Ficci: Kalkaroksen lemmenjuoma
Kirjoittaja: Severus, minä
Beta: Itse korjasin, pahoittelut virheistä
Tyylilaji: Hmm, fluff ja rennosti kirjotettua, joten sanotaan huumorin pilkahdus
Ikäraja: K-11
Paritus: Draco / Severus
Yhteenveto: Severus Kalkaros on oikein vakavamielinen opettaja, entä jos hän opettaa tekemään lemmenjuomaa, mutta yksikin tippa huulille voi olla kohtalokas? Draco jää ilman paria ja Kalkaros joutuu hänen työkumppanikseen. Pystyykö Malfoy olemaan opettajansa käskyistä huolimatta vilkaisematta kiehtovaa juomaa, ja mitä siitä seuraa?
A/N: Idea tuli leffasta puoliverinen prinssi, siinä viitataan ehkä eniten lemmenjuomiin ystävänpäivälahjoina. Toivon viihdyttävää tarinaa ja kommentteja
Kalkaroksen lemmenjuoma"Nyt kun kaikki - toivon mukaan - ovat vaivautuneet raahaamaan itsensä tunnilleni, oletettavasti voinen aloittaa", professori Severus Kalkaros, Tylypahkan taikajuomien -ja seoksien opettaja, aloitti oppituntinsa tutulla lauseellaan. Kuten tavallisestikin, hän sai paheksuvia katseita väsyneiltä oppilailta.
"Tänään on aiheena lemmenjuoma. Muutama fakta tästä oikukkaasta juomasta, ennenkuin aloitatte sen tekemisen käytännössä. Kyseinen juoma on erittäin pysyvä. Pelkkä tuoksukin on kohtalokas uteliaille."
"Mutta professori", eturivin pulpetilla istuva Draco Malfoy, Luihuinen, keskeytti opettajansa, "miksi me sitten teemme niin vaarallista juomaa?"
"Vaarallista?" Kalkaros tuhahti, "Vaarallista on
Ihmissuden juoma tai
Tappava tequila. Tämä juoma - jos nyt vihdoin saisin selventää - on haitaksi ympärillä oleville. Itse juomaa nauttinut tiedostamattaan rakastuu ensimmäiseen näkemäänsä henkilöön. Se voi olla velho, noita tai jästi. Eikö olekkin rasittavaa? Näin ollen yksikään loitsu ei voi torjua jotain niin voimakasta tunnetta, kuin rakkaus."
"Ohje löytyy sivulta 69, kirjat auki!"
Kalkaros pyörähti ja asteli hitaasti pöytänsä taakse, jossa istui tuoliinsa valvomaan kattiloita vitriineistä hakevia oppilaita. Tytöt olivat selvästi enemmän innostuneita kuin vastakkainen sukupuolensa.
"Tämä on naurettavaa", sanoi professorin työpöydän eteen ilmestynyt Draco. Kalkaros avasi oman kirjansa sivulta 69, edes vilkaisematta mieltään osoittavaa oppilasta.
"Sitä paitsi", Draco jatkoi hetken päästä, ääni nöyrempänä ja kiusaantuneempana kuin ensimmäisellä kerralla, "minä en... osaa tehdä sellaista lientä yksin. Enkä varmasti mene tyttöjen ryhmään, mutta muut pojat marssivat äsken ovesta ulos, vain minä jäin...Öhm, olisin kyllä lähtenyt, mutta jos isäni saisi tietää lintsauksestani, hän-"
"Ymmärsin jo yskän, Malfoy", Kalkaros sanoi matalalla äänellään hyvin rauhallisesti, suuret sieraimet väristen kuin inhosta.
"Voinko siis jättää sen tekemättä?" Draco kysyi toiveikkaasti.
Severus loi häneen läpitunkevan katseen.
"Et, Malfoy. Et tietenkään."
Hän nousi pöytänsä takaa, nappasi
taikajuomat kirjansa kainaloonsa ja käveli masentuneen näköisen Dracon viereen.
