Puolimatkassa, k11, James/Sirius

[Sädekehä]

Puolimatkassa
Ikäraja: k11
Genre: Draamaa höystettynä pienoisella söpöstelyllä ja angstilla
Paritus: James / Sirius
Vastuuvapautus: Rowlingin hahmot ja maailma, mii vaan leikin

A/N: Siitä on miljoona vuotta, kun olen kirjoittanut mitään ja viimein sain blokkini auki! Tasoltaan tämä nyt ei kurottele taivaita, mutta olen tavallaan tyytyväinen siihen, millaiseksi tämä muotoutui. Aika perus J/Sää – kuten aina, mutta toivon silti kovasti kommentteja, niin risuja kuin ruusujakin! Toivottavasti joku edes tykkää. (:
Osallistuu sataseen puolivälillä, ja Kerää kaikki hahmot – haasteeseen James Potterilla.

~~*~~*~~

Puolimatkassa

Niskanikamat ovat terävät ja kaarevat, ja Jamesin sormet tuntuvat liukuvan aivan liian helposti alas selkään, aina samaan kohtaan lapaluiden väliin, ja se tunne saa Siriuksen silmät välkehtimään. Mutta aamut ovat edelleen kohmeisia, ja kun Sirius puhaltaa savua vasten likaista ikkunaa, muuttuu se sumeaksi ja huurteiseksi, ja silloin sormenpäät piirtävät sydämiä ja hymyjä, ja jos he ovat oikein väsyneitä, kirjoittavat he siihen toistensa nimikirjaimia ja toivovat jonkun huomaavan.

Ja Remus ehkä katsookin turhan pitkään, mutta sillä ei ole väliä, koska hän on ainoa, joka tietää ja tulee aina olemaan. Niin James sanoi kerran ja tunsi lihasten jännittyvän kosketuksensa alla, ja silloin hän ensimmäisen kerran mietti, mahtoikohan Sirius edes ymmärtää, ettei heidän suudelmansa kestäneet ikuisesti, eikä todellinen rakkaus koskaan voittaisi.

Kysymykset ovat kuitenkin kiellettyjä, ja James unohtaa murheensa aina, kun Sirius astuu huoneeseen ja painaa hänet vasten kiviseinää. Suutelee niin monella eri tavalla ja niin usein, ja joka ikinen kerta James toivoo, ettei maailmassa olisi mitään muuta kuin Sirius sekä hatarat mielikuvat hämäräaamuista ja pakkasesta, joka puree kummankin posket punaisiksi, eikä kukaan siksi koskaan osaa epäillä mitään. Tai niin he luulivat – uskovat edelleen, koska heidän maailmassaan ei ole tilaa muille. 

”Jos me vain lähtisimme.” Sirius sanoi niin enää harvoin, ja joka kerta James tunsi jotain menevän rikki sisällään. Hän silittää edelleen tummia hiuksia ja niskanikamia, painaa huulensa solisluulle miettien, maistuukohan kaikkien iho samalle, vai onko Sirius ainoa, jota voisi suudella loputtomiin kyllästymättä koskaan.

”Tiedät, että jos se vain olisi mahdollista, minä olisin jo puolimatkassa”, James kuiskaa ja hän tarkoittaa sitä. Tietenkin, Sirius on hänelle rakkaampi kuin yksikään toinen tai kolmas. Ja kun Sirius hymyilee, hän uskoo huomiseen ja siihen, etteivät pakkaskukat koskaan sula ikkunanpielistä, ja joka aamu ikuisuuteen asti hän voi piirtää kalpean sydämen Jamesin ja Siriuksen väliin.

”Niin kai.”

Ja James kietoo kätensä Siriuksen ympärille, lupaa sanattomuudellaan olla aina siinä, koska rakastan sinua, ja tapahtui mitä tapahtui, se totuus ei koskaan vääristy. Sirius vastaa pitkällä katseella, joka kipunoi ja kapinoi, mutta yhtälailla hän uskoo Jamesia ja lupaa rakastaa silloinkin, kun vihaa, ja he kumpikin tietävät sen päivän vielä koittavan.

