Kaksi sekuntia
Kirjoittaja: alchimiste/Afrikan kuningas
Paritus: Narcissa Malfoy/Regulus Musta
Ikäraja: S
Summary: Regulus tulee käymään ja tuo mukanaan kaikenlaista kylmää.
A/N: Vastaus 12 virkettä -haasteeseen. Jokaisen virkkeen pitää siis liittyä tiettyyn sanaan (tai sisältää tietty sana). Annetut sanat olivat:
1. Kettu
2. Selkä
3. Vihreä
4. Sokea
5. Raivo
6. Orjantappura
7. Huurre
8. Kirsikka
9. Sakset
10. Läikähtää
11. Avoin
12. Veri
13. Jäätelö
14. Omenanraato
15. Sementti
16. Valta
17. Viikatemies
18. Jännite
19. Arkistointimappi
20. Ranne
Metsästä hiipi se hiljainen kettu, niin viekas ja pitkähäntäinen, ajattelen kun hiivin hitaasti, varoen, parven kaiteen luo ja istun kuuntelemaan. Lucius seisoo alakerrassa, oviaukossa selkä minuun päin, ja puhuu nuoren miehen kanssa, minä tunnistin hänen äänensä, hänen äänensä minut sai hiipimään paljain jaloin tähystyspaikalle. Luciuksen takaa erotan limetinvärisen viitan välähdyksen, ja minua huvittaa, se on todellakin hän. Minä nauttisin hänestä ääninä ja tuoksuinakin, ulkoilmankylminä käsinä reisilläni, minä nauttisin hänestä vaikka en pystyisi näkemään häntä, mutta hänen riitasointuiset värinsä herättävät minussa jotain eloon. Hänen kanssaan välittäminen muuttuu kivuksi ja ärtymys teräväksi, raikkaaksi raivoksi. Hän tuo minulle kaikenlaista nättiä ja hölmöä, eksoottisia hedelmiä joista ei tiedä ovatko ne kypsiä vai raakoja, rumia koruja ja seikkailukirjoja, mutta hän voisi tuoda minulle orjantappuroita ja painaisin ne yhtä hellästi ja vielä lujemmin ihoani vasten, rintojen väliin niin kuin minut olisi tehty kärsimään.
Kuulen Luciuksen sanovan että olen päiväunilla, ja tuntuu kuin sydämeni samalla huurtuisi päältä ja sykkisi lämpöä sisältä. Tiedän että hän on tulossa ylös - kipitän äänettä makuuhuoneeseen, hyppään sänkyyn, nappaan yöpöydällä olevasta kulhosta kaksi kirsikkaa jotka laitan korvan taakse roikkumaan ja asetun poseeraamaan. Pikaisella, hosutulla saksiliikkeellä saan mytyssä olevan peiton potkaistua hiukan siistimmän näköiseksi.
Hän tulee koputtamatta, hän tietää että en nuku aivan yhtä varmasti kuin minä tiesin että hän tulisi katsomaan minua, ja kun hän minut nähdessään nauraa kovaan ääneen, jotain lämmintä sisälläni läikähtää. Puolimatkassa kohti sänkyä hän kääntyy ja työntää oven hiljaa kiinni.
”Hei serkku”, minä henkäisen ja ihmettelen ohimennen, milloin ärsyttävä sukulaislapsi kasvoi oikeaksi rakastajaksi, mutta en viitsi ajatella sukulaisuutta liikaa.
”Mä toin sinulle jäätelöä, Narcissa.”
”No kiitos vaan, tule tänne Regulus, en mä ole mikään omenanraato, hah, täyttä mehukasta hedelmää, ja ota se jäätelö mukaan.”
Mutta Regulus pysyy paikallaan, katsoo minua jotenkin surullisesti, nostelee hiukan jalkojaan kuin pelkäisi jäävänsä kiinni märkään sementtiin.
”Älä pyydä mua jäämään, Narcissa, koska sanakin niin tottelen.”
Tuijotan häntä, yrittäen kuin hengenhädässä tulkita hänen outoa ilmettään, mieleni lävistää absurdi ajatus nuoresta komeasta viikatemiehestä kirkkaanvihreässä viitassa, ja minua jotenkin kylmää.
Muutaman sekunnin aikana jännite välillämme kasvaa huikeaksi, ja äkkiä hän harppoo luokseni, tarttuu ranteisiini tiukalla otteella ja puoliksi kuiskaa:
”Minä katson sinua nyt kaksi sekuntia, minä arkistoin tämän kuvan sinusta kirsikoita korvan takana, hiukset sekaisin päiväunien jäljiltä ja varpaat tuolla lailla raukeina, ja sen jälkeen me ei sanota enää sanaakaan, Narcissa, ei sanaakaan mistään enää.”
Hän irrottaa otteensa, heittää jäätelöpaketin sängylle ja poistuu huoneesta, enkä minä liiku paikoiltani pitkään aikaan, minä jään miettimään, ja minun varpaani alkavat pian palella, mutta ranteisiini jää kummallinen polttava tunne, niin kuin Regulus yhä kiihkeästi ja määrätietoisesti puristaisi niitä omilla kapeilla, voimakkailla käsillään.