"Hae kattila", Severus komensi ja laski kirjansa etupulpetille.
"Mutta professori Kalkaros, minä en-"
"Hae se pirun kattila, ennenkuin taion jalkasi valssimaan vitriineille asti!"
Draco lähti lähes juoksujalkaa luokan seinille pystytetyille vitriineille.
"No niin", Kalkaros korotti ääntään ja luokan tytöt (kaikki pojat olivat lähteneet tunnilta pois tekosyynä pahoinvointisuus), kuuntelivat korvat höröllä.
"Jos saatte lemmenjuomasta tipankaan, ensimmäiset oireet alkavat melkein huomaamattomasti. Minä kerron ne teille;
1. Alatte kiintyä pariinne. Tunnette häntä kohtaan suurta vetovoimaa ettekä halua olla juurikaan erossa tästä ihastuksesta.
2. Tunnette suurta halua koskettaa parianne. Niinkuin rakastuneet, aina lääppimässä toisiaan.
3. Lopuksi voimakas ihastuminen muuttuu rakastumiseksi, ja lähes pakotatte uhrin - anteeksi, kohteen suutelemaan ja ties mitä.
Ja se tunne ei katoa ellei rakastumisen kohteeksi joutunutta lähetetä koko loppuvuodeksi kotiin, ja rakastuja unohtaa hänet koska ei tapaa enää. Se on siis aika paskamaista, joten ellette halua pilata kenenkään lukuvuotta, te käytätte hengitysmaskia ja käsineitä!"
Tytöt alkoivat heti toimeen. He pukivat huolellisesti maskin päähänsä ja kumihanskat käsiinsä, laittoivat essun vaatteidensa suojaksi ja hiukset pompulalle. Näky toi Dracon mieleen rakettienvalmistajat, eikä hän voinut vieläkään käsittää, miten jokin luritusrakkausjuoma olisi niin vaarallista.
"Tuo tänne se kattila Malfoy, äläkä vain tuijota tyttöjä kuin et olisi ennen sellaisia nähnytkään."
Draco laski päänsä ja vei kattilan nopeasti Severuksen eteen.
"Minä teen tämän sinun kanssasi", Kalkaros sanoi eikä ollut huomaavinakaan Dracon kalvenneita kasvoja ja laajentuneita silmiä.
"Parempi suojautua kunnolla, en todellakaan kaipaa samaa sukupuolta edustavaa teiniä perääni."
Draco haroi vaaleita hiussuortuviaan punastuneille kasvoilleen, mutta hänkin tunsi vastenmielisyyttä ajatellessaan rakastumista Kalkarokseen.
Draco siis hieman vastahakoisesti nosti maskin nenänsä ja huuliensa peitoksi ja asetti hanskat käsiinsä. Essun hän jätti pukematta. Paitsi että se oli naisten vaate, essu oli myös sateenkaaren värinen, eikä Draco ymmärtänyt mikseivät ne voineet olla tavallisia.
Kalkaros suojautui itsekkin, mutta musta essu ei ollut niin esiinpistävä hänen mustaa kaapuaan vasten.
"Varoitan sinua, jo kaksikin ainesosaa yhdistettynä voi vaikuttaa samalla lailla kuin kaikki viisi ainesosaa. Ole varovainen ja laita vain se määrä, kun minä käsken."
Draco nielaisi ja tunsi käsiensä alkavan vapista.
"Hae punaista sitruunaa aromikaapista."
Draco teki työtä käskettyä ja pian hän puristikin sitruunasta kirkkaanpunaista mehua kattilaan.
"Yksi pala jästien valkosuklaata... hyvä, karamellilikööriä, selvä..."
Liemi alkoi muuttua houkuttelevan vaaleanpunaiseksi. Draco tunsi sen vastustamattoman tuoksun imeytyvän hengitysmaskin läpi. Hän mietti, kuinka hyvältä seos tuoksuisikaan ilman mitään suojia... Eikai se haittaisi, jos hän kerran laskisi maskiaan ja haistelisi?
