Kirjoittaja Aihe: Everybody needs somebody to love (Sirius/Remus K11 one-shot)  (Luettu 4309 kertaa)

Fevier

  • väsynyt vaeltaja
  • ***
  • Viestejä: 142
Ficin nimi: Everybody needs somebody to love
Kirjoittaja: Fevier
Beta: ROSKAPUSSI
Tyylilaji: angst, slash
Ikäraja: K11
Paritus: Sirius/Remus
Disclaimer: Hahmot eikä tapahtumapaikka kuulu minulle vaan J.K Rowlingille. Tämän nimikään ei ole minun vaan se tulee Blues Brothersin Everybody needs somebody to love biisistä. Rahaa en tästä saa.
Varoitukset: Mainitaan itsemurhan yritys.
A/N: Tämä sijoittuu Feeniksen kilta kirjan aikaan. Tapahtumapaikkana toimii Kalmanhanaukio. Pakko vielä mainita, että tämä on ensimäinen ficci jonka julkaisen, että joo toivottavasti tämä ei nyt aivan surkea ole.

 
Istuin ikkunan vieressä olevalla nojatuolilla ja silmäilin tähtitaivasta, joka valaisi pienesti kohdan missä istuin. Talossa oli hiljaista, sillä kaikki muut olivat jo nukkumassa, mutta minä palasin vain uudestaan ja uudestaan Jamesin ja Lilyn kuoleman jälkeiseen aikaan ajatuksissani. Muistot siitä kuinka kaikki olivat vain kaikonneet nopeasti luotani. Ensin Harryn vanhemmat ja sitten Sirius. Piskuilania ei nyt edes tarvinnut mainita. Vaikka kaikesta oli jo pitkä aika ja olin saanut Siriuksenkin takaisin, palasin yhä uudestaan ja uudestaan unissani siihen kaikkeen synkkyyteen.

Vilkaisin kädessäni olevaa tuliviski lasia ja pyöräytin sitä nopeasti pienellä ranneliikkeellä. En ollut vuosiin juonut lasia tai paria enempää ja se päätös oli pitänyt. Mieleeni palasi hatarainen muistikuva, siitä kuinka olin juovuspäissäni seissyt pimeyden verhoamana yönä sillan kaiteella valmiina päättämään kaiken. Onneksi sen kaiken sekavuuden keskellä tulin järkiini ja jaksoin uskoa siihen, että kyllä kaikki vielä palaa ennalleen. Tietystikään mikään ei ollut palannut ennalleen, mutta jotkin asiat olivat kohentuneet.

Sirius. Se mies oli onnistunut tuomaan elämääni valoa heti asioiden selvittyä. Tietysti olin aluksi järkyttynyt kuullessani hänen karanneen Azkabanista, mutta totuuden tullessa julki kaikki oli muuttunut. Ajan kuluessa meistä kahdesta oli tullut läheisiä, hyvin läheisiä. Hymyn poikanen asettui kasvoilleni ajatellessani Siriusta. Mietin meitä kahta yhdessä. Ajatukseni siirtyivät takaisin melkein tyhjään lasiin joka oli edelleen kädessäni. Join viimeisenkin lasista ja asetin sen vieressäni olevalle pöydälle.

Väsymys oli tullut takaisin istuttuani paikoillani jo tunnin tai pari. Katselin takassa loimuavaa liekkiä ja hätkähdin leuan painautuessa olkapäätäni vasten ja kylmien käsien eksyvän vatsalleni, paitani alle. Minun ei kuitenkaan tarvinnut miettiä sekuntiakaan kuka minut oli oikein löytänyt, sillä tuttu tuoksu paljasti heti kaiken.  ”Tiedätkös, ei ole mukavaa herätä yöllä siihen, kun löytää itsensä halailemasta tyynyä eikä omaa suttansa”, karhea ääni kuiskasi aivan korvani juurella. Hymy syventyi kasvoillani ja käännyin tuolissa niin, että näin miehen kasvot.  ”Anteeksi Sirius, en tee sitä enää ikinä”, vannoin ja kurottauduin suutelemaan toista. ”Hyvä, sillä haluan sinut juuri nyt lämpimään sänkyyn, viereeni halittavaksi. Minulla on sitä paitsi suunnitelmia”, mies tokaisi ja vetäisi minut hellästi nojatuolista ylös. ”Suunnitelmia?”, tokaisin kohottaen toista kulmakarvaani painautuen samalla Siriusta vasten.  ”Juurikin niitä. Mennään, haluan päästä toteuttamaan niitä”, mies sanoi hymyillen minulle ovelasti ja tarttui sitten käteeni lähtien johdattamaan minua kohti yläkertaa. Tiesin nyt, että minulla oli se ketä tarvitsin.                                                                                                                                                             
« Viimeksi muokattu: 03.05.2015 23:04:25 kirjoittanut Beyond »

Roskapussi

  • *
  • Viestejä: 2
Siis mä niiiiiiiiiiiiiiiiiin rakastan tätä, en saa tästä tarpeekseni.

Maharapsutin

  • Seppo without viikset
  • *
  • Viestejä: 1
Tykkään :o <3
O.o <3

Fevier

  • väsynyt vaeltaja
  • ***
  • Viestejä: 142
Kiitos kommenteista. Olisi kiva saada muiltakin vähän kommenteja tästä. c':