Kastanjaista
Author: Neriah (minä)
Beta: Ei.
Disclaimer: Keksitty itse.
Genre: Angst, femme
Pairing: Kertoja/puoliso, kertoja/Tanja
Rating: K11
Words: 486
A/N: Ensimmäinen julkaistu originaali. Tämän perimmäinen tarkoitus on poistaa blokki and let it floooow
Sillä on neulepaita ja hopeakoru, valkoinen kello ja siniset farkut. Sen kynnet on lyhyet ja sillä on kaunis hymy ja vihreät silmät tikkusuorilla ripsillä. Sillä on kastanjanpunaiset hiukset joissa on liian vaaleita raitoja. Kastanja. Tanja.
Oransseja katuvaloja kauas kaarteen taakse, liikenneympyrän keskellä seisoo puukyhäelmä jolla on mahtipontinen nimi. Kostealle kadulle syntyy oransseja valolampia ja vesi pirskuu nahkasaappaalle, ja koska valot olivat niin kylmiä kaikki näytti raa’alta ja kodittomalta. Taksitolppa yökerhon lähellä on suojaton ja siihen tuulee, siksi se on yksinäinen ja kävellessäni klubin ohi haistan menneen lauantain. Vihreä, vyötärökirrattu takki ulottuu puolireiteen ja sukkahoususääriä palelee.
Kaiverran autonavaimilla taskunpohjaa, miten siinä ei ole jo reikää, kun odotan eteisessä että saat viimein valittua oikeat kengät oikean takin kanssa. Mustan kanssa ei mustaa koska laukku on jo musta ja huokaisen hiljaa. Sininen? Minusta vihreä näyttää hyvältä. Otan sittenkin sinisen ja sanon että nuo ovat ihan hyvät, mennään kun Tanja odottaa, jooko, mutta lapasia ei löydy.
Ilta sohvalla viltin alla, huono uusintaelokuva telkkarista ja kuuma tee käsinojalla. Hiippailet huoneeseen kauluspaita päällä ja villasukat jalassa. Tee tuoksuu kamomillalle ja minua nukuttaa jo. Kumarrut. Saan pusun nenälle, mutta väistä olet tiellä ja haluan nähdä tämän kohdan. Vaikka elokuva on huono.
Sovin kahvit Tanjan kanssa, kun se sattumalta halusi nähdä. Sisällä oli kuplinut sanoessani kyllä, sopiiko Coffee House? ja sain myöntävän vastauksen. Torstaina olin paikalla ensin ja tilasin jäämokan. Valitsin pöydän jossa oli nojatuolit, istuin odottamaan ja sukelsin ikkunasta näkyvään pyrymaisemaan kylmä kahvi kädessäni. Tanja tulikin pian, ennen kuin katuvalot syttyivät, ja istui minttukaakaon kanssa eteeni. Vaihdoimme vuorotellen hymyjä ja kaikuvia lauseita, joista jokainen kuulosti pienessä kahvilassa yhtä merkitykselliseltä kuin hiljaisuus.
Tanja vieraili luonamme usein sinun vieraanasi. Osani oli keittää kahvit ja hymyillä. Puhuitte ensin hetken kuinka lunta sataa ja tarvitsen uuden kaulahuivin. Tanja vei sinut yleensä ajelulle. Kaupunkiin oli tuskin kilometri, mutta kuljitte aina autolla. En ollut niin kova shoppailemaan että olisin halunnut lähteä mukaan, joten annoit suudelman poskelle lähtiessäsi ja join loput kahvit yksin.
Laiha palkkatili riitti vuokraan ja ruokaan. Olit ahkerasti töissä ja käytit rahat viimeistä senttiä myöten vaatteisiin. Minun ei tarvinnut ostaa kovinkaan usein vaatteita, sillä lainasit aina omiasi. Kasasin laskuja pöydältä yhteen nippuun ja koska tilillä ei sittenkään ollut katetta kaikelle, heitin kuoret syrjään ja keskityin unohtamaan joulun.
Itsenäisyyspäivänä tarjosit hyvää ruokaa vaikkei minun ollut nälkä. Tarjosit kutsua ystäväsi juhliin vaikkei minun tehnyt mieli tanssia, ja tarjosit syliäsi vaikka olisin halunnut olla jossain muualla.
Tanja piti uudenvuodenpirskeet. Laitoit päähämme hopeiset tötteröhatut heti Tanjan kämpille päästyäsi ja esittelit minut muutamille miehille. Hymyilin kohteliaasti, minun pitää käydä tuolla, ja otin jalat alleni. Olit kova juomaan eikä minua huvittanut katsella. Tanjan ystävättäret olivat kaikki kauniita ja niiden lainehtivissa hiuksissa kimalsi kun ne nakkelivat niskojaan. Pakenin ulos ja sytytin tupakan. En tupakoi, mutta joskus. Rauhoituin ja sain kylmät väreet lähtemään pakkasesta huolimatta. Viimeiset henkäykset maistuivat pistäviltä ja ventti kirvelsi palaessaan. Heitin natsan hankeen ja ovi kolahti takanani, mitä sinä täällä yksin, ja en mitään.
Suudelma päätti edellisen vuoden, ja käänsi esille uuden.
