Kirjoittaja Aihe: Kaiken jälkeen nukumme mustelmilla (Remus/Sirius K-11)  (Luettu 5767 kertaa)

theycallmeHeaven

  • Death Eater
  • ***
  • Viestejä: 280
  • Team Sass
Nimi: Kaiken jälkeen nukumme mustelmilla
Author: Heaven
Genre: Romance/Angst
Ikäraja: K-11
Paritus: Remus/Sirius Remus/Tonks
Varoitukset: Hahmokuolema
Disclaimer: En omista mitään, minä vain leikin.
A/N: Tämä on Rentunlupiini synttärificci, jonka nyt vasta sain tänne. Hän olisi tottakai S/J:tä toivonut, mutta en vaan siihen pysty. :D
Kursivoidut osat ovat Scandinavian Music Groupin lauluista Näin minä vihellän matkallani, Lissabon, Vieläkö soitan banjoa? ja Takarivin pojille.
 
***


Kukaan ei odota minua
Miksi nousisin
Ennen uutta unta
Soitat sittenkin



Sirius on syytön. Sirius päätyy vankilaan tai hautaan.


Menetin sinut kauan sitten
Vedit hartiat korviin ja kävelit pois
Tänä aamuna haluat unohtaa sen
Ehkä olla niin kuin ennen
Kysyit olenko leikannut hiukseni
Olenko muuttunut



Siriuksen suudelmat olivat aina olleet intohimoisia. Ne olivat saaneet Remuksen pakahtumaan ja voihkimaan, saaneet hänet sulamaan joskus niin vaikean miehen edessä. Siriuksen suudelmat olivat muuttuneet hänen päästyään Azkabanista. Palo säilyi, mutta sen rinnalle tulvi uudenlainen epätoivo. Kuin jokainen kerta voisi olla viimeinen.

Sirius suuteli Remuksen läkähdyksiin, kun hän sai ensimmäistä kertaa varastettua tämän itselleen. Kalmanhanaukiolla, Siriuksen lapsuuden makuuhuoneessa, he lukkiutuivat kiinni toisiinsa, eikä Sirius päästänyt irti. Aina kun he saivat hetken rauhaa, he veivät toisensa pois sodasta ja kuolemasta, jotka olivat ainoita asioita joista kukaan enää puhui. Ja kun Remus pystyi taas hengittämään, hän pyysi Siriusta jäämään luokseen. Että Sirius ei enää koskaan jättäisi häntä.


Kaiken jälkeen nukumme mustelmilla

Laulakaa
Laulakaa lujempaa
Ylistyslaulut soivat tänään meille
Laulakaa vaan
Lujempaa
Emme jätä toisistamme mitään muille



Remus oli onnellinen. Onnellisempi kuin vuosiin, ja Sirius oppi taas hymyilemään. Ja kun hän nauroi, Remuskin uskoi taas siihen, että asiat voivat muuttua paremmiksi. He nuortuivat molemmat vuosia.

He rakastivat ja rakastelivat, ja viettivät kaikki vapaat hetkensä kahdestaan, lukittujen ovien takana. He eivät välittäneet huomasivatko muut Kiltalaiset fritsuja Remuksen kaulalla tai puremajälkiä Siriuksen olkapäissä. He olivat taas nuoria, ja vapaita rakastamaan, eivätkä he antaneet muiden pysäyttää heitä. Kun he istuivat Killan kokouksissa, Remus pyyhkäisi piilossa kätensä pitkin Siriuksen selkää, ja Sirius vastasi painamalla polvensa vasten Remuksen jalkaa. Ja kun muut lähtivät, he suutelivat toisiaan keittiön pöydällä.


Tyttö on kaunis ja ystävällinen
Minä vihaan häntä



Tonks osoitti kiinnostuksensa Remusta kohtaan pian heidän ensimmäisen tapaamisensa jälkeen. Remus ei välittänyt tästä, vaan kohteli tätä yhtä ystävällisesti kuin kaikkia muitakin. Sirius väitti, että hänen pitäisi sanoa naiselle suoraan, että hän ei ole kiinnostunut, mutta Remus ei halunnut loukata tämän tunteita.