”Mutta se ei ole tänään, eikä huomennakaan”, James lupaa vielä, punoo suudelmista polun Siriuksen kaulalle ja hetken aikaa he kumpikin uskovat ajan pysähtyvän. Se kestää sekunnin tai kaksi, mutta Jamesille se on jo pala ikuisuutta, ja Siriukselle riittää pelkkä kosketus ja tieto siitä, ettei James koskaan päästä kokonaan irti.

Eikä hän koskaan irrottanutkaan. 

[Arion]

Eikä hän koskaan irrottanutkaan. 

Awws... ihana viimeinen lause tälle fikille!!! <3<3

Oli muutenkin ihana ja hieno lukukokemus tämäkin fikki! Kirjoitat todella hyvin! Kiitos tästä!
Pidän muutenkin JamRius-parituksesta <3<3

[Sädekehä]

Jekaterina; Olen sun kanssa täysin samaa mieltä, ettei Peteriä saa jättää pois, koska hän kuuluu kelmeihin! Hänen puuttumiseen tässä tarinassa ei ole oikeastaan muuta perustelua kuin se, ettei Remustakaan pitänyt mainita. Tarkoitus oli kirjoittaa vain Jamesista ja Siriuksesta, ei kenestäkään heidän ympärillään olijoista. Muutin kuitenkin mieleni, ja päätin lisätä Remuksen mukaan, koska halusin tähän jonkun konkreettisen persoonan, joka tietää. Sinällään olen sitä mieltä, että Peterkin varmasti tiesi, koska miellän hänet aika fiksuksi tarkkailijaksi, mutta toisaalta omassa fanonissani, hän ei tavallaan koskaan ymmärtänyt täysin eikä oikeastaan halunnut katsoa tai tietää. Toisin kuin Remus. Mutta joo, ymmärrän kyllä mielipiteesi ja allekirjoitan sen täysin, halusin vain selittää oman tulkintani nimenomaan tähän tekstiin (koska yleensä kirjoitan sekä Remuksen että Peterin mukaan J/Sään. . Mutta olen iloinen, että kuitenkin tykkäsit tästä! Ja kommenttisi oli oikein ihana, ja sai miin pohtimaan oikein kunnolla. Kiitos siis kovasti!!

Anturajalka93; Aww! Kiitoksia kovasti kommentistasi, piristit kyllä kummasti. (: J/S on aivan tajuttoman ihana paritus, mukavaa, että aika moni siitä lopulta tykkää!

[Swizzy]

Ihana! James/Sirius on vaan megahyvä. Tässä oli hienosti tuotu esiin myös se suhteen vaikeus ja ongelmat, ja loppu oli ihana. Tykkäsin tosi paljon. Kuvailu oli hienoa, siitä plussaa erityisesti. Kaunishan tämä oli. Sulla on ihana kirjoitustyyli. Kiitos!
♥
Swizzy

[Sädekehä]

Swizzy; Voi kiitos paljon sinulle ihanasta kommentista! (: Mukava kuulla mun kirjoitustyylin iskeneen suhun. Ja James/Sirius on tosiaan megahyvä ja ihana paritus!

[Aapo]

KK:sta iltaa : )

Nappasin tämän koska tykkään lukea paljon erilaisista parituksista ja kirjoituksista. James/Sirius on mulle vähän kaukaisempi pari, koska lähinnä oon keskittynyt lukemaan ja kirjottamaan Remus/Siriusta, mutta toimiihan se näinkin. Kaikki kelmiparitukset ovat söpöjä, pyöritteli niitä sitten melkeimpä mihin suuntaan vain.

