vaarat. Berwald alkoi luottamaan tähän virnuilevaan valtioon pikkuhiljaa, ja siinä sitä sitten oltiin. Nuorempana hän oli tehnyt niin paljon mokia. Kaikki alkoi siitä kesäpäivästä, kun hän tapasi Tanskan ensimmäistä kertaa. Tanska oli kävellyt huolettomasti virnistellen tämän luokseen tarjoten juttuseuraa. Tanska oli hoitamassa tätä, kun tämä oli ollut sairas.. Tanska oli suojellut tätä, ollut kuin eräänlainen isähahmo, mutta sitten Norge tuli. Berwaldille selveni, että hän oli ollut pelkkä kokeilukappale. Silloin nuorempi valtio oli vaipunut epätoivoon uskoen, ettei koskaan voisi enään rakastua. Kuluikin vuosisatoja, ennen kuin hän oli tavoittanut mustikkasilmien katseen ensimmäistä kertaa.
Sun ovella ootan, sade ihoa hakkaa
Tää kaupunki kuoleeSade yltyi ulkona. Tanska irrottautuí hitaasti Ruotsista säilyttäen katsekontaktin.
”Oletko varma?” Tämä kysyi miltein kuiskaten. Berwald häkeltyi niin vanhemman valtion äänensävystä, ettei kyenneyt kuin nyökkäämään pienesti, mikä antoi hänestä epävarman mielikuvan. Tanskan hymy leveni huomatessan pieneksi jääneen myöntymisen eleen.
”Kenet aiot ottaa mukaasi? Ethän lähde täältä tyhjin käsin.” Tämä sanoi itsevarmasti. Berwald ei sanonut sanaakaan. Hän ei voisi valehdella toisen katseen alla, muttei myöskään paljastaa pitävänsä Tinosta, haluavansa tämän mukaansa, haluavansa jakaa elämänsä tämän kanssa ikuisesti.
Mun sieluni huone sua kaipaa taasBerwald lähti peruttamaan ovesta ulos tarttuen ovenkahvaan kuin tueksi. Tanska tarttui tämän ranteista estääkseen tämän paon. Ja vaikka kuinka pidempi mies riuhtoi, oli toinen tätä vahvempi. Berwald hätääntyi tilanteesta, ahdistus täytti tämän sielun vieden kaiken hapen tämän keuhkoista. Berwald hengitti nopeasti sisään ja ulos saadakeen happea. Pian tämä kuitenkin rauhoittui ja katsoi Tanskaa syyttävästi, ehkä jopa hiukan vihaisesti.
En pääse irti, mä valun hukkaan
Sä et sitä edes huomaa Tanska kaapaasi silmälasipäisen miehen syliinsä ja kantoi tämän pylvässängylleen. Berwald rimpuili mitä vähisillä voimillaan pystyi, mutta Tanska vain naurahti hänelle. Hän asetteli Ruotsin sängylle kovakouraisesti, kunnes Tanskan ilme vaihtui leppoisesta uhkaavaksi, jopa pelottavaksi.
”Sinä. Et. Lähde. Minulta”, Tanska sanoi painottaen jokaista sanaansa. ”Minä. Omistan. Sinut.”, tämä jatkoi. Ruotsalainen kimposi istumaan siinä silmän räpäyksessä ja katsoi Tanskaan.
”S'nä 't om'sta k'tään, 't v'rs'nkaan T'noa”, Ruotsi murahti peittäen nopeasti suunsa. Hän oli kertonut sen Tanskalle. Tanskan kasvoille palasi pian huoleton virnistys. Ruotsin sisällä kiehui.
”Jaa-a, että sellaisia suunitelmia.. Meinaat karata Suomalaisen kanssa?” Tanska kysäisi, kuin asia olisi jäännyt hänelle epäselväksi. Kumpa olisikin jäännyt.
”'i k'ullu s'nulle”, Ruotsi murahti muutaman oktaavin korkeampaa yllättyen itsekkin ääntänsä.
”Valitettavasti sinun asiasi kuuluvat minullekkin, Ruotsi”, Tanska virnisti.