Remus vitsaili Siriuksen mustasukkaisuudesta, johon toinen vain totesi, että tietysti hän oli mustasukkainen, sillä hänen miehensä oli upein maan päällä. Tämän jälkeen Remus kertoi Tonksille, että tämän iskuyritykset olivat turhia. Tonks ei uskonut Remuksen sanoja, ja  Sirius alkoi viitata naiseen heidän kahdenkeskisissä keskusteluissaan "naikkosena" tai "huorana". Remusta ei haitannut, sillä Sirius otti tavoitteekseen todistaa miehelle, että häntä ei kannata vaihtaa rakastajana.


Metsä palaa rajan takana

Minä vain nukun

Aamulla kaduilla on savua

Ja aurinko kutistuu



Koko maailma pysähtyi siihen hetkeen, kun Sirius kaatui verhon taakse. Sydän pysähtyi, veri seisahtui, huuto kuoli kurkkuun. Mitään ei tapahtunut tunteihin. Äänet vaimenivat olemattomiin. Ja sitten, jostain kaukaa, kuului Harryn huuto. Remus tarttui Harryyn, jottei itse juoksisi verhon taakse tai vaihtoehtoisesti hyökkäisi, ja raatelisi Bellatrixin kurkkua auki. Koskaan aikaisemmin Remuksen sudenvaistot eivät olleet hyökänneet päälle ilman täyttä kuuta. Nyt hän halusi tappaa ja repiä palasia Bellatrixin ihosta paljain käsin.

Vihaa. Ja sitten tyhjyys.

Remus hautautui töihinsä. Hän ei välittänyt mistään tai kestään.


Muutama valkoinen valhe

Ja lääkkeet moneen särkyyn



Tonks rakasti Remusta. Niin mies ainakin uskoi. Mutta hän piti nuorta naista naivina, sillä tämä ei tajunnut Remuksen kokemaa menetystä, ja kuinka syvälle se oli häntä viiltänyt. Aina kun joku mainitsi Siriuksen, Remus käpertyi kuoreensa, eikä keskustellut asiasta. Tonks sanoi, että Remuksen kuuluisi päästä jo yli asiasta. Siitä alkoi heidän ensimmäinen riitansa.

Remus sanoi Tonksille rakastavansa tätä. Hän nukkui naisen vierellä, suuteli, rakasteli ja meni naimisiin, mutta kaikkina noina hetkinä Remus ajatteli vain Siriusta. Kun hän työntyi Tonksin sisälle, hän sulki silmänsä ja ajatteli Siriuksen kosketusta ihollaan.


Tämä on viimeinen laulu
Jonka laulan sinulle
Se loppuu kohta
Kuuntele tarkasti



Remus koetti olla hyvä aviomies. Hän halusi olla hyvä isä. Silti yön ja aamuyön välillä, kun hänen vaimonsa nukkui hänen vierellään, vatsa kuin ylikasvanut jalkapallo, Remus itki. Ei koskaan muulloin. Hän oli vahva ja älykäs, aina sitä mitä häneltä vaadittiin ja piti päänsä pystyssä, mutta hänen ajatuksensa viipyivät menneisyydessä. Joskus hänen vaimonsa valitti poissaolevuudesta. Mutta useammin ei.

Selatessaan vanhoja valokuva-albumeja Remus mietti miltä tuntuisi olla kuollut. Olla yhdessä niiden ihmisten kanssa joista hän eniten välitti.


Ja kun minulta viedään kaikki
Autan kantamaan
Ja kun lopulta kaadun
teen sen näyttävästi



Sirius päätyi vankilaan ja hautaan. Remus päätyi samaan paikkaan.



***

A/N: Kommenttia?
« Viimeksi muokattu: 24.05.2015 01:00:13 kirjoittanut Beyond »
Kylmimpien kuorien alta löytyy eniten hillittävää intohimoa.

