A/N: Siinä on siis luku 6, joka ilmestyi paperille ilman minkäänlaisia suunnitelmia. Winga toimi jälleen betana, suuret kiitokset hänelle : 3
Ja April oli ensimmäinen ja viimeinen (nyyh, angst) kommentoija edelliseen lukuun. Iiiiso kiitos positiivisesta kommentista ja korjauksista : ) Toivottavasti tykkäät tästäkin luvusta.
Enjoy!
Luku 6.
Harry murjotti koko loppuillan Dracolle täysin tuntemattomasta syystä. Välillä tämä oli näkevinään, että rohkelikkopoika punasteli itsekseen luolan nurkassa, jos vain sattui vilkaisemaankin Dracoon.
He olivat yrittäneet syödä niitä marjoja, jotka Harry oli nähnyt luolan edessä, mutta ne olivat osoittautuneet niin pahanmakuisiksi, ettei niitä hyvällä tahdollakaan saanut kurkustaan kunnolla alas. Dracolla oli järjetön nälkä, eikä Potterilla näyttänyt menevän sen paremmin. Mutta mikä kaikkein pahinta, Dracolla oli tylsää.
Siis aivan kuolettavan tylsistyttävää.
Hän päätti siis järjestää itselleen jotain tekemistä, ja alkoi miettiä vaihtoehtoja. Hän voisi mennä ulos. Vilkaistuaan luolan suulle hän kuitenkin hylkäsi sen vaihtoehdon välittömästi. Ilma ei ollut enää lähellekään niin kirkas kuin päivällä, vaan taivaalta tihkusi vettä ja puut olivat kietoutuneet paksuun sumuun. Draco epäili, että jos hän nyt lähtisi yksin harhailemaan, niin hän ei enää löytäisi takaisin.
Hän voisi myös käydä nukkumaan. Niin hänen ei ainakaan tarvitsisi miettiä mitään, ja aikakin kuluisi nopeasti. Hän oli kuitenkin yhä läpimärkä, eikä kellokaan ollut luultavasti kuin korkeintaan neljä tai viisi. Draco huokaisi syvään. Ainut keino järjestää itselleen jotain viihdykettä oli jutella potta-Potterin kanssa.
Mitähän hän muka voisi sanoa ilman että onnistuisi aloittamaan riitaa? ‘Kylläpä onkin mielenkiintoinen sää tänään’ tai ‘mitä mieltä olet niistä marjoista, joita söimme?’
Ehkäpä riidan aloittaminen suosiolla olisi kuitenkin viisainta.
“Eivät ne marjat nyt niin pahanmakuisia olleet”, Draco sanoi, ja irvisti mielessään kun huomasi aloittaneensa keskustelun juuri sillä aiheella, jonka oli äsken hylännyt vaihtoehdoista. Se sai kuitenkin Potterin kääntämään päätään hänen suuntaansa hieman hämmentyneen näköisenä.
“Ai miten niin?” tämä kysyi epäilevästi. Okei, Draco myönsi, kyllä ne marjat tosiaan olivat niin pahoja.
“No sinä olet näyttänyt koko illan siltä kuin olisit juuri nielaissut mädän sitruunan”, hän sanoi virnistäen. Marjat olivat olleet kyllä sitäkin pahempia.
Potter punastui, jälleen kerran.
“Enhän näytä!” tämä huudahti, ristien kätensä eteensä. Sitten pojan ilme muuttui mietteliääksi, ja hieman laskelmoivan näköiseksi. “…Näytänkö?”
Draco räpäytti silmiään täysin odottamattomalle kysymykselle ja purskahti sitten nauruun. Potter kurtisti kulmiaan nolostuneena, ja Draco huomasi pitävänsä sitä melkeinpä suloisena.
“Voi luoja, Potter… kyllä, sinä näytät juuri siltä. Onko kultapojalla huolia?” hän onnistui sanomaan naurunsa välistä. Harry mutristi alahuultaan.
“No mitäköhän herra älyvapaa luulisi? Me olemme edelleen täällä keskellä ei hiton yhtään mitään.”
“No onhan sinulla ainakin yksi äärettömän seksikäs Malfoy mukanasi, niin on ainakin silmänruokaa. Kun et sinä sitä oikeaa ruokaa ainakaan onnistu hankkimaan.”
Harry tuhahti.
