Everywhere I go, Sev/Lily, K11, songfic

[Swizzy]

Nimi: Everywhere I go
Author: Swizzy
Genre: angst, deathfic
Rating: K-11
Pairing: Severus/Lily
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potterit, Anna Abreu Everywhere I go- kappaleen, minä vain kirjoittelen.
A/N: Kertoo Severuksen näkökulmasta illasta, jolloin Lily kuoli. Songfic, Anna Abreun Everywhere I go. Julkaisen tämän tänään koska on Severin nimipäivä, jonka minä tietysti väänsin Severukseksi.

Everywhere I go

Kävelen Godricin Notkossa talosi lähellä. Se muistuttaa minua menneisyydestä. Olimme ystäviä. Mutta emme enää. Kun tapasit hänet, minä jäin, enkä koskaan voinut palata. Ilma ympärilläni kuiskii minulle nimeäsi. Olit minun ainoa tukeni, ainoa oikea ystäväni. Tiedän, tämä ei tulisi olemaan viimeinen kertani kävelemässä tätä katua. Palaisin tänne, tahtomattanikin, ajattelemaan sinua.

I walk along the streets rememberig the past
Whispering my wandering mind
I knew it would not last

Minne ikinä menenkin, olet syvällä sielussani. Niin syvällä, että sinua ei saisi millään ulos. Kävelen alas tätä yksinäistä katua. Haluan pois muistosi vaikutuspiiristä. Sinä tosin muistutat  minua itsestäsi kaikkialla. Minne ikinä menenkin, muistosi seuraa minua, roikuu perässäni.

Everywhere I go you're deep inside my soul
I'm winding down this lonely road
Everywhere that I go

Muistan elävästi valon silmissäsi, kun hän kosi sinua. Hänen oli aivan pakko tehdä se keskellä koulun pihaa. Varmaan vain ärsyttääkseen minua. Voin vieläkin muistaa huulesi huulillani, kun  suutelit minua. En tiedä miksi teit niin. Ja kun hengitin sinun ihanaa tuoksuasi sisääni. Sinä tuoksuit hieman kukkaiselta, ehkä lilja tuli minulle mieleen sinun tuoksustasi. Kerro minulle, näiden vuosien jälkeen, että olen olemassa. Mutta et enää voi, vaikka haluaisit.

I see the light in your eyes
Taste the moisture of your kiss
A breath of life in your sweet cologne
Let's me know that I exist

Pelkään muistojenkin katoavan. Merkit valostasi ovat katoamassa elämästäni. Minä en salli niiden kadota. Jään maailmaan taistelemaan, taistelemaan sitä vastaan joka sinut riisti luotani. Kaikkein pahinta on se, että tiedän tappaneeni sinut itse. Toivon, että voisin peruuttaa sen, ja pidellä sinua, viedä sinut pois kaikista vaaroista. Mutta en voi, en enää. Nyt voin vain surra ja itkeä.
 
Traces of your light
Are disappearing from my life
I wish that I could hold you now
But I can only cry

Tulet aina olemaan sielussani, mitä ikinä tapahtuukaan, minne ikinä menenkään. Olen silti yksin, niin yksin. Ainoa, joka koskaan välitti minusta, on poissa. Minun takiani. Olet kaikkialla, minun maailmassani. Kaikkialla. Ja poissa.

Everywhere I go you're deep inside my soul
I'm winding down this lonely road
Everywhere I go

Everywhere I go, Everywhere I go
All along this lonely, lonely road
You're everywhere I go

[tutti frutti]

Kaunis ja hyvin muotoiltu teksti.
Ehkä jonkun verran enemmän tunnetta olisin tähän kaivannut, mutta muuten pidin tästä.
Olit tuonut esille ne ajatukset, jota Severus olisi hyvin voinut kokea.
Kosinta keskellä koulun pihaa, oli fiksu veto tähän ja voin sen hyvin kuvitellakin.
Suudelma, jota Severus ajatteli häiritsi minua. En osaa sanoa miksi. Kohta oli kauniisti kirjoitettu, mutta silti se hieman häiritsi.
Kokonaisuudessa tämä oli hyvä ficci ja mieleeni:D

Tutti frutti

[Swizzy]

Tutti frutti, kiitos kommetista, kiva kun tykkäsit.

[Lils]

Onpa hienoa, että satuit vastaamaan kommenttiin ja pompauttamaan tämän uudelleen lukemattomiin aiheisiin - pistin tämän kommenttilistalleni jo eilen, mutta siellä ficcejä on se viitisenkymmentä ja tämä olisi ihan liian helposti hukkunut sinne, vaikka juuri tällaista luettavaa nyt kaipasinkin. : D

Tämä oli on yhäkin hyvin kaunis fic! Kerronnaltaan tämä on aika aloittelijamaisen töksähtelevää: lauseet ovat kivoja ja hienoja, mutta tunnistan tässä ne samat tyyliseikat joita ylikäytin miljoona tekstiä sitten ja joita yritän vieläkin vahingossa ujuttaa omiin teksteihini. Pistepysäytys tehokeinona toimii monessa kohtaa, mutta tämä oli sitä täynnä, ja kun lyriikat vielä rytmittivät kivasti (olivat muuten nätit lyriikat, mutta laulajatar ei ole suosikkini, joten kuuntelin 90-luvun hitaita ja se sopi tähän aika nätisti myöskin, tunnelmaa siis tekstistä löytyi), oli pysähteleminen jokaisessa lauseessa vähän turhan hidastavaa, kun olisi innokkaana lukijana janonnut enemmän, edes paria pidempää virkettä tai jotain, mutta niin.

Tunnelmaa tässä tosiaan oli. Tulkintasi Severuksesta on hieno. On totta, niin kuin jotkut sanovat, että Severushan se itse oli säälittävä ja ilkeä ja paha ja raukkamainen, mutta sinä toit esille hienosti myös sen, miten tärkeää se ystävyys oli Severukselle ja miten pahoillaan hän oikeasti on, miten vaihtaisi kaiken takaisin ja miten myöntää itse tehneensä virheenkin. Myös se Severuksen tuttu  itsekkyys pilkisteli sieltä kuitenkin, mitä ei sovikaan unohtaa, ja se on hienoa. Varsinkin tuo "olit ainoa ystäväni" oli nätti ja sopi siihenkin teemaan: lopulta Severushan olisi halunnut Lilyn hintaan mihin hyvänsä, vaikka oli itse rikkonut kaiken, eikä aina osannut välittää siitä mitä Lily tahtoi.

Nättiä kerrontaa ja tunnekuvailua, Severus oli ihanan tuntuvan ahdistava, sellainen käsinkosteltavan tuskainen ja epätoivoinen, raukkaparka. Kiitos tästä nätteydestä! : )

[Swizzy]

Lils, kiitos rakentavasta palautteesta. Ei yhtään ihme että on aloittelijamaisen töksähtelevää, olin aloittelija silloin kun tätä kirjoitin. Kiitos että olet sitä mieltä että Severus oli aidon oloinen. Ja kiitos vielä siitä että ylipäänsä luit.