Ametrine

  • youngblood
  • ***
  • Viestejä: 910
  • against the sun we're the enemy
    • Kenguru katukuvassa
Vs: Kaiken jälkeen nukumme mustelmilla (Remus/Sirius K-13)
« Vastaus #1 : 14.07.2012 11:18:00 »
Hei moi, eksyin tänne koska ficcisi nimi on aivan ihana (ja paritus myös muttamutta niin). Itse teksti oli sujuvaa ja helppolukuista. Lyriikanpätkät toimivat vähän niin kuin välimerkkeinä kappaleiden välissä, ja ne sopivat hyvin ficin tunnelmaan ja toivat siihen lisää ulottuvuuksia. Pidin tosi paljon siitä, että valitsit ainoastaan suomenkielisiä lyriikoita, koska se teki kokonaisuudesta yhtenäisen.

Toinen asia josta tykkäsin, on se että kerronta on intensiivista ja täynnä tunteita. Sellainen nappaa lukijan mukaansa, ja tekstiin ja hahmojen mieliin pääsee kunnolla sisään. Ja mitä enemmän luen tätä, sitä enemmän tunteita lauseista välittyy, mikä on tietysti hieno asia.

Lainaus
Sirius suuteli Remuksen läkähdyksiin, kun hän sai ensimmäistä kertaa varastettua tämän itselleen. Kalmanhanaukiolla, Siriuksen lapsuuden makuuhuoneessa, he lukkiutuivat kiinni toisiinsa, eikä Sirius päästänyt irti. Aina kun he saivat hetken rauhaa, he veivät toisensa pois sodasta ja kuolemasta, jotka olivat ainoita asioita joista kukaan enää puhui.
Tää kohta. Tää kuvailu. ♥ Loistava mahtava upea oaaah multa loppuu sanat kesken. Miten joku voi osata kuvailla noin hyvin? Nyt kuvittele tähän kilometrinmittainen ylistyssanoja täynnä oleva ihkutusspämmi, koska olet todellakin sen arvoinen. Asfjshfdlgäöl täydellistä.

Lainaus
Remus koetti olla hyvä aviomies. Hän halusi olla hyvä isä. Silti yön ja aamuyön välillä, kun hänen vaimonsa nukkui hänen vierellään, vatsa kuin ylikasvanut jalkapallo, Remus itki. Ei koskaan muulloin.
Tämä iski myös. Vaikka yöllä itkeminen onkin vähän kliseistä, tässä se yksityiskohta sai aikaan tosi vahvan onnettomuuden ja epätoivon tunteen. Hienoa kuvailua taas kerran.

Loppu. Kaunis, surullinen ja yhtenäinen, lukijan ajatukset palautuu takaisin alkuun, koska siellä puhuttiin myös vankilasta ja haudasta. Tää synnyttää jonkinlaisen kivan noidankehän, jossa tapahtumat kiertää ympyrää eikä mikään lopu mihinkään. Tykkään tuollaisista.

Kiitos kivasta lukukokemuksesta. ♥
It's not me, it's you
Actually, it's the taxidermy of you and me
Untie the balloons from around my neck and ground me

Jeeetu

  • Puoliverinen
  • ***
  • Viestejä: 495
Vs: Kaiken jälkeen nukumme mustelmilla (Remus/Sirius K-13)
« Vastaus #2 : 23.07.2012 00:25:09 »
Awww tää oli tosi ihana. En ookaan lukenut Sirius/Remusta aikoihin. Ajattelin vielä silloinkin, kun Sirius kuoli, että awww, Sirre ja Remppa on tosi söpöjä, mutta sitten, kun puhuttiin Tonksin kasvavasta mahasta, alkoikin vähän jo surettaa. Biisikin sopi tähän tosi hyvin ja oli kivat lyriikat. Olit osannu valita lauseiden paikat hyvin ja kuvailla hienosti, mulla niistä tulee vaan hirveän tönkköjä. Mulla on nyt sellainen olo, että unohdin tästä kommentista jotain erittäin tärkeää, mutta en saa sitä mieleeni ja sanonpa vielä, että tykkäsin tästä tosi paljon.
my heart

28012012 ♥ 05062014 ♥ 25062015

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 309
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Vs: Kaiken jälkeen nukumme mustelmilla (Remus/Sirius K-13)
« Vastaus #3 : 23.07.2012 12:42:05 »
Olipas mukavalukuinen ficci.

