Ikäraja: S flawless lisäsi myös alkutietoihin
Kylmä ilma tunkeutui keuhkoihini työntäessäni lisää vauhtia. Sukset suhisivat ladulla, suhina toi mieleeni kesän. Pellon, sinisen taivaan ja kesäisen leppeän tuulen. Kirpakka pakkasilma puri minua terävillä jäähampaillaan. Teki mieleni luhistua ladulle, lepäämään. Lumi ottaisi omakseen - tiesin sen. Vierellä kulkevat varjot levittäytyivät kirkkaalle hangelle kuin mustat peitteet. Ahmivat ahnaasti kimaltelevaa puuterilunta, johon itsekin jätin jälkeni. Jokaisella sauvan iskulla lumeen jäi oma merkkini, "minä kävin täällä", sanaton tervehdys seuraavalle kulkijalle, joka tietäisi että ei olisi yksin ladulla. Pysähdyin pyyhkimään kasvojani hiestä märillä lapasillani. Katsoin ympärilleni. Toisella puolellani laaja tasainen alue, kuin metsän keskelle painettu siisti, suorakulmainen neliö. Toisella puolellani surullisen lehdettömät, lumiset puut, jotka kurkottelivat surumielisesti oksillaan kohti minua.
Puhdistautunut, olin hengittänyt puhdasta ilmaa kaukana kaupungin saasteista. Tunsin oloni puhtaaksi ja alastomaksi kuin pikkulapsi ennen kylpyä. Astuttuani kaupungin rajojen sisään, tunsin kuin kerros saastetta olisi kiemurrellut ympärilleni ja tarttunut iholleni. Hyveellisyys, puhtaus, kaikki oli poissa. Olin taas se sama ihminen, kuin se, joka lähti ladulle tekopyhästi puhdistautumaan. Se ihminen, joka omalla toiminnallaan edistää tuhoamme.