Kun Kalkaros joutui itse hakemaan rotan sukupuolielimen (Draco ei siihen suostunut sitten millään), Draco käytti tilaisuutta hyväkseen ja laski vähän maskiaan.
Tuoksu oli makuaisteja huumaava. Siinä tuoksui ripaus piparminttua, uunituoreita pipareita, kokonainen pellollinen villiruusuja... Tuoksu oli niin houkuttava, että se oikein kutsui maistamaan itseään, mutta Draco ei ehtinyt kuin vetäistä maskin takaisin naamallensa, kuin Kalkaros saapuikin jo paikalle.
Kalkaros tuoksui erillaiselta kuin hetki sitten, mutta ei ollenkaan pahalta.
"No niin", Kalkaros sanoi miehekkäällä äänellään, "minä laitan tämän tänne - noin - sitten puuttuu enää yksi ainesosa. Tässä vaiheessa on jo erityisen tärkeää pitää maski yllään. Yksikin haistamiskerta tätä piinaavaa litkua voi antaa sinulle nopeaa vauhtia kasvavan pakkomielteen. Se pakkomielle tulen olemaan todennäköisesti minä, joten olekkin varuillasi!"
Draco nielaisi tyhjää, mutta ei hermostuneena, ehkä jännittyneenä.
"Hae kissanpennun kynsiä - tuolta noin - ja nopeasti tai tämä palaa pohjaan."
He olivat taikoneet leijuvaa tulta ja kypsyttivät seostaan siinä. Se oli muuttunut voimakkaan kirkkaanpunaiseksi ja alkanut höyrytä vaaleanpunaista savua. Useiden parien kattilat höyrysivät jo lähes valmiina, ja Kalkaros oli käskenyt kaikkien kaataa seoksensa purkkeihin ja tuoda ne hänen pöydälleen tarkistettavaksi, sitten saikin lähteä. Dracolla oli kestänyt ainesosien löytämisessä, joten viimeiset tytöt toivat purkkinsa varovaisesti Kalkaroksen työpöydälle ja lähtivät.
Normaalisti Dracoa olisi ahdistanut jäädä kahdestaan niinkin pelottavan opettajan kanssa kuin Severus Kalkaros, mutta jostain syystä hän tunsi suurta iloa saadessaan olla kahden tämän kanssa tyhjässä luokkahuoneessa. Nyt hän vihdoin löysi pienen purkin kissanpennun kynsiä, ja vei ne opettajalleen.
Severus näytti tavallista komeammalta Dracon saapuessa purkki kädessä kattilan ääreen. Hän tunsi outoja sydämentykytyksiä katsoessaan opettajaansa, jonka silmät näkyivät vähän mustien hiusten liimautuessa hänen otsalleen, ja maskin peittäessä hänen suuren nenänsä ja aina vakavaan ilmeeseen tottuneet huulensa.
Draco kaatoi kynnet liemeen ja sitten se olikin valmista. Yhdessä Kalkaroksen kanssa Draco kaatoi kattilan tyhjäksi purkkiin, jota Kalkaros piti käsissään. Sitten hän kiersi korkin tiukasti kiinni, ja kaikkien tyttöjen kiristämät korkit purkeistaan tarkistettuaan, Severus vihdoin laski hengitysmaskin ja vetäisi kumihanskat käsistään.
Draco teki saman, mutta ei pitänyt kiirettä lähteäkseen.
Hän jäi tuijottamaan opettajaansa ja jostain syystä hänen sydämensä jätti lyönnin aina välistä, kun hän kuljetti katsettaan tämän vartaloa pitkin ja kasvoja, ja toivoi voivansa... Koskettaa opettajaansa? Draco mietti ja kyllä, niin juuri hän halusi ja hänen täytyi saada tehdä. Hitaasti hän lähti tulemaan kohti opettajaansa, vetäen flirttaavasti sormeaan jokaisen pulpetin ohi, minkä käveli.
Severus ei nähnyt sormella vetämistä, mutta hän näki itseään lähestyvän Draco Malfoyn ja nousi seisomaan työpöytänsä takana.
