Otsikko: Väritön
Kynäillyt: Käreitär
Oikoluku: Muutako Wordia niin en käytä vieläkään
Paritus: Eiolee
Ikäraja: S
VAROITUKSET!!:
Muuta: FF-100 sanana Väritön tietysti, ja vaikka tämä ficci ei tapahdukaan Kotikolossa, se henkisesti on Kotikolossa. You know? Heh, ensimmäinen sallittu ficci pitkäään pitkääään aikaan.
Väritön.
Muistan kun vielä äidin lähettämä postikortti oli se magneetti joka veti minut kotiin. Silloin huispauksen maailmanmestaruuskilpailut, ja samaan aikaan talossamme yöpyvä Harry Potter oli saanut äidin villiintymään. Kaikki pojat oli saatava heti kotiin, Potteria vastaan.
En ymmärtänyt miksi minua kaivattiin paikalle, mutta lähdin silti.
Juttelin Potterille, mutta en ystävystynyt hänen kanssaan. Bill oli se joka häntä meni kannustamaan kolmivelhoturnajaisiin, vaikka minäkin olin lohikäärmeiden vuoksi paikalla.
Bill Weasley, kirouksenmurtaja, komea poika joka työskentelee Irvetalle.
Fred ja George Weasley, kaikkien rakastamat kaksoset, jotka saavat hymyn kenen tahansa kasvoille.
Ron Weasley, Harry Potterin paras ystävä, ja sitä kautta itsekin mainetekoihin venynyt.
Ja Ginny Weasley, ensimmäinen Weasley tyttö moneen sukupolveen. Tyttö joka päihittää veljensä joka osa-alueella.
Sitten olen tietysti vielä minä.
Ai niin, onhan todellakin vielä Charlie Weasley. Aikanaan Tylypahkassa arvostettu, mutta nykyään? Touhuaa lohikäärmeiden kanssa, rakastaa niitä enemmän kuin naisia.
Ei pidä paikkaansa! Mutta oletteko koskaan nähneet lohikäärmettä ja transilvanialaista naista vierekkäin? Kyllä tekin valitsisitte siinä tilanteessa lohikäärmeen!
Ja nyt, kun Voldemort on palannut, kumpi kutsutaan kotiin, minut täältä vai Bill Egyptistä?
He sanoivat että olen liian tärkeä täällä. Loistava tekosyy, joka murenee heti kun joku muistuttaa että Voldemort ei voi käskyttää villejä lohikäärmeitä yhtään sen helpommin kuin mekään.
Koti on aina merkinnyt minulle paljon, ja siksi se sattuukin kaikista eniten, että juuri minä olen se, joka joutuu olemaan kaikista kauimpana kotoa.