Kirjoittanut: sugared
Ikäraja: K-11
Genre: onks joulu genre? :--D
Fandom: Gossip Girl
Paritus: Carter/Georgina
Disclaimer: Gossip Girl kuuluu CW:lle, minä en omista mitään (vaikka oman pikku-Carterin haluaisinkin), enkä saa tästä rahaa.
A/N: Taas tällainen piti-olla-ficlet-mutta-venähti-oneshotiksi. Georgina ja Carter on molemmat ihania, ja koska tv:ssä ei valitettavasti päästy todistamaan Georgina/Natea, niin pakkohan se on sitten Carterille parittaa! Osallistuu Jouluhaasteeseen.
******
Seuraa tähteä
Georgina Sparks ei ole sellainen tyttö. Hän ei tilaarasvatonta lattea, hän juo kahvinsa mustana. Hän ei letitä parhaan ystävänsä hiuksia ja nukahda sitten tämän kainaloon. Hän ei katso romanttisia komedioita puolen litran Ben&Jerry's -paketti seuranaan. Hän ei pidäkissanpennuista, itke häissä tai hymyile vauvakuville. Yhdessä suhteessa hän on kuitenkin aivan samanlainen kuin kaikki muutkin tytöt: Carter Baizen vie häneltä jalat alta. Carter saa hänet sotkeutumaan sanojensa verkkoon ja pyörimään sängyssä vielä pitkään sen jälkeen, kun hän on sammuttanut valot.
Georgina katsoo ihmisiä silmiin. Hän tuijottaa heitä niin kauan teräksenharmailla posliininuken silmillään, että he laskevat katseensa, alistuvat, tekevät juuri niin kuin hän haluaa heidän tekevän. Carteria hän ei kuitenkaan osaa katsoa, ja niinpä hän kääntää tälle selkänsä. Hän pelkää, että jos hän joskus kohtaa nuorukaisen aaltojenvihreän katseen, tämä paljastaa hänen salaisuutensa. Vetää sivuun verhot, joiden taakse kenenkään ei ole lupa katsoa. Georgina tietää, että Carter ja vain Carter pystyy siihen, ja sen takia tämä on vaarallinen.
Niinpä Georgina välttelee nuorta miestä parhaansa mukaan. Se on helppoa, kun ottaa lukuun Carterin tavan etsiä paikkaansa maailmassa. Oman makuuhuoneensa turvasta Georgina saattaa seurata vaalean nuorukaisen vaellusta, piirtää mieleensä karttaa tämän monista tutkimusretkistä. Hän miettii, mitä kaikkea tämä on nähnyt. Satamia hohtavanvalkoisine purjeveneineen. Sinivihreään usvaan kätkeytyneitä viidakoita. Naisia, joiden iho on kuparia ja hiukset eebenpuuta. Georgina on kiukkuinen itselleen ja kerää peilin päälle siistin viivan valkoista jauhetta platinakortillaan.
Aina hän ei kuitenkaan onnistu välttelemään Carteria. He eksyvät samoihin juhliin. Hän on unohtanut tupakkansa takin taskuun ja pian hän seisoo narikkajonossa Carterin leveän, lihaksikkaan selän takana. Ennen kuin hän huomaakaan, he värjöttelevät kadulla ja puhaltelevat savua tähtitaivaalle. Georgina pörhistää piikkinsä kuin siili, paljastaa hampaansa kuin tiikeri. Hän työntää Carterin kauas, maailman toiselle laidalle, vaikka oikeasti haluaisi vetää tämän lähelleen eikä koskaan päästää irti. Yleensä Carter jättää hänet rauhaan: juhlissa on paljon kauniita tyttöjä, mukavampia kuin hän.
Kaksi päivää jouluun. New York on hautautunut lumeen ja kuristumassa jouluvaloihin, joita kaupunkilaiset ovat ripustaneet kilometrikaupalla sen aidoille ja puistoihin. Kaikilla on kiire, omenaposket ja hymy huulillaan. Kaikilla paitsi Georginalla.
Hänen poskensa ovat kyllä punaiset, mutta se ei johdu joulusta vaan konjakista, jota hän on naukkaillut hopeisesta, ohuesta taskumatistaan. Georgina ei suinkaan vihaa joulua, hänen tunteensa sitä kohtaan ovat pikemminkin välinpitämättömät. Hän on juhlinut joulua viimeksi 12-vuotiaana: hän sai kaiken mitä halusi, ja hänen vanhempansa soittivat hänelle videopuhelun Azoreilta toivottaakseen hyvää joulua.
Georgina istuu puistonpenkillä kädet syvällä takin taskuissa. Lumi sataa sisään paperiseen ostoskassiin, josta pilkistää kiiltävä, hopeinen turkki. Vain kiltit lapset saavat lahjoja, joten Georginan on täytynyt itse ostaa omansa. Tyttö sipaisee mustat hiussuortuvat korvansa taakse ja sytyttää marisätkän.
Hän tuijottaa märkään maahan omaan kurjuuteensa vaipuneena. Yhtäkkiä hänen kengänkärkiensä viereen ilmestyy toinen kenkäpari, ja joku nappaa sätkän hänen kädestään.
"Mitä-" Georgina älähtää. Hänen lauseensa jää roikkumaan huurupilvenä hyiseen ilmaan.
"Georgina! Suosikkibrunetteni koko New Yorkissa!" Carter tervehtii ja virnistää. Hän imaisee marisätkää lähestulkoon hartaana. Georgina tuijottaa hetken nuorukaisen kylmästä kalvenneita huulia ja räpyttelee sitten lumihiutaleet silmäripsistään. Carter on pukeutunut muodottomaan toppatakkiin, ja hänen hiuksensa hapsottavat aivan kuin hän olisi astunut Central Parkiin suoraan sängystä.
"Viettääkö suosikkiblondisi joulua Hamptonissa, vai mitä sinä täällä teet?" Georgina kysyy vastaamatta tervehdykseen. Hänen äänensä on terästä, se leikkaa ilmaa kuin japanilainen miekka. Carter istuu hänen viereensä, eikä hän voi kavahtaa kauemmas, sillä istuu jo penkin reunalla.
"Tulin toivottamaan sinulle hyvää joulua", Carter vastaa hymyillen. Ehkä se johtuu ruohosta, ehkä se kuuluisa joulun henki, josta kaikki touhottavat, on vihdoin onnistunut aivopesemään Georginan – hän vastaa hymyyn. Carter haisee tupakalle, ja jostain sen alta hän on erottavinaan tuoreen heinän tuoksun. Tuoksu tuo hänen mieleensä suuren valkoiseksi rapatun tallin, korskuvat ja samettiturpaiset kilpahevoset sen sisällä, eritysesti sen yhden, jonka hän vaihtoi kokaiiniin.
"Hyvää joulua, Carter Baizen", Georgina kuiskaa. Hän katsoo poikaa silmiin, paiskautuu suoraan petrolinsinisiin aaltoihin. Hän oli oikeassa, tämän katse riisuu hänet alastomaksi. Hän huomaa palelevansa illassa, joka ei koskaan pimene, sillä pian katulamput syttyvät kuin tuhannet pienet auringot ympäri kaupungin.
A/N2: Ai missä se suudelma on? No, aattelin, ettei Georginalle sovi sellanen söpöily-ah-ihanaa-joulun-taikaa-loppu, joten jokainen voi kuvitella sen kipinöivän intohimoisen suudelman itse. Koska tietenkin se tapahtuu seuraavaksi!