"Jos koitat saada minut kehumaan sinua isällesi, en usko että haluan tehdä niin", Kalkaros sanoi jäykästi ja odotti, että Draco asteli aivan hänen pöytänsä eteen.
Kalkaroksen koskettelua vaativa tunne oli kasvanut jokaisen askeleen myötä ja Draco painoi kätensä pöytää vasten ja kurottautui eteenpäin, vain mielessään Kalkaroksen huulet.
"Draco Malfoy, mitä ihmettä sinä teet?" Kalkaros kysyi ja joutui astumaan taaemmas oppilaansa lähentelystä. Draco vetäytyi takaisin, mutta ei ymmärtänyt itsekkään, mitä halusi. Hän vain tunsi voimakasta himoa, aivan kuin olisi hypnotisoitu unohtamaan kaiken muun ympäriltään.
"Ha-haluan... hitto, haluan sinua", Draco sanoi uneliaalla äänellä ja kiersi työpöydän. Mitä lähemmäs hän Kalkarosta saavutti, sitä edemmäs professori peruutti. Nyt Kalkaros oli työpöytänsä edessä ja Draco hyvää vauhtia lähestymässä häntä.
"Sinä otit lemmenjuomaa!" Severus haukkoi henkeään ja törmäsi pulpettiin peruuttaessaan.
"Mitä sitten? Olen kai aina tuntenut näin... Taidan... taidan rakastaa sinua, Severus", Draco sanoi lempeästi ja nopeutti askeleitaan.
Halutessaan säästää opettajan arvokkuutensa, Kalkaros ei lähtenyt juoksemaan ovea kohti ja sitten käytävää pitkin huutaen: "Apua, lemmenjuomani sai pojan rakastumaan minuun!"
Sen sijaan hän koitti miettiä ongelmaan ratkaisua, mutta kuten hän oli itsekkin niin sanonut, ei ratkaisua ollut.
Kalkaros oli kai jäänyt muutaman sekunnin liian pitkäksi aikaa pohtimaan huonoa tuuriaan, sillä yht'äkkiä hän makasi maassa selällään Draco hajareisin hänen päällään.
"Voi Severus", Draco huoahti ja liikutti lannettaan opettajaa vasten, "sinua minä olen todella kaivannut!"
"Nouse pois päältäni, senkin idiootti!" Kalkaros tuhahti. Hän ei silti voinut taikoa ja ottaa riskiä, että Lucius Malfoy kuulisi poikansa loukkaantuneen ja pakottaisi tiedon irti, mitä oli tapahtunut. Edes Kalkaros ei halunnut kertoa Dracon ahdistelusta hänen isälleen. Oikeastaan ei kellekään, sillä osittain oli hänen syytänsä, että Draco oli nyt pää pilvissä ja kuvitteli rakastavansa opettajaansa. Kalkaros toivoi, että olisi laittanut Dracon jonkun tytön pariksi.
Draco tavoitteli nyt allansa makaavan huulia. Kalkaros käänteli vimmatusti päätään, mutta Draco keksi tarttua häntä hiuksista kiinni ja pitämään aloillaan. Kun Severus oli hänen aisoissaan, Draco painoi voimakkaasti huulensa opettajansa huulille ja mumisi mielihyvästä. Kalkaros mumisi myös, mutta se oli hätääntynyttä ja vastenmielisyyttä.
Draco alkoi jälleen painamaan itseään Kalkarosta vasten ja heilutella lanteitaan tasaista liikettä.
Hän painoi huuliaan yhä lujemmin ja pakotti kielensä Kalkaroksen yhteen puristettujen huulten välistä.
Nyt Kalkaros vetäisi sauvansa kaapunsa sisältä ja osoitti sillä päälleen karannutta poikaa, joka lennähti pari metriä ilmaan. Kalkaros nousi nopeasti, yski ja pyyhki kieltänsä hihaansa. Hän jäi pitämään sauvaansa koholla ja osoitti sillä Dracoa.
