Joo eli ensimmäinen ficcini ikinä! Ja vieläpä suosikkisarjastani ja parituksestani
Tosiaankin, se on siis
ensimmäinen ficcini, joten palautetta, niin risuja kuin ruusujakin saa antaa
Ja huom!
JOULUAIHEINEN nimi: All I want for Christmas is you
tekijä: somedame
fandom: TVD
genre: draama
ikäraja: k11
paritus: Damon-Elena, myös erittäin vähän Stefan-Elena
disclaimer: Henkilöt kuuluvat L.J. Smithin luomaan kirjasarjaan ja siitä tehtyyn televisiosarjaan
ei spoilaa! itse keksitty! a/n: sain idean, jota kehittelin pari päivää ja sitten kirjoittelin
näin joulunkunniaksi!
All I want for Christmas is youOli jouluaatto. Kadut ja talojen pihat täyttyivät paksuista valkoisista lumikerroksista. Stefanin ja Damonin luo oli kokoontunut perusporukka juhlimaan joulua: Elena, Stefan, Damon, Bonnie, Caroline ja Jeremy. Tunnelma oli erittäin perinteinen ja lämminhenkinen: Stefan halaili ja kiusasi Elenaa, Damon taas väitteli Carolinen kanssa jostain ja Bonnie ja Jeremy istuskelivat sylikkäin takan ääressä sohvalla.
Ruokaa oltiin juuri kattamassa pöytään kunnes Caroline huutaa: ”EI!! Ei voi olla totta! Kuka oli vastuussa ostoslistasta?!” ja antoi murhaavia katseita jokaiselle.
”No mitä puuttuu?” Elena kysyi hämmästyneenä. ”Karpalohillo!! Ilman sitä ei ole myöskään joulua!” ja sillä hetkellä Carolinen valtasi pieni tuska ja ahdistus sekä yritti samalla miettiä mistä sitä saisi tähän aikaan.
”Minä voin hakea.” Damon tokaisi. Caroline katsoi hämmentyneenä. ”Sinä muka? Sinähän nämä tavarat muutenkin ostit..”
”Minä lähden hänen mukaansa.” Elena sanoi päättäväisenä. ”Varmistan ettet unohda mitään kun olet kerta niin vanhakin!” Elena antoi virnistävän hymyn Damonille joka vain ilkkui takaisin.
”Laitamme kaiken valmiiksi sillä aikaa. Tulettehan nopeasti?” Stefan nappasi Elenan syliinsä antoi pienen suukon tytön poskelle. Damon vain huokaisi ja lähti kohti autoa. ”Tulemme kohta takaisin! Erittäin nälkäisinä!” Elena naurahti ovella ja lähti Damonin perään.
Autossa soi perinteisiä joululauluja ja Elena lauleskeli ihan fiiliksissä. ”All I want fooooor Christmaaaas s..” Ja siihen se loppui. Damon katkaisi turhautuneena radion. ”Pidin tuosta kappaleesta!” Elena katsoi hölmistyneenä Damoniin. ”Minä en.” Ja sen jälkeen auton vallitsi hiljaisuus kaupan pihalle asti.
He molemmat astuivat autosta ulos ja tuijottivat ärtyneinä kaupan ovia. ”Ei_voi_olla_totta… AAAARGH!! Tietysti kaikki kaupat ovat tähän aikaan yöstä kiinni!” Elena tuohtui ja lähti takaisin autoon. Hän joutui hetken aikaan odottamaan Damonia, mutta näki tämän kävelevän kaupan takaosasta. ”Kokeilin vain jos se olisi ollut auki”, ja Damon pamautti auton oven kiinni.
”No, minne sitten mennään?” Damon kysyi kädet valmiina ratissa odottamassa Elenan vastausta. ”En tiedä.. Uff.. Seuraava kauppa, joka voisi olla tuurilla auki, on 25 km päässä.” ”Noh mitä odotamme?”, Damon virnisti ja sitten kuului suuri rysäys ja humina autosta kun Damon kaasutteli liikkeelle.
