Kirjoittaja:mAshroom^^
Ikäraja: S
Varoitukset: Yksi pieni kirosana
Vastuuvapaus: Kaikki tunnistettava kuuluukoon Rowlingille en saa kultaa enkä kunniaa kirjoittamista.
Paritus: Hermione ja Ron
Beta: pikkuveljeni Ramses
A/N: OOkei tuli siis hieman kevyempää luettavaa. Toivottavasti pidätte ja kommentit kivoja!
Vaikeuksien kautta voittoon
– Harry, minä aion tehdä sen tänään! Olet paras ystäväni, joten ajattelin kertoa tämän ensimmäisenä sinulle. Toivota minulle onnea! Olen niin hermostunut, että voisin jopa ajaa isän Ford Anglialla jos se vain olisi täällä!
– Okei, iisisti nyt vain. Onnea matkaan ja pidä pää kylmänä. Tiedät, että hän vastaa kyllä.
– Selvä, kiitos rohkaisuista. Soitan sinulle myöhemmin. Moikka Harry! Ai niin ja sano Ginnylle terveisiä minulta ja Hermionelta. Pitäkää hauskaa Nevillen ja Lunan luona ja kerro heillekin rakkaita terkkuja.Suljin luurin ja henkäisin syvään. Kello oli vasta kaksi ja jo nyt käteni tärisivät sekä tunsin hien helmeilevän otsallani. Ja minä muka olin kyvykäs aurori. Yksi kaikkein parhaista, mutta jolla meni pupu pöksyyn silloin kun pitäisi kosia omaa tyttöystäväänsä. Suoraan sanottuna jahtaisin mieluummin Azkabanin vaarallisinta vankia kuin tekisin tämän. Jännitys alkoi käydä voimille ja istahdin pehmeään toimistotuoliini jääden katselemaan toimistoani. Se oli siisti ja vaaleilla pastillin väreillä sisustettu. Taikaministeriö oli tietenkin valinnut värit ja huonekalut, mutta olin tuonut toimistoon valokuvia muistuttamaan siitä kenen työhuone tämä oikein on. Hermionen kasvot hymyilivät minulle pöydältä ja olin vastata hymyyn kunnes katseeni kiinnittyi hänen hymynsä taakse missä irvistelivät maamme kammottavimmat sarjamurhaajat. Huokaisin syvään ja aloin selata raportteja läpi. Joskus työ oli niin ikävystyttävän tylsää, että jopa Riesu olisi haukotellut työpäivän aikana.
Kello lähestyi kuutta ja olin jo ehtinyt käydä muutamissa oikeudenkäynneissä ja Azkabanissa tarkistusvierailulla. Minun pitäisi pitää kiirettä, että ehtisin käydä ostamassa sormuksen jota Hermione oli ihaillut Me Noidat – lehdestä muutama viikko takaperin. Tietenkin minulta salaa, mutta kyllähän minä hänet tunnen. Kutsuin takkini luokseni ja olin vetämässä sitä päälleni kun katseeni osui unohtuneeseen raporttiin, joka pitäisi palauttaa tänään kello seitsemään mennessä taikaministerille. Huokaisin turhautuneena ja kiroilin mielessäni viskatessani takkini lattialle ja alkaessani vääntää nopeasti yhteenvetoa. Minä raapustin ja raapustin ja toivoin voivani käyttää loitsuja apunani, mutta ministeri oli ehdottomasti kieltänyt kirjoittamista raportteja taikuuden avulla, sillä liian monet kirjoitusvirheet olivat jättäneet monia tärkeitä asioita pimentoon. Enkä millään olisi kärsinyt rangaistuksena vessan siivoamisvuoroa. En edes Hermionen takia.
-Voi hemmetin hemmetin hemmetti, huudahdin ääneen kiiruhtaessani Viistokujaa pitkin kultaliikkeeseen, joka sulkisi ovensa kymmenen sekunnin päästä. Kiihdytin vauhtia ja törmäsin pariin vanhempaan noitaan, jotka puivat suivaantuneina sateenvarjojaan minua päin. Höristin korviani, sillä aivan kuin olisin kuullut yhden heistä huutavan perääni:
-Säädyttömiä sikoja nämä nykyajan nuoret miehet! Pudistin päätäni selkeyttääkseni sekavat ajatukseni ja kurvasin liikkeen eteen nähdäkseni kuinka pieni pyylevä velho käynnisti liikkeen turvajärjestelmän. Tunsin punan nousevan kasvoilleni ja kiukun valtaavan mieleni. Huuto purkautui kurkustani suurena kirouksien tulvana ja Viistokuja pysähtyi hetkeksi. Jokainen noita ja velho kääntyivät katsomaan minua saaden minut tuntemaan itseni täydelliseksi hölmöksi. Hiljaisen hetken jälkeen Viistokuja jatkoi kuhinaansa aivan kuin mitään kohtausta ei olisi koskaan ollutkaan. Ainoastaan kahden saman vanhan noidan valitus kantautui korviini:
-Näitkö, se oli taas se saman nuori pisamanaamainen mies. Ensin hän tönii ja sen jälkeen järjestää tällaisen kohtauksen. Voihan rupinen sammakonkoipi kuinka he kehtaavat!
–Hei, minä taas tässä, jouduin ylitöihin ja sen vuoksi en ehtinyt ostaa sormusta ja kaiken lisäksi kaksi vanhempaa noitaa lyttäsivät itsetuntoni maanrakoon.
–Kuulostipa päiväsi mielenkiintoiselta, mutta tiedätkös kosia voi ilman sormustakin. Hermione saa itse sovittaa ja valita sen. Ja älä niistä noidista välitä vaan ole tyytyväinen, että Mollysta ei ole vielä tullut samanlaista jääräpäätä. Kiirehdipäs kotiin rakkaan tulevan vaimosi luokse ja polvistu hänen eteensä. Onnea matkaan vielä kerran!
