Title: Kahlitut
Author: Gelmir
Rating: K-11
Pairings: James/Sirius ja James/Lily
Genre: Angst
Summary: Missä vaiheessa näin oli käynyt?
A/N: Tämä on kirjoitettu sen kummempia miettimättä yhdeltä istumalta, kun äkillinen inspiraatio iski. Sai lojua pari viikkoa muistitikulla ennen kuin päätin, että julkaisen kun olen kerran kirjoittanutkin. Kommentit on kivoja.
Sormet naksauttavat tavallista jästisytkäriä. Savukkeen pää syttyy ja ensimmäiset raskaat sadepisarat ropisevat pieniä ikkunaruutuja vasten, kun savu kiemurtelee sisään keuhkoihin ja purkautuu taas huulilta ilmaan. Vanha kaappikello tikittää korviahuumaavasti hiljaisuudessa.
”Sinä poltat liikaa.”
Harmaat silmät välkähtävät pöydällä kitsaasti palavan kynttilän valossa.
”Sinä poltat liian vähän.”
”En minä halua.”
Hymähdys. ”Lily ei pitäisi siitä.”
”Ei niin.”
Sirius puhaltaa savua hänen kasvoilleen. James pidättää hengitystään.
”Elämä menee liian nopeasti eteenpäin,” Sirius sanoo.
James kääntää katseensa pois. Heikko kynttilänvalo näyttää hennosti heidän kuvajaisensa sateen juovittamassa ikkunassa. Kaksi miestä, sotkutukkainen puhdas sininen kauluspaita yllään, ja toinen aavistuksen liian laiha hahmo, joka on käärinyt mustan viitan tiukasti ympärilleen kuin suojautuakseen kylmältä.
Missä vaiheessa näin oli käynyt?
Muukalaisia toisilleen ja muukalaisia itselleen.
Kaksi toisilleen kerran niin läheistä ihmistä, jotka elämä oli heittänyt eri suuntiin. Kaikki oli jaettu, kaikki oli tehty ja sanottu. Jäljellä ei ollut enää mitään, mutta irrottautuminen ei ollut vaihtoehto. Se oli tukahduttava vankila, jossa sormus Jamesin kädessä oli puristava rengas ja peili hänen taskussaan viilsi näkymättömiä haavoja ihoon.
James nousee äkisti ylös. ”Minun täytyy mennä,” hän pakottautuu sanomaan.
Harmaiden silmien polttava katse tuntuu selässä kun James pakenee huoneen poikki ulos sateeseen. Hengitys on katkonaista eikä James tiedä valuuko hänen poskiaan pitkin sadepisaroita vai kyyneleitä.
Ulko-ovi avautuu hänen takanaan ja Sirius ilmestyy hänen vierelleen.
”Nähdään sunnuntaina, James.”
Sunnuntai. Se kirottu viikonpäivä, jona Jamesin ja Lilyn ystävillä on tapana kokoontua heille päivälliselle, syödä Lilyn vaivalla laittamaa ruokaa, nauraa yhdessä ja leperrellä Harrylle. Sunnuntaisin kaikki on vinossa ja väärin, sunnuntaisin kahdet kahleet ovat raskaammat kuin muulloin.
”Nähdään sunnuntaina,” James toistaa, yrittää hymyillä ja kaikkoontuu vaimeasti poksahtaen.
Sirius sytyttää uuden tupakan.