Rakkauden vanki
Ikäraja: K-11 flawless lisäsi myös alkutietoihin
Olen rakastunut kerran. Yhden kerran. Se teki minusta sairaan.
Kirjoitan tämän, koska haluan sun tietävän. Tietävän, kuinka paljon kärsin takiasi. Niin paljon tuskaa. Miksi sinä hylkäsit minut? Miksi lähdit? Mikset jäänyt, ollut tukenani? Toisaalta, nyt kun muistelen, taisin ajaa sinut pois.
Muistathan, miten tarinamme alkoi? Viattomasti. Sinulla oli tyttöystävä. Enkä minä siitä niin paljoa välittänytkään, en halunnut sinusta mitään. Valitettavasti sinä halusit minusta. Muutakin kuin sekoittaa pääni. Muistan sen maaliskuisen päivän. Halusit sopia riitamme, kaiken vanhan mikä on jäänyt selvittämättä. Minulle se sopi, en halunnut riidellä enää.
Ja siitä alkoi tarinamme. Juttelimme niitä näitä. Pitkästä aikaa minulla oli seurassasi hyvä olla. Pyysit numeroni. Miksi annoin sen? Miksen tajunnut jo silloin, mitä tulee tapahtumaan? Koska normaalisti olen kylmä nainen, enkä usko miesten valheisiin. Ajattelin, että olen niskan päällä. Ajattelin pyörittäväni sinut pikkusormeni ympärille. Kehuin sinua, mutta olin viileän asiallinen. Luulinkin saaneeni sinut koukkuun. Toisin kävi. Yksi viesti muutti elämäni, ja vei sinut voitolle. Yksi viesti.
”Mä en voi edes kuvitella mitä noin upee nainen haluaa…”
”Entä jos mä haluan sut? Entä jos sä riität mulle?”
Nukahdin.
Heräsin kun soitit mulle; ”Sä et pysty sanoo tota mulle nyt tässä.” Sä sanoit hiljaa.
”Ai…mitä?” mä kysyin, aika hämmentyneenä ja unisena.
”Tota minkä sä kirjotit mulle.”
”Entä jos mä haluan vaan sut? Entä jos sä riität mulle?” mä sanoin, enkä koskaan ole ollut yhtä tosissani.
Sä riitit. Mä en vaan riittäny sulle. Sä sekoitit mun maailman, ihan kokonaan. Mun koulunkäymisen, mun unirytmin, jopa mun ruokahalun. Me tapailtiin salaa, ettei kukaan sais tietää. Ja mä en koskaan ennen tajunnut, mitä sä musta oikeesti halusit. Mä vaan uskoin sinisilmäisenä sun kaikki valheet:
”Mä rakastan sua.”
”Oot mulle tärkeintä."
”Ethän koskaan katoo mun elämästä?”
Sä sait mut tuntemaan itteni jonkin arvoiseksi. Lopetin kaikki päihteet sun takias. Niin paljon sua rakastin. Sitten mä tajusin, et mitä sä haluat oikeesti. Suutuin. Petyin.
Kerroin sun naiselles, mitä sä puuhaat mun kans. Hyvä etten itse saanut osumaa nyrkistä. Sulle se ei ollut edes vihainen. Sä olit mulle. ”Vitun huora, älä enää ikinä tuu mun elämään.” Muistatko? En edes vastannut. Yritin päästä kuiville susta. Poistin sut mun elämästä, ensimmäisen kerran.
Miksi soitit mulle taas? Kaksi kuukautta kuivilla susta, ja taas mä olin koukussa, yhden puhelun, ja muutaman valheen jälkeen. Ajattelin, et tällä kertaa oon varovaisempi. Taas me tapailtiin salaa. Taas kenellekään ei saanut kertoo. Mua ahdisti, enemmän kuin koskaan. Menetin yhden parhaan ystävänikin sun takias. Sit se tapahtu. Mä olin raskaana. En oo koskaan itkeny niin paljoo. Kerroin sulle. ”Ei vittu- tuut*tuut*tuut*” oli sun vastaus. Mä olisin halunnu pitää sen. Sä et, yllättävää. Mietit naistas, et mitä kerrot sille. Sovittiin, ettei kerrota kenellekään. Mä kerroin; parille hyvälle ystävälle vaan. Kerroin silti. Mulla oli siitäkin paha olo.
Odotin innoissani neuvolaa, jospa siellä kaunis täti sais sut muuttaa mieltä. Ei. Mut mä rakastin sua niin paljon, että olin valmis tappamaan oman lapseni jotta saisin sut pitää.Minä, joka en milloinkaan, koskaan, yhteenkään mieheen ollut rakastunut, tein elämäni tuskallisimman päätöksen. Mutta samalla se tuntui helpoimmalta päätökseltä jonka olen koskaan tehnyt. Mun oli sairaalloisen helppo valita sun ja oman lapseni väliltä. Vihasin itseäni. Paljon. Sairaalassa lääkäri avasi silmäni. En olis saanu tehdä sitä, se ei ollut mun oma päätös. Vihasin sua. Heitin sut ulos. Käskin sut pois mun elämästä. Sanoin kaikille kavereillekin, että kukaan ei kerro musta mitään sulle. Se toimi. Kaksi kuukautta taas. Sä soitit mulle sitten.
Mä olin epäluuloisempi kuin koskaan. Vihasin sua. Toisaalta rakastin. Päätin luottaa suhun. Että mä olen tyhmä! Sä pääsit taas mun pään sisään, ohjaamaan mua just niinku sä halusit. Miksi mä en oppinut kahdesta edellisestä kerrasta? Miksi? Joka päivä, jos saan sulle sanottu edes jotain vastaan, olen ylpeä itsestäni.
Nimeni on Nette. Ja olen vankina kanssasi pääni sisässä.