–Saat sen kuulostamaan liian helpolta. Sinun yöuniasi ei sentään vie kaksi ilkeää noitaa. Nähdään ylihuomenna!Avasin oven ja huhuilin Hermionea, mutta vastaukseksi sain pelkkää humisevaa tyhjyyttä. Astelin eteisestä yhdistettyyn keittiö- ja olohuonetilaan ja huomasin pöydällä istuvan suuren tunturipöllömme Jaden. Se tuijotti minua syvän sinisillä silmillään ja ojensi vasenta jalkaansa minua kohden. Tartuin hätäisesti kiinnitettyyn viestilappuun ja aukaisin sen varovasti. Hermionen terävä ja hieman oikealle kaartuva selkeä käsiala lennähti eteeni.
Ron kulta, olen pahoillani mutta en pääse illastamaan kanssani niin kuin aikaisemmin päivällä sovimme. Olen menossa kokoukseen kotitonttujen oikeuksien puolesta ja oletan, että tänään tapahtuu jotain ratkaisevaa. Matilda Kierojalka on esittänyt hienoja näkemyksiä kotitontuista ja olemme päättäneet yhdistää voimamme. Mutta aika ei riitä kertomaan kaikista mielenkiintoisista yksityiskohdista, vaan kerron sinulle lisää kun tulen kotiin. Otetaan huomenna illallinen uusiksi. Olet rakas ja nähdään illalla.
Sinun Hermione.–Tämä ei voi olla enää totta! Huudahdin seinille ja Jadelle lukiessani kirjeen läpi kahteen kertaan. Hermione oli tehnyt oharit minulle tietämättään. Turhautuneena tömistelin itsekseni läpi oranssisävyisen olohuoneemme makuuhuoneeseen. Sen oli Hermione sisustanut ja se oli saanut hennon vaaleanpunaisen sävyn, johon yhdistyi monia eri värejä. Ei niin, että huone näyttäisi värien sekamelskalta, vaan niin että jokainen väripilkku kuului johonkin luoden tunnelmasta harmonisen. Nukahdin tuijottaen liikkuvaa kuvaa minusta ja Hermionesta Kotikolon edessä. Havahduin siihen kun Hermionen lämmin vartalo painautui kylkeäni vasten ja hän tuhahti unissaan haudaten kasvonsa kainalooni. Vilkaisin kelloa ja huomasin sen näyttävän kolmea yöllä. Aivan liian myöhäistä ja toisaalta aivan liian aikaista kosia häntä nyt. Painoin huuleni hänen poskelleen ja nukahdin uudelleen raskaaseen uneen.
Aamulla hapuilin Hermionea vierestäni, mutta käteni tavoittivat vain tyhjän tilan. Unen rippeet karisivat silmistäni tajutessani, että Hermione oli lähtenyt jo töihin ja minunkin pitäisi olla jo matkalla sinne. Kauhoessani muroja suuhuni mieleeni pulpahti täysin järjetön ajatus. Jätin murot pöydälle ja hampaat pesemättä, mutta mieleni oli niin kiihtyneessä tilassa, että mikään muu ei mahtunut ajatuksiini. Vaatteet sain päälleni ja paukautin oven perässäni lukkoon.
Saavuin Hermionen työhuoneen ulkopuolelle ja siistin itseäni hieman. Suin hiuksiani taaksepäin ja suoristin vaatteitani. Tunsin taskuni raskaaksi siitä kohtaa missä sormus painoi reittäni vasten. Jalkani tärisivät ja tuntuivat veltoilta, mutta silti riuhtaisin oven auki ja astelin sisään. Työhuone oli vihreän sävyinen ja seinällä roikkui suuri otos minusta huispaamassa Kotikolon takapihalla. Huomasin hämärästi Hermionen työpöydän äärellä seisovan noidan, mutta katseeni oli täysin kiinnittynyt Hermioneen. Hänen hiuksiinsa ja silmiinsä. Hänen huulensa liikkuivat sanoakseen jotain, mutta hän oli niin hämmentynyt nähdessään minut, että hän tyytyi sulkemaan suunsa. Saaden rohkeutta hänen epävarmuudestaan laskeuduin toisen polveni varaan ja otin sormuksen taskustani. Katsoin Hermionea ja tunsin rakkauden hehkuvan itsestäni häntä kohden. Minun ei tarvinnut sanoa hänelle mitään, sillä hän tiesi tunteeni ja sormus viestitti enemmän kuin tuhat sanaa pystyisi hänelle kertomaan. Hän nyökkäsi eikä saanut sanaakaan suustaan. Kyyneleet kimmelsivät hänen silmistään tipahdellen yksitellen työhuoneen oliivinvihreälle lattiamatolle. Nousin ylös ja kiedoin käteni hänen hoikan vartalonsa ympäri ja suudellen hänen hämmentyneitä huuliaan maistaen meidän kummankin makeat kyyneleet. Hänen onnensa hehkui minuun saaden meidät molemmat nauramaan ja tiesin varmuudella hänen vastanneen
kyllä. –Harry, minä tein sen! Olen maailman onnellisin mies maan päällä. Hän vastasi kyllä!
–Minä tiesin sen, ja paljon onnea teille molemmille!
–Kiitos, mutta haluaisin kysyä sinulta jotain Harry?
–Kysy mitä vain Ron olethan sinähän olet paras ystäväni.
–Haluaisitko sinä olla bestmanini? Sitten myöhemmin kun..?
–Ron, totta kai haluan olla! Mitä sinä oikein ajattelet?
–En todellakaan tiedä! Taidan olla sekaisin onnesta! Kiitos, soitellaan taas.