Mun fanoncanonissa vaan kaikesta S/R-shippauksesta huolimatta Remus rakasti myös Tonksia sitten aikanaan, joten mua suretti tuo osa-alue, mutta muuten tykkäsin siitä miten tämä oli rakennettu canonin pohjalle ja rivien väleihin.

Ja teksti oli melkoisen nättiä, paikoin tykkäilin kovastikin. Sitä mietin, kirjoitetaanko kilta ja kiltalaiset isolla vai pienellä, itse kirjoittaisin pienellä, mutta en tietenkään muista varmaksi?

Sitä pitää vielä kehua, että nuo laulunsanat sopii tuonne väleihin hyvin, ne on harkittuja ja hyvin sommiteltuja ja tekee rakenteesta kivan. (Kirjoita otsikkoon genreksi että songfic!)

Mitä mää nyt muistelen sun muita ficcejä mitä oon lukenut niin kyllä tää on parhaimmistoa selkeästi.
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

peikkopantteri

  • takkutukka
  • ***
  • Viestejä: 24
Vs: Kaiken jälkeen nukumme mustelmilla (Remus/Sirius K-13)
« Vastaus #4 : 10.09.2012 13:17:34 »
Päätin alottaa sun teksteistä sitten näköjään :D

Aivot on tällä hetkellä vielä Traconin takia "vähän"  jäässä, mutta toivottavasti saan jotain fiksua tänne kirjoteltua.... Saa tulla haukkumaan, jos ei silmiin osu tän luettuas mitään järkevää:P
 
Pidin ficin alusta todella paljon. Lause Siriuksesta antaa tekstille vahvan alun, ja sai minut ainakin lukemaan ficin loppuun asti:)
Samoin voin todeta kahdesta viimeisestä virkkeestä: ne ovat hyviä. Onko lopun tarkoituksena antaa ymmärtää, että Remus kuolee fyysisesti vai henkisesti? Mua jäi mietittymään tuollainen kysymys... Voihan se olla jättämäs aukko tekstissä, mutta haluaisin mielelläni vastauksen:)

Laulujen sanat sopivat tähän hyvin. Ne ovat kauniita vaikka kuvastavat jotain muuta kuin kaunista. Ne kertovat toisin sanoin koko ficin, mikä on mielenkiintoista luettavaa, sillä en itse ole koskaan tekstiin liittänyt laulujen sanoja. Kiitos, että avasit miulle hiukan teksttien maailmaa lissää:)

Olet saanut luotua hahmoista (S ja R) sen kaltaisia kuin he ovat canonissa.
Remuksesta tulee mieleen Harry Siriuksen kuoleman jälkeen: Harry ei kuulla mainittavankaan Siriusta tapahtuneen jälkeen. On ihanaa että olet sitonut ficin kirjojen tapahtumiin:)
Siriuksesta tulee mieleen se nuori koulussa ollut miehenalku, joka oli mukanen pilailemassa Kalkkaroksella ajatusseulassa.
En tiedä tavoittelitko sellaista mielikuvaa, mutta itelleni sellanen jäi.

Tää on miunkin mielestä yks parhaimmista minkä oot kirjottanu:) Siriusja Remus<3 ihana paritus.
Kirjoitat sujuvasti ja kuvailet tapahtumia tällä kertaa ohimennen, mutta eivätpä ne viipyilevämpää kuvailua mielestäni kaipaa...

Pyydän jo etukäteen anteeks mun aivojen lagimista ja h-moilasena oleilua. Toivottavasti se ei ole vaikuttanut kommentin sisältöön:(
Ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.
                              -Gandhi-