Ja sitten itse ficciin. Olipas ihanaa söpöilyä tämä, oikein miellyttävää luettavaa. Oli ihanaa miten suhde kuvattiin kauniisti ja soljuvasti, sillälailla herkästi ja tuntui kokoajan lukiessa siltä, että illuusio rikkoutuu eikä mitään enää ole (tämä siis vain hyvä juttu) Kuvailut oli niin aidon tuntuisia ja kauniita. Siriuksen ja Jamesin suhde tuntui juuri vähän sellaiselta varovaiselta kokeilulta, jossa edetään askel askeleelta, ja jossa kavereiden mielipiteet vähän pelottavat mutta silti halutaan kaikkien tietävän. Niin söpöä ja viatonta, johon kuitenkin sisältyy kysymys mitä jos ei sittenkään? Ihan hurjan realistinen asetelma ja siksi tätä tykkäsinkin lukea. Purr.

Ihanan sujuvaa, rentoa ja virheetöntä tekstiä. Tosiaan olit onnistunut tavoittamaan lukijan hyvin ja tunnelma oli vaan sellanen, joo, ihana. Hahmot olit napannut hienosti ja oli jännä lukea tässä tuollaisesta hempeästi Siriuksesta, koska mun fanonissani se on usein sellanen vähän menevämpi ja no- rajumpi. Mutta tää toimii ehdottomasti näinkin. James on mulle hahmona muutenkin tosi kaukainen, eli en ole oikein kirjoissa/leffoissakaan päässyt häneen kiinni, kuitenkin tässä sain siihenkin jotain kosketusta ja se on mun mielestä erittäin hyvä juttu.

Jos vielä joskus sanot, ettei tää kurottele tasoltaan taivaita, niin lähetän jonkun kuolonsyöjän avadoimaan sut. Tämä oli kerrassaan ihana teksti. En voi sanoa muuta. Mun kommentointikin meni ihan tälläseksi nyt >: (

Loppuun lempparilainauksia:

Sirius vastaa pitkällä katseella, joka kipunoi ja kapinoi, mutta yhtälailla hän uskoo Jamesia ja lupaa rakastaa silloinkin, kun vihaa, ja he kumpikin tietävät sen päivän vielä koittavan.

Kipunoi ja kapinoi, ihana sanaleikki.

ja kun Sirius puhaltaa savua vasten likaista ikkunaa, muuttuu se sumeaksi ja huurteiseksi, ja silloin sormenpäät piirtävät sydämiä ja hymyjä, ja jos he ovat oikein väsyneitä, kirjoittavat he siihen toistensa nimikirjaimia ja toivovat jonkun huomaavan.

Kylmänväreet. Aww.

No siis, kiitos tästä : )

[Sädekehä]

annicamaria; Apua, ei kuolonsyöjiä tänne, kiitos! :’D Voi, sun kommenttisi oli todella ihana ja piristävä! Tiedän, että moni on R/S-shipperi ennemminkin, ja siksi  olenkin otettu, kun tykkäsit tästä, vaikkei ollut sulle mieluisin paritus. Ja oon iloinen muutenkin, että oli mieluisa lukukokemus. Olen tosi huono vastaamaan kommentteihin, mutta eää. Kiitos sulle tositosi paljon, kommenttisi piristi todella!

[Upsila]

Oi, J/S:ää - ja vielä ihana sellainen! Tavallisesti en olisi tähän paritukseen kiinnittänyt mitään erityistä huomiota, mutta yllättäen huomasinkin tässä lähiaikoina, että aloin tykästyä James/Siriukseen yllättävän paljon! Nimittäin suloinen paritus kyseessä kuitenkin. Ja paritusvalikoimaa pitääkin olla paljon, tykkään myös lukea monipuolisesti erilaisia parituksia, joten olen iloinen, että James/Sirius kuuluu siihen muidenkin lisäksi!

Ja niin hei, tottakai tähän ficciin oli oikein ilo tutustua! Kovin suloisesti kun olet tämän kirjoittanut niin ei voi olla tykkäämättä!

