So many darkened days have passed
So many lonely nights I've had to last
Kirjoittaja: annicamaria
Ikäraja: K-11
Beta: noup
Paritus: Lily/Severus (Lily/James)
Genre: Angst/Romance
Summary: Tiedän että saavut vielä kuin kuningas. Mustat viitanhelmat liehuen, pää ylväästi pystyssä, pyörtelevät lumihiutaleet taipuvat tahtoosi, roudan syömä maa nöyrtyy allasi. Sinä voisit hallita kaikkea, voi kunpa voisit hallita minua
A/N: No eipä tästä paljon sanottavaa ole... Hetken mielijohdeficci, ja keuhkoputkentulehduksessa kirjoitettu, joten jälki on sen näköistä. KANNATTAA kuunnella lukiessa Sturm und Drangin mahtava biisi A Million Nights samalla kun lukee, niin pääsee tunnelmaan. Biisin lyyrikat myös liittyvät oleellisesti ficciin, joten seuratkaahan niitäkin kiitos ja kumarrus.
Minä en omista biisiä, hahmoja tai paikkoja, vaan ne kuuluvat tekijöilleen, enkä saa sen puoleen hopeakaljuunoita kuin kultasirppejäkään kirjoituksistani. Elkää lähettäkö räyhääjiä!
A Million NightsSo many darkened days have passed
So many lonely nights I've had to lastTunnen kylmien lumihiutaleiden tanssin kasvoillani. Ne piiskaavat vartaloani, kuin rangaistakseen kaikista niistä vääristä valinnoista, joita olen tehnyt. Jokainen uusi kosketus viiltää kylmän kovettamia kasvojani. Punaiset hiukseni ovat enää muisto entisestään, kun valkoinen jää ja huuru ympäröivät suortuvista jokaisen hyytävään syleilyynsä. Itkisin, jos kykenisin. Kylmyys on kuitenkin jäädyttänyt kyyneleeni ripsiini, ja niin sulkenut silmäni maailmalta. En kykene enää avaamaan niitä, jäätyneet kyyneleeni ovat rangaistukseni. Minä en ansaitse nähdä mitään muuta kuin tyhjyyttä. Vajoan katulampun valokeilaan polvilleni. Lumi tunkee sitkeästi läpi vaelluskengistäni ja matkaviitastani. Ahnaasti se pureutuu jokaiseen ruumiini kolkkaan.
Distance to light and happiness
Feels infinite, I couldn't joy in this lessTuuli yltyy. Sieluni muurit raottuvat, ja ainoa sieltä pilkistävä valo lämmittää sydämeni. Näen läpi suljettujen silmäluomieni sinun kasvosi. Kasvot, jotka aina pitivät puoliani. Kasvot, joita muut aina ilkkuivat. Mustat hiukset kehystämässä kalpeita piirteitä ja tummanpuhuvat silmät pureutumassa sisimpääni. Mutta minä tiedän, että se on harhakuva, jonka päästäisin menemään. Niin kuin niin monta kertaa aikaisemminkin.
Closing my eyes I can see your face
But the feeling of warmth is long gonePolveni eivät enää kanna minua, olen luovuttanut. Kaadun maahan antaen itseni kokonaan hallan vietäväksi. Kylmyys tuntuu innostuvan uhrauksestani, ja piiskaa ruumistani kahta kovemmin. Tunnen energian valuvan kehostani kadulle. Viimeinen keino pelastautua, viimeinen yritys. Hapuilen kohmettuneilla sormillani taikasauvaani viitan laskoksista. Sormeni tavoittavat sauvan, mutten kykene pitämään kiinni. Ote irtoaa kerta toisensa jälkeen, en ole tarpeeksi vahva.
I would fly, leave this solitude far behind
Hold you eternally close to mineTunnen mieleni irtaantuvan ruumiistani, minä lennän. Lipuen kohoan kauas korkeuksiin, valoa kohti. Pikkuhiljaa kylmyys poistuu, ja pystyn tuntemaan jälleen vartaloni jäsenet. Avaan silmäni, jäätyneet kyyneleeni ovat sulaneet, ja ne ovat enää vain kostea muisto sulaneilla poskillani. Kykenen hymyilemään jälleen ilman, että vereslihalle halkeilleet huuleni tuntevat kipua.
Get away from these million nights of winter
I would, if I only couldSitten kuulen sen.
Askelia.
Palaan takaisin todellisuuteen, omaan ruumiiseeni. Tunnen vahvat kädet, jotka kääntävät jäykän vartaloni ympäri. Ajatuksissani olen jälleen sinun luonasi, sinun tumman mielesi syleilyssä, kalpeisiin huuliisi uponneena. Tällä kertaa en päästäisi irti. Minun prinssini, olit tullut pelastamaan minut. Vihdoin.
Trying to cope with how it is
Till one day I'll feel joy and nothing of this“James! Kuinka hän voi?”
“Hänet on saatava pian lämpimään, ruumiinlämpö on todella alhainen! Nyt puhutaan vain minuuteista, Sirius.”
”Tuo hänet meille, asun lähempänä. Emme voi ilmiintyä kun Lily on tuossa tilassa.”
Kuulen epämääräistä keskustelua läheltäni. En tunnista ääntäsi kuiskausten joukosta. Missä sinä olet? Oi, minun pimeyden ruhtinaani, mikset jo hukuta minua väreileviin suudelmiin? Vartaloni odottaa kihelmöiden lämpimien käsiesi kosketusta.
Joku nostaa minut käsivarsilleen.
Though with my mind that is frozen by this cold
I can still recall what you are to hold Se et ole sinä. Ei. Tunnistaisin sinut. Epätoivo valtaa mieleni, ja pyristelisin irti jos pystyisin. Tuntematon voima kannattelee minua tahtomattani kohti lämpöä ja turvaa, vaan minä en halua sitä. Haluan jäädä odottamaan sinua. Tiedän että saavut vielä kuin kuningas. Mustat viitanhelmat liehuen, pää ylväästi pystyssä, pyörtelevät lumihiutaleet taipuvat tahtoosi, roudan syömä maa nöyrtyy allasi. Sinä voisit hallita kaikkea, voi kunpa voisit hallita minua.
Kuiskaan äänettömän toiveen tuuleen, vielä kerran.
I close my eyes and I wait for when
The feeling of warmth will returnJa luovutan.
I would fly, leave this solitude far behind
Hold you eternally close to mine***
“Olemme tänään kokoontuneet tänne muistelemaan...”Kyyneliä, tuskaa, kysymyksiä, joita kukaan ei sano ääneen. Miksi? Miten?
”… Lily Evans oli mahtava noita, vaimo ja ystävä…”Severus Kalkaros painaa päänsä alas. Hän ei halua juhlakansan näkevän hänen läsnäoloaan, varsinkaan tuon helvetin Potterin. Hän oli pitänyt vaimostaan niin huonosti huolta.
Niin huonosti. Yksinäinen kyynel vierähtää karkeille kasvoille.
Kaksi elämää, yksi sydän,
eikä yhtäkään voittajaa.Get away from these million nights of winter
I would, if I only could