Ajettuaan matkaa noin puoliväliin asti, kuului taas pauketta ja rytinää. Auton vauhti hidastui ja hidastui ja lopulta, sammui. Elena oli jo niin hermojensa sietokyvyn rajoilla että vain huusi autossa. ”Mahtavaa! Mitä muuta enää odotan jouluaatolta? Että emme saa hinausautoa vai?” Elena huusi sarkastisesti ja kaivoi puhelimensa esiin ”Yritän soittaa Stefanille” ”Turha toivo” Damon sanoi tyynenä.
”Mitä? Miksi e…. Niinpä tietysti. ’Ei kenttää’.” Elenan pää oli nyt niin raivoa täynnä että päätti vain istua hiljaa Damonin kanssa kaksistaan autossa. ”Onhan tässä hyviäkin puol..” Damon yritti 'rauhoitella' Elenaa. ”Hiljaa! Ei sanaakaan 10 minuuttiin!” Elena ärähti Damonille. ”Okei” Damon huokaisi, jonka jälkeen auton valtasi kylmä hiljaisuus.
Noin 10 minuutin jälkeen, auto on edelleen keskellä tietä sammuneena.
”Kerro paras lomasi.” Elena kysyi rauhoittuneena Damonilta.
”Mitä? Et voi olla tosissasi Elena. Nytkö alamme muistelemaan menneitä?” Damon sanoi tylsistyneenä.
”Ihan tosi! Haluan kuulla sinusta enemmän ja pystytkö oikeasti tuntemaan jotain muutakin kuin itserakkautta..” Elena kohotti kulmiaan ja jäi kysyvän näköiseksi tuijottamaan Damonia.
”Hyvä on. Huoh… Paras lomani? Hmm.. 1860.. Kyllä. Olimme Stefanin ja isämme kanssa lähteneet kalaan Mustajärvelle. Vene oli laho kuin mikä, mutta hyvin se pinnassa pysyi. Vietimme peräti 6 tuntia järvellä. Välillä meillä oli jopa tunnin hiljaisia hetkiä. Hah. Me jopa vertailimme hauiksiamme ja kumpi minusta ja Stefanista saisi ensimmäisenä tytön. Se on yksi parhaimmista muistoistani isäni kanssa. Vain me kolme: minä, Stefan ja isä.” Damonin syvä ja tunnelmallinen katse vain tuijotti pitkälle tyhjyyteen auton ikkunasta.
Elena hämmästyi ja jäi suu auki tuijottamaan Damonia. ”Damon, minä… En tiennyt, että..” ”Mitä? Voin olla tunnelmallinen?” Damon käänsi katseensa ja syvän siniset silmänsä Elenaan. ”Ei. Vaan että voit puhua jostakusta henkilöstä kestä välität tuolla tavalla. En tiennyt teidän isäsuhteenne olevan noin hyvät ennen vuotta 1864.” Elena sanoi ja jäi vieläkin tuijottamaan Damonia.
He tuijottivat hetken toisiaan, kunnes Damon köhäisi ja vaihtoi asentoa. ”No, entäs sinun paras lomasi, Elena?”
Elena käänsi katseensa pois ja hymyili itsekseen. ”Olimme vanhempieni ja Jeremyn kanssa automatkalla kohti satamaa, mistä oli tarkoitus mennä itse asiassa myös Mustajärven kautta eräälle saarelle patikoimaan. Auto kuitenkin pysähtyi kesken matkan ja joku moottorinosa hajosi. Vanhempani olivat hermona ja luulivat meidän pettyneen matkaan. Minä ja Jeremy kuitenkin pystytimme teltan keskelle metsää ja yllätimme vanhempamme. Tärkeintä siinä matkassa oli yhdessäolo ja sen tunsimme kun olimme kaatosateessa kylmässä teltan sisässä pelaamassa isän niksi-korttipelejä. Haha. Se oli hauskaa.”
Elenan hymy hyytyi. Damonilla oli hellä ja ymmärtäväinen katse silmillään. ”Se oli päivää ennen kolariamme sillalla. Viimeinen muisto joka minulla on vanhemmistamme.” Elenalla oli matala ääni ja katse oli kaukana pimeän metsän horisontissa. Elenalta tippui kyynel.
