Title: Aika kultaa muistot
Genre: angst, AU
Author: hymykuoppa (who else would it be?)
Paring: James Potter
Raiting: S
Summary: Lapsensa menettäneelle isälle muistot voivat olla kantava voimavara, ne ovat kultaakin kalliimpia, vaikka voivatkin olla piilossa kuoren alla.
A/N: Joo, että tällaisella ficletillä mennään tällä kertaa. Kävi angstituttamaan, ja tällainen idea on pyörinyt pari päivää pääkopassani.
Aika kultaa muistot
James Potter hiveli sormellaan tummapuisen pinnasängyn reunaa. Lastenhuone oli hiljainen, ei kuulunut vauvan itkua, ei uneliasta tuhinaa, ei mitään. Pieni tuulikello ikkunan ulkopuolella loi surullista helinää, ainakin Jamesin korviin se kantautui surullisen kauniina. Mailleen painunut syysaurinko hehkui taivaanrannassa hempeän punaisena, puista karkuteille tanssahtelevat lehdet rapisivat jalkakäytävällä. Pieni tuulenvire tervehti avoimesta ikkunasta tummatukkaista miestä.
Jamesin katse kierteli hitaasti ympäri huonetta. Lipaston päällä oli kuvia vauvasta – pienestä ihmisestä joka nauroi. Viereisissä kehyksissä pikkuinen poikavauva söi kuvan ulkopuolelta ojentuvasta lusikasta. Nuo kuvat, kullatut muistot loivat pienen hymyntapaisen Jamesin huulille.
Kukaan, joka tunsi töissä ilmapallon lailla intoa täynnä olevan Jamesin, ei olisi osannut odottaa noita kyyneliä miehen silmissä. Kyyneliä, jotka olivat valuneet miehen poskilla joka päivä kahden vuoden ajan. Ne kyyneleet kertoivat rakkaudesta, aidosta välittämisestä tuota pientä poikavauvaa kohtaan, joka nauroi lipaston päällä.
Kova ulkokuori kätki sisälleen nuoruuden ikuiset haavat. Aina kun Jamesilta kysyttiin, montako lasta tällä oli, vastaus oli aina sama – yksi.