Tämä oli juuri noussut lattialta ja piteli selkäänsä hämmentyneen näköisenä, mutta ei lainkaan suuttuneen.
"Draco Malfoy, sinä olet ottanut lemmenjuomaa. Luulet siksi rakastavasi minua", Kalkaros koitti selittää, vaikka tiesikin, ettei niin vähällä saisi oppilastaan heräämään rakkauden koomasta ja pyytämään nolostukseltaan anteeksi.
"Mutta professori Kalkaros, minä niin toivoisin saavani edes... Koskettaa sinua. Rakastan sinua koko sydämestäni - voi miten pelkkä suutelusi saa sydämeni pakahtumaan!"
"
Lopeti loitsuimes!"
"Ei sinun tarvitse taikoa minuun kulti, voimme karata yhdessä koulusta..."
Juuri kun Draco oli taas tarttumaisillaan opettajaansa, joku astui luokkaan. Ensimmäistä kertaa elämässään Kalkaros pakahtui onnesta nähdessään Harry Potterin.
"Professori, ihmettelit varmaan miksei Hermione ollut paikalla, hän on sairaalasiivessä ja lähetti minut kertomaan ettei pääse, mutta odotin että tunti loppuu, koska...koska-"
Selittävä Harry Potter hiljeni ja jännittyi nähdessään Dracon halaamassa Kalkarosta.
"Olit kerrankin fiksu, Potter, kun et tullut tunnilleni. Ystäväsi Malfoy päätti maistella lemmenjuomaansa. Nyt hän kuvittelee olevansa kiintynyt minuun", Kalkaros selitti rauhallisesti.
"Tule tänne, Potter. Annan teille läksyjä. Kai haluat Hermionen saavan läksynsä?" Kalkaros sanoi ovelasti ja Harry hetken empimisen jälkeen alkoi hitaasti lähteä kohti Kalkaroksen työpöytää, jonne tämäkin raahautui Dracon otteessa.
"Lemmenjuoma on oikukas asia. Jos juot sitä hörpyn, rakastut ensimmäiseen näkemääsi ihmiseen... Jos juot sitä toisen hörpyn, sama asia. Minä satuin olemaan ensimmäinen jonka tämä poika näki, mutta nyt..."
Kalkaros painoi hitaasti maskin päähänsä ja käski Harryn kävellä luokan perälle. Täysin ymmärtämätön poika teki työtä käskettyä. Hän kai luuli professorin korjaavan Dracon rakastumisen itseensä. Mutta Kalkaros olikin ovelampi. Hän avasi yhden pöydällään lepäävistä lemmenjuoma purkeista, nosti Dracon kasvot kohti häntä (tämä halasi vieläkin opettajaa tiukasti), ja kaatoi pullon sisältöä Dracon suuhun. Sitten hän nopeasti tönäisi poikaa pois itsestään päin, kohti Harrya.
Draco näytti ja kuulosti siltä, kuin olisi vahvasti humalassa ja juossut päin seinää. Hän näki vain ja ainoastaan yhden asian edessään, yhden asian jota ilman hän ei varmasti voisi elää.
"Harry Potter", Draco huudahti onnellisena, "minä rakastan sinua! Tule tänne, haluan koskettaa sinua..."
Kun Harry lähti huutaen ulos ovesta Draco kädet ojossa hänen perässään, Kalkaros naurahti voitonriemuisesti ja istui taas pöydän ääreen. Hänen naurunsa loppui kuitenkin nopeasti, kun hän näki loput lemmenjuomasta pöydälleen kaatuneena. Eikä hänellä ollut hengitysmaskia.
Kalkaros tiesi jo kohtalostaan, hän osasi vain kauhulla odottaa ensimmäistä vastaan tulevaa ihmistä.
Ikävä kyllä Albus Dumbledore astui hänen luokkahuoneensa ovesta sisään. Kalkaros ehti parahtaa ääneen, ennenkuin hän tunsi ihastuvansa vanhaan rehtoriin yhä voimakkaammin.