Mä roikun kiinni kuin kuolemassa
Sun viimeisessä suudelmassaTanska painoi suudelman Berwaldin suulle hiljeentääkseen tämän. Ruotsi ei vastannut suudelmaan, vaan käytti tilaisuutta hyväkseen ja potkaisi puoliksi päällään olevaa Tanskalaista vatsan seudulle. Potkun voiman ansiosta Tanska lennähti Ruotsin päältä ja Berwald nousi salamannopeasti seisomaan pylvässängyltään. Hän avasi makuuhuoneen suuret, valkoisesta puusta tehdyt ovet kullatusta ovenkahvoista ja suunnisti pimeässä kohti määränpäätänsä. Hänen epäonnekseen Tinon makuuhuone oli vasta kahden kerroksen päästä. Pitkä valtio juoksi niin lujaa kuin jaloistaan päästi tietäen, että jos tämä epäonnistuisi, hän joutuisi kärsimään. Samoin hänen sydämensä valittu suomalaispoika, Tino. Sitä hän ei sallisi.
Mä revin paidan, rikon kaiken
Tahdon olla hetken vapaa Berwald avasi koputtamatta suomalaisen oven, joka sai suomalaisen kiljahtamaan naismaisesti.
”Su-san! Miksi häiritset minua keskellä yötä?” hän kysyi, mutta Ruotsalaisen ilme sai hänen vihaiset kasvonsa muuttumaan huolestuneiksi. ”Mitä nyt?” hän kysyi.
”M'idän t'ytyy l'hteä. N't. H'ti. 'lä p'kkaa m'tään, t'le n't”, Berwald aneli ja ennen kuin Tino kerkeäisi sanomaan vastaväitettä, Berwald kaappasi hänet syliinsä hypäten ikkunasta lumihankeen. Vaikka pudotus oli hyvin pitkä, lumi pehmitti alastuloa. Tärkeintä oli, ettei Suomalaisnuorukaiselle käynnyt mitään, ja siksi Berwald olikin painanut tämän rintaansa vasten pudotuksen aikana yhä enemmän. He juoksivat hakemaan pidemmän valtion oman hevosen, valkean tamman, ja hyppäsivät tämän selkään mitään sanomatta. Tamma arvasi olevansa vapaa.
Jätän haavat, jotka annoit
Juoksen viimein pimeästä poisBerwald ja Tino olivat onnellisesti matkalla kohti valoisempaa tulevaisuutta. Kaksistaan, ilman sääntöjä, ja he kuuluivat vain toisilleen. Jostain kaukaa kuului vielä Tanskan huuto, mutta kumpikaan heistä ei kiinnittänyt siihen huomiota, he katselivat vain toisiaan lumoutuneina.
”Jag älskar dig, min Tino” Berwald kuiskasi. Hän kuuli kuinka suomalainen mutisi vielä suomeksi jotain hänen korvaansa, mutta oletti sen Suomalaisen hymystä tarkoittavan, sitä, mitä hän toivoikin sen tarkoittavan. Tino nosti katseensa ylös taivaalle pitkän tuijotuksen jälkeen, ja osoitteli yhtä erityisen kirkasta ja suurta tähteä heidän edessään.
”Se on pohjantähti. Se kertoo meille oikean suunnan”, Tino sanoi. ”Emme voi eksyä”, hän sanoi lähinnä itselleen aivan hiljaa, mutta Berwald kuuli sen myös. Hän ei antaisi Tinon eksyä.
Ei ikinä, ei koskaan, ei milloinkaan.A/N: Eli sellane. Onnellinen loppu kuitenkin ^^ Tää oli tällänen keskiyön tuotos (Tein tämän konelle keskellä yötä). Eli pahoittelen kirjoitsusvirheistä ja kaikesta
Joo lupasin etten kirjoita DenSua mutta oli pakko~ Ei oo ihan mun laji, ei
Mutta halusin kokeilla.. Ekana tästä laulusta tuli mieleen RusFin, mutta en mä kestäis kirjoittaa Rusfinii joten tyydyin DenSuun.