”Ah, anteeksi. Ei pitänyt alkaa herkistelemään. Kauan olemme edes olleet jumissa täällä?”, Elena sanoi ja pyyhkäisi kyyneleen pois.
”Reilu puoli tuntia ja minunhan pitäisi anteeksi pyytää. Ei ollut tarkoitus kaivella menneitä.” Damon sanoi ja tarttui Elenaa olkapäästä. ”Mutta minä keksin tämän ’pelin’”, Elena naurahti ja katsoi Damonia.
”Kiitos, Damon, että kerroit minulle tuon muiston. Se merkitsee minulle paljon. En olisi ikinä uskonut. Kai sinussakin sitten asuu pieni pumpuli sisällä.” He molemmat naurahtivat. ”Noh tuota. On paljon muutakin, mitä et minusta tiedä”, Damon antoi hymyn ja syvän siniset silmät katsoivat Elenan ruskeita ymmärtäväisiä silmiä.
Elenan sydän alkoi pamppailla. Hän veti äkkinäisesti henkeään. Heidän katseensa syveni ja kasvot lähestyivät toisiaan. Damonin käsi oli siirtynyt olkapäältä Elenan kasvoille. Hän tunsi Damonin hengityksen huulillansa. Heidän kasvonsa olivat vain muutaman sentin päässä toisistaan. Juuri kun heidän huulensa olivat aikeissa koskea toisiinsa, Elena vetäytyi.
”EI! En voi tehdä tätä Stefanille”, Elena huokaisi syvään ja vetäytyi takaisin kunnon istuma-asentoon. Damonin katse kävi alhaalla ja nosti päänsä. Hän käynnisti auton. He lähtivät ajamaan takaisin kotiin.
”Mitä?! Damon! Miten sinä tuon t..? Tiesitkö koko ajan että auto lähtisi käyntiin?” Damon oli hiljaa ja ajoi katse tiessä. ”Damon miten saatoit! Ja kauppa ei sitä paitsi edes ole tuolla päin! Käänny!”
”Katso takapenkille.” Damon sanoi tyynesti. ”Mitä ihm..? Mit..? Onko meillä ollut koko ajan karpalohilloa mukana? Jos tämä oli jokin sinun juonesi, niin..” Elena tuohtui. ”Varastin sen ensimmäisestä kaupasta kun et nähnyt. Ajattelin että hetki kanssasi ei olisi pahaksi” Damon sanoi ja kääntyi katsomaan Elenaa.
”Miten saatoit! Olet niin lapsellinen ja itserakas! AArgah… Olen koko ajan vain yrittänyt pitää puoliasi ja kehunut sinua Stefanille ja sinä teet minulle näin? Olisit voinut vain pyytää että tulen kanssasi jonnekin kaksistaan..” Elena sanoi turhautuneesti Damonille ja jäi anteeksipyydettävän näköisenä tuijottamaan häntä.
”Olisitko muka suostunut?” Damon vastasi nopeasti ja käänsi uudestaan katseensa Elenaan. Elena jäi hiljaiseksi ja katse harhaili. ”Niin, sitähän minäkin”, Damon käänsi katseensa tiehen ja he ajoivat takaisin talolle.
Tunnelma oli erittäin kireä ja turhautunut kun he saapuivat perille. Elena vain paiskasi auton oven kiinni ja juoksi Stefanin syliin. ”Hei! Mikä siinä kesti niin kauan? Oletteko kunnossa?” Stefan sanoi huolestuneesti ja halasi Elenaa. ”Ei mitään. Mennään vain nyt syömään”, Elena vastasi.
He menivät jo sisälle ja Damon tuli perässä hiljaisena ja alakuloisen näköisenä. ”Ah! Jess! Vihdoin voimme alkaa syömään kun on karpalohilloa!” Caroline kirkui ja nappasi purkin Damonilta. He kerääntyivät kaikki nopeasti pöydän ääreen ja aloittivat ruokailun. Tunnelma oli osittain kireä Damonin ja Elenan osalta, mutta muut vain nautiskelivat ja nauroivat keskenään.