“Aijaa? No kukakohan se sen ahvenen päästikään karkuun kun sormeen tuli pipi? Eikä ole edes kukaan puhaltamassa, yhyy”, Harry ivaili ja väänsi naamaansa ärtyneenä. Draco mietti missä vaiheessa keskustelu olikaan ehtinyt kääntyä tappeluksi.
“Pää kiinni Potter! Minä en sentään tarvitse tikkuja päästäkseni kävelemään!”
“En tarvitsisi minäkään, ellei joku olisi pudonnut sillä typerällä luudalla ja-”
Harry katkaisi lauseensa kesken, kääntäen katseensa pois äkäisenä. Draco kuvitteli toisen laskevan mielessään kymmeneen.
“Arvaa mitä?” Harry kysyi yhteen purtujen hampaiden läpi. “ Minä en jaksa riidellä sinun kanssasi, Malfoy.”
Sen sanottuaan rohkelikko kävi maahan makaamaan, selkä Dracoon päin. Draco huokaisi tympääntyneen näköisenä.
“Älä sitten”, hän mumisi, ja nojasi luolan seinää vasten. Se oli sitten sillä selvä: Potter oli tylsimys.
Sitten hän älysi, että luolassa oli kylmä.
“Me tarvitsemme nuotion”, hän sanoi yksitoikkoisella äänellä, saaden Harryn tuhahtamaan.
“Aha”, kuului vastaus. Draco katseli nenäänsä nyrpistäen Harryn vieressä olevia puulastuja. Kuinka ne voisi ylipäätään sytyttää ilman taikuutta? Ikäväkseen Draco joutui myöntämään tarvitsevansa Harryn apua. Jälleen. Se ei tehnyt hyvää hänen egolleen.
“Sinä saat neuvoa miten se sytytetään.”
Ei vastausta. Toinen tummatukkaisen pojan olkapäistä nytkähti uhkaavasti, mutta Draco piti katseensa tiukasti lukittuna puusilpussa.
“Niillä jästeillä on kuulemma jotain kivikautisia menetelmiä siihenkin, ja kaikesta päätellen sinä olet niistä varmaan selvillä.”
Tarkkanäköinen olisi voinut melkein nähdä Harryn punehtuneista korvista kohoavan savun…
“Ja koska olet ilmiselvästi kykenemätön tekemään sen sytytyksen itse, niin minä ajattelin ystävällisesti -”
Yhtäkkiä, aivan varoittamatta, Harry pomppasi istumaan, ja osoitti Dracoa syyttävästi sormellaan. Tämän vihreät silmät kiiluivat.
“VOISITKO SINÄ MITENKÄÄN SULKEA SITÄ SUUTASI EDES HETKEKSI, MALFOY? MINÄ VIELÄ-ÄÄÄÄää-aaaaauuuuu….tch…”
Draco räpäytti silmiään, ja tuijotti. Harryn raivopurkaus jäi hieman tarkoitettua laimeammaksi, kun tämän täytyi kesken kaiken alkaa hieromaan pakottavaa nilkkaansa. Äreä ilme ei kadonnut, mutta sekään ei enää tuottanut toivotunlaista tulosta. Draco nimittäin vain hymyili nähdessään sen.
“Noniin. Minulla on se ‘iso paha pipi’ sormessa ja sinun nilkkasi turpoaa kuin Anne-täti kiitospäivänä. Tasoissa nyt?”
Harry tyytyi tuhahtamaan, ja sitoi nuhruista väliaikaissidettään paremmin nilkkansa ympärille. Draco huomasi, että nilkka näytti tosiaan aika ikävälle, ja toivoi salaa ettei se menisi enää pahemmaksi.
Vaikka eihän häntä tosin kiinnostanut… Potter vain olisi hyvä apu sauvan etsimisessä. Tai ei ehkä hyvä, mutta kohtalaisen tarpeellinen kuitenkin.
“Ja ellet sinä halua nukkua toista yötä minun sylissäni, niin kehotan valaisemaan minua sen sytytystekniikan kanssa.”
Harry ampui vielä yhden murhaavan katseen luihuispoikaa kohti, ennen kuin suostui lopulta avaamaan suunsa.
“Sinä tarvitset kaksi kuivaa puutikkua, yhden ohuen ja yhden vähän leveämmän. Ja sitten tarvitset jotain oikein kuivaa ja helposti syttyvää, vaikka jotain lehtiä tai paperia jos sinulla sattuu olemaan mukana”, hän selitti. Draco virnisti, ja ryhtyi sitten etsimään tarvittavia esineitä. Luolan perällä oli kuivaa puuta, ja hän nappasi sieltä pari sopivannäköistä kalikkaa. Potter taas kaivoi taskustaan jonkun ohuen pergamentin ja ojensi sen hänelle. Draco vilkaisi sitä nopeasti. Tekstiä.