Tykkäsin nimittäin kovasti miten aloitit koko ficin, niskanikamien kuvailua, oi, niin kaunista. Miten James hyväili Siriusta niin lempeästi ja hellästi, suuteli polkuja vartaloon ja toivoi tämän kestävän ikuisesti; molemmat tietävät, että se päättyy joskus, mutta se oli kielletty puheenaihe. He yrittävät olla kuin kaikki olisi hyvin, mutta Remus huomasi kuitenkin, sen verran he kuitenkin osoittivat merkkejä, joita hän tunnisti. Hän katsoo pitkään, kukaan muu ei tiedä, mutta Remus on Remus. Hän tiesi. Sen verran läpinäkyvä kaksikko oli, vaikka yrittivätkin piilotella. Peter ei luultavasti olisi aavistanut asiaa, mutta Remus oli nokkela poika kuitenkin.

Kovin kauniisti ja haikeasti kirjotiti tämän, tunnelma oli ihanan hellä, toivekas ja salaisen suhteen makua - siinä oli kuitenkin jälkimakuna myös hieman karvaampaa ja surullisempaa häivähdystä; miten todellinen rakkaus ei koskaan voittasi, mikään suudelmista ei ollut ikuisia. Miten James meni rikki sisältä, miten hän niin paljon tunsi kipua rakastaessaan toista.

Ja niin, kirjoitat niin kivasti! Kuvailevasti, mutta silti niin, että lukijoilla on tila hengittää lukiessaan. Suloisia ja nokkelia sanaleikkejä, ihanasti olet tämän kirjoittanut!

Alussa tosiaan mainitsin niistä nikamista ja niin, se on suloista huomata miten sen koskettaminen on tullut Jamesille tapana. Miten Siriuksen niskanikamat olivat terävät ja kaarevat, lapaluiden kohdalla toisen silmät välkehtivät merkitsevästi ja tutusti. He molemmat tietävät mistä pitää koskea, koska he ovat yhtä. Mutta vaikka kuinka yhdessä he olisivatkin niin silti aamut olivat kohmeisia, Sirius puhaltelee savua ikkunaan ja silmät kapinoivat.

Ja ihana loppu vielä tähän päälle, siinä on tosiaan valutettua toivoa ja rakkautta, vaikka kuinka ankeaa ja vaikeaa aikaa olisi ollut. James ei koskaan päästäisi Siriuksesta irti, he olivat yhdessä - nyt ja aina. Kävipä mitä tahansa.

Kiitos oikein ihanasta tekstistä!

[Sädekehä]

Upsila; Oi, miten ihana kommentti! (: J/S on kyllä sellainen paritus, mikä saattaa yhtä helposti ihastuttaa kuin vihastuttaakin, mutta onneksi olet löytänyt ja tykästynyt siihen! Aika paljon tässä käytin samoja elementtejä kuin ennenkin; itse vaan tykkään niin paljon siitä peruskuviosta, jonka sinäkin tohon kommenttiin osuvasti kirjoitit! On tosi kiva kuulla kuvailun olevan onnistunutta, ja kielikuvien jälkeen jää tilaa vielä hengittää. En yleensä kauheasti ajattele, kun kirjoitan, teksti vaan muodostuu ilman sen suurempia pohdintoja. Siksi välillä ehkä herääkin epäilys, pitäisikö joskus olla harkitumpi. :’D No, kiva kuitenkin kuulla, että näinkin toimii! Kiitus. <3

[Lils]

Olet suosikkikirjoittajiani, no, varmaankin se suosikein, mitä tämän parituksen kanssa tulee, ja muutenkin pidän ihan hulluna ficeistäsi! Kirjoitat nätisti ja realistisesti, sillä osaat tuoda ne ihan oikeat, tunnetut tunteet siihen ficciin ja niihin sanoihin selittämättä liikaa ja pilaamatta mitään. Tyylisi on koruton mutta kaunis ja leikittelevä, ei tämä koskaan yksinkertaista ole, ja vertauskuviin tai ainakin piilomerkityksiin nojataan paljon, ja siitä pidän. On sitä paitsi tosi kauniita sanoja aina niskanikamista pakkaskukkiin, ja no, tällaiset ficit vain ova tunnelmaltaan juuri niitä, joita rakastan. Sellaisia hiljaisia "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" -tarinoita, todellakin, vain mustavalkokuvia - joista löytää yksityiskohtia aina kun jaksaa etsiä, tai ne voi vain katsoa sellaisinaan. Eivät koskaan tylsiä ellei erikseen halua niin.

