Nimi: Paavo Reissumiehen ja Jari Turrin ihmeellinen seikkailu Joulumaassa ft. Joulupukki
Kirjoittaja: Chyilly
Beta: Rosena
Tyylilaji: Draama (seikkailu)
Ikäraja: K-11
Päähenkilöt: Paavo B. Reissumies ja Jari K. Turri
Haasteet: Originaali10
A/N: Tätä (kuten ei edellistäkään Paavon ja Turrin seikkailua) ei kannata ottaa tosissaan. Tyhmää läppäilyä. Omistettu Rosenalle, joka niin kiltisti antoi mulle vähän juonenkaltaista! Nii ja ihan vtun hulvatonta joulua teille finiläisille.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kaikkialla oli valoisaa. Lumesta heijastuva auringonvalo näytti ihanan piristävältä. Kaksi tummiin pukeutunutta hevimörköä rämpi koskemattomassa, polvenkorkeassa lumessa ähisten ja puhisten. Pidempi miehistä oli nimeltään Paavo Reissumies ja toinen oli hänen ystävänsä Jari Turri.
”Minne me mennään?” Jari puuskutti naama punaisena. Paavo viittoi kädellään toista olemaan hiljaa. Hän oli nimittäin niin hengästynyt, ettei voinut puhua. Jari ihmetteli Paavon logiikkaa, mutta eihän hän voinut tietää, että Paavosta vain tuntui siltä kuin he olivat menossa oikeaan suuntaan.
Molemmat miehenalut henkäisivät ihmetyksestä, kun he saapuivat mäen päälle. Nimittäin mäen juurella oli kylä. Kylän talot näyttivät kunnon postikorttikylän taloilta; ne olivat punaisia ja hyvin siististi tehtyjä ja niiden katoilla oli paksut kinokset lunta. Enempää ajattelematta Paavo ja Jari lähtivät juoksemaan alas mäeltä. Juokseminen ei ollut helppoa lumihangen takia, mutta he pääsivät alas ehjin nahoin. Onneksi sentään kylän kadut olivat auratut, ettei nuorukaisten tarvinnut enää rämpiä kinoksissa hiki hatussa.
Kylässä kävi kova tohina. Kaduilla liikuskeli hyvin pieniä, parrakkaita ihmisiä, muutama lapsi ja ihan normaalin kokoisia ihmisiä. Monella oli päällään jotain punaista ja he kaikki näyttivät enemmän tai vähemmän kyllästyneiltä elämään.
”Mikä tää paikka on? Toikin tuolla vaan piikittää itteesä”, Jari kuiskutti Paavolle ja osoitti vaivihkaa kadun laidalla istuvaa pienikokoista, parrakasta miestä, joka todellakin oli piikittämässä itseään kyynärtaipeeseen. Paavon suu loksahti auki.
”Etitään joku talo, johon myö voidaan mennä”, Paavo ehdotti hiljaa toivuttuaan järkytyksestä. Jari nyökkäsi ja oli äärettömän samaa mieltä Paavon kanssa. He eivät välttämättä olisi edes turvassa tällä kadulla!
Nuorukaiset kulkivat kylän katua pitkin niin pitkään, kunnes tulivat ison talon eteen. Talo oli isoin kaikista ja näytti hyvin kodikkaalta ja turvalliselta. Paavo ja Jari vilkaisivat toisiaan ja yhteistuumin astuivat talon kuistille, koputtaen sitten ulko-oveen, jossa oli jouluinen koriste.
Oven takaa kuului kolinaa ja hetken päästä oven avasi pyylevä nainen. Nainen näytti hyvin ahdistuneelta. Hänellä oli päällään punainen mekko. Jostain talon uumenista kantautui kovaäänistä kuorsausta.
”Anteeks, rouva, mut myö ollaan eksyksissä. Voitasko myö tulla hetkeks lämmitteleen tänne?” Paavo yritti olla mahdollisimman kohtelias. Nainen ilahtui silminnähden Paavon kysymyksestä.
”Joo, tottakai! Minä paistan teille satsillisen pipareita ja joulutorttuja!”, nainen selitti innostuneena ja siirtyi oviaukosta. Paavo ja Jari vilkaisivat toisiaan yllättyneinä, mutta tulivat sitten peremmälle taloon.
”Anteeksi täällä on vähän sotkuista. Minä olen Joulumuori. Menkää tuonne olohuoneeseen odottamaan”, nainen jatkoi selitystään hyvin innostuneena ja katosi johonkin. Paavo ja Jari olivat nyt vielä yllättyneempiä, kuin hetki sitten. Joulumuori?
”Kerta toi muka oli Joulumuori, niin missähän se Joulu-”, Jari aloitti kuiskutellen, kun he siirtyivät olohuoneen puolelle, mutta hän hiljeni. Paavo käänsi katseensa sinne, minne Jarikin ja hänkin järkyttyi näystä. He olivat löytäneet kuorsauksen lähteen. Olohuoneen punaisella sohvalla nimittäin röhnötti mies. Miehellä oli päällään punainen ja pitkä kylpytakkia muistuttava takki, joka ei avonaisena peittänyt miehen isoa mahaa ja – no... niin. Miehen valkeat hiukset olivat aivan rasvaiset ja likaiset ja pitkä, valkea parta vapisi takkuisena kuorsauksen johdosta. Paavo ja Jari jähmettyivät paikoilleen tuijottamaan ilmestystä.
Hetken päästä mies heräsi säpsähtäen ja kovan korahdusäänen saattamana. Hetken aikaa mies katseli eteenpäin, kunnes pyyhki sipsinmuruja mahaltaan.
”Ämmä, tuo kaljaa!” mies karjaisi kovalla äänellä ja keittiöstä kuului Joulumuorin iloinen vastaus: ”Tulossa!”
”Keitäs vittuja työ ootte”, mies kysyi yrmeänä, kun huomasi Paavon ja Jarin. Kumpikaan heistä ei ehtinyt vastata, kun Joulumuori pöllähti paikalle avatun kaljatölkin kanssa.
”Tässä on meidän vieraat, Joulupukki”, muori selitti ojentaessaan tölkkiä miehelle. Paavo ja Jari vilkaisivat toisiaan ja heidän molempien ilmeistä kuvastui tämäkö muka on Joulupukki. Pukki hörähti ja läimäisi jättiläismäisellä kourallaan Joulumuorin muhkeaa takapuolta.
”No ny poijjaat ryypätään oikein isän kädestä! Muori, tuohan pojillekin kaljat ja sitten sitä rommia!” Joulupukki käski Joulumuoria, joka katosi takaisin keittiöön. Paavon kasvoille levisi leveä virne.
”Kaljahan tuo aina kelpaa.”
Seuraavana aamuna Paavo heräsi pehmeästä sängystä. Hän ei avannut silmiään ihan heti, koska hän nautti siitä ihanasta tunteesta, kun hänellä ei ollut krapulan hiventäkään. Hän oli edellisenä iltana oikein kunnolla lätrännyt alkoholilla ystävänsä Jarin ja Joulupukin kanssa. Yön pimeydessä kolmikko oli myös lähtenyt porotalleille päästämään kaikki porot vapauteen. Paavo oli päässyt ratsastamaan itse Petteri Punakuonolla.
Jostain kuului koputus ja Paavon suusta pääsi kyllästynyt äännähdys. Hän raotti silmiään.
”No voi perkele.”
Hän oli omassa huoneessaan ja ulkona oli kesä.
