Kirjoittaja Aihe: Enkeleitä, onko heitä?/K11  (Luettu 1502 kertaa)

Furumuun

  • yksinäinen lapsi
  • ***
  • Viestejä: 15
  • Luikuri Tattinen
Enkeleitä, onko heitä?/K11
« : 13.10.2011 01:02:53 »
Nimi:Enkeleitä onko heitä?
Kirjoittaja: Furumuun eli mä. 
Ikäraja: K11 koska en kokenut tätä tarpeeksi ahdistavaksi K15 puolelle mutta läheltä menee :)
Genre: angst
Paritus: Ei.
Varoitukset: Kuolema ja väkivalta, itsetuhoisuus.
Disclaimer: Omistan muun paitsi otsikon joka on napattu yhestä biisistä ;)
 
A/N:tyttö puristaa vieläkin nalleaan ja näkee tähdenlennon. Hän toivoo pääsevänsä joskus taivaaseen pois pahasta maailmasta, turvaan isänsä syliin  joka on nyt enkelinä muiden joukossa. Tytöltä pääsee pieni kyynel. Hän katsahtaa uudelleen  maahan ja puristi silmät kiinni. Hän haluaisi pois.




Enkeleitä, onko heitä?


Pieni tyttö istuu sängyssä pieneksi keräksi käpertyneenä. Tytön päästä vuotaa verta ja hänen kauniit vaaleat hiuksensa ovat veren tahraamat. Tyttö puristaa nallekarhuansa ja itkee hiljaa, jotta tytön äiti ei kuulisi ja tulisi uudestaan lyömään tätä. Tytön silmät ovat surua ja ilottomuutta täynnä. Hetken tytön mielessä käy ajatus. Miksi juuri hän? Miksi näin käy juuri hänelle? Tyttö kävelee ikkunalaudalleen ja katselee taivaalle. Mikseivät enkelit pelasta tyttöä. Kanna tätä kauas pois kaikesta pahasta ja isän luokse. Mikseivät ne tule. Ovatko enkelit unohtaneet tytön täysin. Tyttö sattuu vilkaisemaan alaspäin ja vastassa näkyy musta kovapintainen maa, joka näyttää siltä että voisi nielaista koko maailman syviin syövereihinsä.

 Tyttö puristaa vieläkin nalleaan ja näkee tähdenlennon. Hän toivoo pääsevänsä joskus taivaaseen pois pahasta maailmasta, turvaan isänsä syliin  joka on nyt enkelinä muiden joukossa. Tytöltä pääsee pieni kyynel. Hän katsahtaa uudelleen  maahan ja puristi silmät kiinni. Hän haluaisi pois. Tyttö avaa ikkunan ja istuu laudalle. Tyttö asuu kerrostalon viidennessätoista kerroksessa. Hän on päättänyt ryhtyä enkeliksi ja olla iloinen. Tyttö työntää itseään niin kauan kunnes alkaa pudota alaspäin. Se tuntui ihan leijumiselta. Hetken oli hiljaisuutta, tyttö ei edes kiljunut. Sekunnit kuluivat, kunnes tuo pieni tyttö oli poissa pahasta maailmasta ja matkalla isänsä luokse. Äiti oli nukkumassa kunnes kuuli pihalta kolahduksen ja meni parvekkeelle katsomaan. Hän katsoi alas ja kiljaisi. Kun hä pääsi tytön entisen ruumiin luokse, hän huomasi jotain erikoista. Tyttö hymyili.


jälkikirjoitus: Joo tiiän ei ollut pitkä ja se on vähä tylsäki mutta mä tykkään tämmösistä jännistä :)!
« Viimeksi muokattu: 22.02.2015 18:08:03 kirjoittanut plööt »
“Rise and shine motherfucker, it’s a brand new day. are you gonna stay in bed like a WUSS or are you gonna GET UP AND GRAB LIFE BY THE TIT BALLS”
—    Dan motherfucking howell

Soldout

  • *
  • Viestejä: 2
Vs: Enkeleitä, onko heitä?/K13
« Vastaus #1 : 18.10.2011 17:35:58 »
Tekstin aihe on hyvin läheinen mulle ja sen takia ehkä liikutti syvästi. Etenkin viimeinen lause kertoi paljon tytöstä ja hänen tuntemuksistaan, miltä tuntuu päästä pois. Ihana!