Tämän tarina ei ollut niin selkeä, vaan enemmän vaikeampi kuin yleensä. Puolimatkassa oli hyvin kuvaava nimi; tämä oli kaunis ja iloisempi fic kuin useat, mutta tavallaan oltiin vähän kaiken puolivälissä. Oltiin lähdössä (tosin tätä hajotti ehkä hitusen se, etten ihan ymmärtänyt minne he olivat lähdössä - piiloon karkuun maailmalta vai erilleen vai mihin, en oikein tiedä ja se sekoitti), mutta ei, tahdottiinkin jäädä, oltiin iloisia, mutta melankolisuus pilkisti sieltä välistä ja lopulta menetyskin. En tiedä, voiko James/Siriusta oikein olla edes täysin iloisena, ilman sitä tulevaa varjoa, mutta tässä sitä ei ollut liikaa, tämä oli optimistisempaa ainakin useimpiin verrattuna.

Remus tuolla välissä oli aika tyypillinen, mutta olisin jättänyt hänet ehkä pois. Totta, on hyvä jos tämä keskittyy vain näihin kahteen ja Remushan on siinä mielessä oleellinen että rakastaa Siriusta on aina tiennyt, tunnistaa ne katseet ja salaisuudet siinä missä kukaan muu ei huomaa mitään. Mutta siltikin, ehkä se rikkoi sitä kahden idylliä vähän liikaa - vaikka Remus on samanlainen näissä kaikissa tarinoissa, voisi hän joskus puuttuakin.

Mutta pidin jälleen kerran tosi paljon, kirjoitat tosi elävästi hetkistä ja ihmisistä ja oikeasti vedät lukijan mukaasi ja jätät seurailemaan jalanjälkiäsi. Pidän yleisestikin ficeistäsi tosi paljon, ja tämäkin oli hieno. : )

[Sädekehä]

Lils; Voi apua, miten ihania sanoja! Häkellyin ihan totaalisesti, mutta oikein kiva kuulla, jos minun J/S ja ficit yleensäkin ovat mieluisia! Erityisesti kiva kuulla tyylin miellyttävän, kun sen kanssa on aika usein ollut kauheita tuskasteluja. : ) Remus olisi tosiaan voinut jäädä pois, mutta ei kuitenkaan jäänyt. Itse miellän hänet aika oleelliseksi J/Sään, koska Remus tunsi molemmat ja on muutenkin sellainen viisas tarkkailija, joka tietää kaikesta melkein kaiken. Ehkä tämä tosiaan olisi voinut toimia paremmin ilman häntä, mutta ehkä ensi kerralla sitten! Ja en mielellään selittele kirjoituksiani, mutta James ja Sirius olisivat vain lähteneet pois. Karanneen saadakseen olla yhdessä. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Kiitos kaunis sinulle ihanasta kommentista, joka sai kyllä mut uudelleen piristymään ja ilostumaan!! <3

[Santeli]

Aaaaa ihana! Olenkohan kertaakaan lukenut mitään James/Sirius -parituksella? Sait mut rakastumaan :--) Sulla on aivan ihana tyyli kertoa asioita, tykkään tosi paljon. Ei tätä muuten varmaan osaa kuvailla kun awww♥

[Sädekehä]

Santeli: Sittenhän sinun täytyy ehdottomasti lukea lisää näistä pojista! J/S on rakkaus, ja mukava kuulla sinun pitäneen tästä! Aivan liian suloisia sanoja, mutta olen kuitenkin mielissäni ja kiitollinen kommentistasi. (: