2. Hermostunutta odotustaA/N: Kiitos kaikille kommenteista, olette mahtavia!
Lisää seuraa siis nyt....
Pari päivää kului hermostuneen odotuksen vallassa. Päivien aikana Edwardille oli tullut yhä kummallisempia ja kummallisempia päähänpistoja (”Hankitaan sata sinistä pölynimuria!” ja ”Eikö tuollainen sininen, puhallettava lehmä olisi kiva kaveri imurille!?”). Onneksi Esme oli saanut hänet järkiinsä ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä.
Päivää ennen lähetyksen saapumista päätin viimein mennä Alicen puheille.
”Ööh, tuota, tämä saattaa kuulostaa nyt vähän oudolta...” aloitin, ”mutta oletko tutkaillut Edwardin tulevaisuutta lähiaikoina?”
Alice näytti kummastuneelta. ”Kuinka niin?”
”Ellet ole sattunut huomaamaan, hän on hankkinut sinisen pölynimurin ja perustanut sille fanikerhon johon hän pakotti meidät kaikki, Nessien mukaanlukien. Ajattelin että voisit kertoa minulle, ettei hän aio imeä meitä imurin sisuksiin tai jotakin muuta karmeaa”, lopetin odottaen jännittyneenä.
”Hmm... ” Alice sulki silmänsä. ”Välitöntä vaaraa ei ole, tosin -"hän keskeytti lauseensa.
”Niin?” kysyin ihmeissäni. Mitähän Alice näki?
”Ei hyvänen aika”, Alice nauroi avatessaan silmät. Ja totta tosiaan, kuulin yhtäkkiä lähestyviä askelia yläkerrasta. Portaikkoon ilmestyi erittäin nolostuneen ja hämmentyneen näköinen Carlisle, jolla oli yllään siniset, vartalonmyötäiset jumppatrikoot, sininen villamyssy, siniset pölynimurin muotoiset kengät, sinistä huulipunaa ja kaupan päälle siniset silkkihansikkaat.
”Älkää kysykö”, lääkäri huokaisi ja pudisteli päätään.
”Mitä tapahtui?” kysyin heti. Yritimme Alicen kanssa pidätellä nauruamme. Edward oli iskenyt jälleen.
”Hän on muuttanut huoneensa pölynimurivaltakunnaksi. En päässyt sisään ennen kun olin pukenut nämä vermeet ylleni”, Carlisle irvisti.
Yhtäkkiä puhelin soi. Pyörremyrskyäkin nopeammin joku sininen vilahti ohitseni ja melkein rikkoi puhelimen puristaessaan sitä liian lujaa.
”Edwaaaaard ”The Pölynimuri” Culleeen täällä”, Edward vastasi pitkittäen sanoja. Hän kuunteli hetken.
”Niin... Joo, ymmärrän kyllä. Ensiviikollako sitten? Selvä, kiítos.”
Menin mieheni luokse, mutta päätin pitää metrin turvavälin. Hän näytti.... No, siniseltä. Edward oli pukenut päälleen samat vaatteet kuin Carlisle, mutta oli lisännyt kokonaisuuteen vielä jumppapuvun päälle puetun t-paidan jonka rinnustassa oli kuva sinisestä pölynimurista.
”Mitä nyt?” kysyin varovasti. Edward kääntyi ja näin hänen kasvoillaan järkyttyneen ja pettyneen ilmeen.
”Pölynimurit ovat loppuneet, saamme vasta ensi viikolla omamme”, hän sanoi pää riipuksissa.
”No, ööh, eikö sinun pitäisi olla iloinen että toista erää ylipäätänsä tulee?”
”No jaa...” Edward sanoi. ”Voi voi, meidän olisi nyt vaan pitänyt ostaa se ilmalla täytettävä lehmä.”
”Helpottaisiko tuskasi jos kertoisin että mulla on sulle lahja?” sanoin miettien samalla kuumeisesti mitä hänelle antaisin.
”En tiedä”, Edward totesi. Uskaltauduin halaamaan häntä. Olin keksinyt jotakin täydellistä.
”Älä nyt, tule mukaan!” virnistin ja juoksin mökkiimme Edwardin seuratessa minua. Kaivelin hetken vaatekaappiani, kunnes löysin etsimäni.
”Tässä!” hymyilin ja viskasin Edwardille vanhan, sinisen huivini.
”Voi Bella, se on... Täydellinen!” Edward sanoi silmät loistaen ja kietoi huivin kaulaansa.
Päivä oli pelastettu.
