Title Hymy pimeässä (
Hämy pimeässä)
Author Minäääääääh
Beta Äikän opettaja
Rating K-11
Genre Kauhu, komedia, randomness, kuolema, sekopää nuoret, alkoholi
Warnings Liiiiiiiiikaaaaaaa randomnessia ja stalkkaamista. Preesens ja imperfekti sitten vaihtelee aika paljon ja randomisti
Yhteenveto Sebastianin elämä on hyvää, mutta alkoholi ja muut synnit liittyvät siihen. Lukiossa ei koskaan tiedä onko seuraavana päivänä terve vai kuollut...
A/N Piti kirjoittaa äikässä aine jonka aihe oli "kauhu tarina". Siitä tuli sitten jonkinmoinen komedia. Äikän ope kirjoitti numeron viereen kommentiksi "Sekopäitä nuoria"
Mut joo, tää on eka tarina/ylipäänsä viesti jonka tänne lähetän.
JA MOSSE ON SITTEN IHAN HYVÄ NIMI ETTÄS TIEDÄTTE!
Joo, ja minä itse olen aika lailla absolutisti, että en sitten tiedä miten asiat irl menee.
_______________________________________
Hymy pimeässä Osa 1 "Älä katso taaksesi..." Sebastian sanoi kauhistuneelle ystävättärelleen. "Ä-älä vaan tapa meitä!" myös kauhistuneen näköinen Sebastian puhui tytön taakse. Tyttö pojan edessä tärisee ja katsoo leirinuotioon. Hän sulkee silmänsä. Sebastian hiipii tytön taakse ja huutaa hillittömän kovaa "BÖÖÖÖÖÖÖÖ!!" ja nauraa, kun tyttö hyppää ilmaan. Sebastian laskee kätensä tytön lanteille. Tyttö kikattaa omalle säikähtymiselleen. Tummahiuksinen poika suutelee tyttöä. Joku hymyilee metsässä...
***
"Kauhea darra..." Sebastian valittaa koulun käytävällä ystävilleen. "Äläs nyt. Ainakin sulla taisi olla hauska viikonloppu," Mosse naureskeli vieressä. Sebastian mulkaisi toista poikaa. "Mä en edes tiedä sen likan nimeä ja se olis halunnut että mä kosin sitä!" hän sanoo pidellen päätään. "Niinhän siinä usein tuppaa käymään," Mosse sanoo ja hymyilee vastaan tulevalle tytölle. "Sinulle ei. Mä en edes ymmärrä miksi mä onnistun saamaan kaikki Pikku-Prinsessat?" Sebastian valittaa ystävälleen. Mosse hymähtää; "koska sä olet heikkona niihin". Joku hymyilee heidän takanaan...
***
"Taas yksi viikonloppu edessä," Mosse hyräilee. Sebastian kohdistaa sievän pienen mulkaisun häneen. "Äläs nyt Sebs" Mosse naurahtaa ja potkaisee kadulle heitettyä tyhjää tölkkiä. "Mä en enää ikinä juo mitään! Kaikki mun ongelmat juontuu viinasta," Sebastian julistaa Mossen virnistäessä; "niinhän sä sanoit viime viikollakin". "Voi olla. Tällä kertaa mä tarkoitan sitä," Sebastian irvistää. "Tonkin sä sanoit viime viikolla. Sä kuule toistat itseäsi aika paljon," Mosse sanoi kaivellen taskujaan. "Tossa" Mosse sanoi antaessaan Sebastianille pienen vaaleanpunaisen rasian. "Mikäs ihme tää nyt sit on?" Sebastian pyörittelee rasiaa käsissään. "Avaa se," Mosse pyöräyttää silmiään ja virnistää. "MITÄÄH!?" Sebastian huutaa nähdessään sormuksen, jossa on suurikokoinen pinkki timantti päällä, "Päätit sitten kosia mua? Ja toi timantti on valtava! Mä olen otettu". "Ei se oo sulle, eikä se oo oikea. Ostin sen automaatista. Voit antaa sitten sen seuraavalle likalle joka tahtoo tulla kosituks" Mosse irvistää. Sebastian katsoo haltioituneena sormusta "Okei, en yhtään kuunnelut, mutta mä pääsen esittelemään tätä sormusta koko koululle ens maanantaista asti!" hän naurahtaa laittaessaan lastenkokoa olevan sormuksen vasempaan nimettömäänsä. "Vähän on piukka, että ei tätä nyt vasmaan ihan heti saa revittyä poiskaan," Sebastian ilmoittaa ja molemmat pojat repeävät. Joku hymyili pimeällä syrjäkujalla...
***
Sebastian mesetti Mossen kanssa.
"Emmä jaksa tänään," Sebastian kirjoitti.
"
Älä tee tätä mulle, rakas" Mosse kirjoitti takaisin.
"Mutta hanipuppeli, ei vaan huvita," Sebastian vastasi hihitellen.
"Mutta kullanmurubeibihanipalleloiseni! Mä hankin jo deitinkin. Mullakin on deitti!" Mosse vastasi.
"Ajattelit pettää mua vai!? ***tana mun on sitten varmaan pakko tulla!" Sebastian kirjoitti nauraen.
"Kiitos kulta xxxx" Mosse vastasi.
Sebastian naurahti ja kääntyi pois koneelta. Hän laittoi hupparin päälleen ja käveli pois huoneesta. Hetken päästä ruudulle ilmestyi Mosselta viesti, jossa oli epämääräisiä kirjaimia, kuin joku olisi kaatunut näppäimistölle. Sitten Mosselta tuli toinen viesti: "Minä tapoin ystäväsi"... Pian Sebastian kuitenkin palasi huomattuaan unohtuneen puhelimensa. Hän vilkaisi läppärinsä näyttöä säikähtäen. Pian hän kuitenkin rauhoittui uskoen viestien olevan vain ystävänsä kieroutunutta mielikuvitusta. Usko tai älä, se joku ei enää hymyillytkään...
_______________________________________
Rakentava kritiikki ja kommentit olis kivoja. On myös kivaa jos joku on jaksanut lukea tähänkin asti.
~Tuukkanen