Kun ruoka oli syöty, kaikki alkoivat jo innostuneesti odottaa joululahjojen avaamista. Damon poistui käytävälle viskilasin kanssa. Elena jäi katselemaan Damonin menoa. Taustalla soi radiossa ’All I want for Christmas is you’. ”Elena? Aloitetaan avaamaan lahjoja!” Stefan otti ajatuksissaan olevan Elenan kädestä kiinni ja veti lähemmäs kuusta. Caroline ja Bonnie puhkuivat intoa kun jakoivat lahjat.
”Odota tulen ihan kohta takaisin”, Elena sanoi ja veti kätensä irti. Stefan jäi hieman hämmästyneenä katsomaan kun Elena lähti pois, mutta liittyi muiden seuraan.
Elena asteli käytävää pitkin yksin seisovaa Damonia kohti, joka tuijotti ulos ikkunasta. Elena oli nyt metrin päässä Damonista. ”Tiedätkö, Elena, mitä oikeasti haluan jouluna?” ”En”, Elena vastasi. Hän huomasi yhtäkkiä sykkeensä nousevan. Damon käänsi katseensa. ”Sinut, Elena.” Elenan syke nousi entistä enemmän.
Hän vain jäi hiljaisena tuijottamaan Damonia. ”Sinut, koska muuta en toivo. Mutta nähtävästi, niin kuin äskettäin huomasimme, onnistun tyrimään kaiken.” Damon käänsi katseensa ikkunaan. ”Halusin vain viettää hetken aikaasi kanssani. Ihan hetken vain. Saat vihata minua niin paljon kuin haluat Elena, mutta muista, että ainakin yritin.” Damon siemaisi viskistänsä huikan ja jäi taas seisomaan paikallensa.
Elena oli niin ymmällänsä että ei saanut sanaa suustansa. Sydän vain tykytti lujempaa ja lujempaa. Kun hän vihdoin yritti sanoa jotain, Stefan tuli keskeyttämään: ”Elena, tule avaamaan lahjasi. Caroline ei muuten rauhoitu.” Damon jäi paikalleen, tuijottaen ikkunaan. Elena antoi pikaisen katseen Damonille ja suuntasi kohti takkahuonetta.
Elenan lahjat oli koottu yhteen paikkaan sohvalle. Stefan meni takaisin näpräilemään omiaan ja Elena otti päällimmäisen lahjan. Se oli pieni, sormusrasiankokoinen. Elena ihmetteli sitä ja ravisteli, mutta sisältä ei kuulunut mitään. Hän katsoi pakettilappusta, jossa luki: Damonilta. Hänen otsansa rypistyi ja avasi hämmästyneenä pientä liilan sinistävää pakettia, jossa oli kaunis valkoinen rusetti. Kun hän aukaisi sen, siinä oli pieni laatikko. Elena avasi laatikon ja hänen sydämensä pysähtyi. Hänen silmänsä olivat järkyttyneet.
Elena nousi sohvalta ja juoksi suoraan päätä pahkaa kohti eteishallia. Damon seisoi edelleen ikkunan edessä kädet taskussansa, kunnes huomasi säntäävän Elenan. ”Olen pahoillani, Elena! Minun piti ottaa se muiden joukosta pois mutt..” ”Shh”, Elena kuiskasi ja pääsi aivan Damonin eteen ja painoi sormensa Damonin huulille. Heidän kasvonsa olivat jälleen senttien päästä toisistaan ja he tunsivat molempien hengityksen.
”Hyvää joulua”, Elena kuiskasi ja laittoi huulensa Damonin pehmeille huulille ja he suutelivat. He tunsivat intohimon. He tunsivat suurta vetovoimaa toisiaan kohtaan suudellessaan. Damon otti parempaan syleilyyn Elenan ja Elena laittoi kätensä pojan niskan päälle. Kuin maailma olisi pysähtynyt. He eivät tunteneet rajoja eivätkä aikaa, vain toisensa. Niin. Nuo kolme sanaa, jotka muuttivat joulun, olivat tyhjän pienen laatikon pohjalla:
~Rakastan sinua Elena~