“Lienten aine”, Harry sanoi punastuen, ja työnsi pienen palan paperia vielä nopeasti takaisin taskuunsa. Draco huomasi, että se oli mitä ilmeisemmin revitty hänen kädessään olevan paperin reunasta.
“Ihan varmasti”, hän naurahti. “No, mitäs nyt?”
Harry ryömi lähemmäs, ja otti puupalat käsiinsä. Draco huomasi tämän kasvoilla pienen, tuskaisen irvistyksen, kun turvonnut nilkka jäi huonoon asentoon. Harry kuitenkin jatkoi selitystään, ja Draco kiinnitti huomionsa taas täysin tämän tekemisiin.
“Eli sinun pitää siis hangata tällä ohuemmalla puulla tätä paksumpaa -jotenkin näin- ja pitää hankauskohdan vieressä koko ajan jotain kuivaa. Kun puu lämpenee tarpeeksi, se toivon mukaan sytyttää paperin palamaan. Jos se onnistuu, niin lisäät tulen päälle ensin ihan pieniä puita ja sitten pikkuhiljaa isompia. Ymmärsitkö?”
Draco kohotti kulmaansa.
“Joo”, hän tuhahti, napaten puut takaisin itselleen. “Hankaa puuta, pidä paperi vieressä. Jopa minä ymmärrän sen, vaikka sinun selityksesi ovatkin aika matalaa luokkaa.”
Harry hymyili laiskasti ja kävi taas maahan kyljelleen, tällä kertaa kasvot Dracoon päin. Draco otti puut, ja aloitti hankaamisen.
Ja jo ensimmäisen viiden minuutin päästä hän päätti, että Voldemort oli tosiaan oikeassa. Jästit olivat idiootteja.
Kuka hitto muka sai tehtyä tulen näin vaikealla tekniikalla?
Ja se saamarin Potter virnuili hänen vieressään ihan koko ajan!
“Tämä on typerää”, Draco mumisi, ja hankasi puukalikoita yhä raivokkaammin yhteen. Ainoa hyvä puoli tässä oli se, että kaikki ylimääräinen turhautuminen purkautui heti. Harry hymyili pienesti.
“Niin on. Ei kukaan täysjärkinen oikeasti enää sytytä nuotiota noin.”
Draco tyytyi vain tuhahtamaan paheksuvasti tummemman pojan letkautukselle, ja jatkoi työtään. Hikipisarat kimmelsivät hänen otsallaan siitä huolimatta, että ilma oli viileä ja hän oli yhä kostea jokisession jälkeen. Hänen oikeaa kättään pakotti, ja hän oli aivan varma, että se olisi rakkuloilla tämän jälkeen.
“Saitko sinä sen lahjaksi, tai jotain?” Harry kysyi, rikkoen poikien välille syntyneen rauhallisen hiljaisuuden. Draco vilkaisi tätä vaaleiden otsahiuksiensa alta kysyvästi.
“Ai minkä?” hän kysyi. Harry tuijotteli hänen käsiään poissaolevan näköisenä.
“Sen luudan”, tämä sanoi.
“Aaa… en oikeastaan. Tai no tavallaan se on kai jonkinlainen myöhästynyt syntymäpäivälahja.”
Harry nyökkäili itsekseen, ja nosti sitten käden suunsa eteen peittämään haukotusta. Draco hymähti.
“Kello ei ole vielä varmaan kuuttakaan, ja sinä meinaat jo nukahtaa”, hän sanoi naurahtaen. Harrykin hymyili, nostamatta kuitenkaan vihreiden silmiensä katsetta nuotion alusta.
“Minä en nukkunut mitenkään erityisen hyvin viime yönä”, hän sanoi hymyillen. “Sinun sylissäsikin oli liian kylmä.”
Draco räpäytti silmiään, ja vilkaisi Harrya- jonka posket hohtivat jälleen hehkuvan punaisina.
“Tai siis, oli siinä ihan tarpeeksi lämmin. Eikun EI! Minä- minä tarkoitin, että - että… että minä en ole ennen… tai siis, eihän se oli mitenkään sopivaa- minä-”
Harryn hätääntynyt höpöttäminen katkesi kuin seinään, kun Draco huomasi jonkin kirkkaan välkähtävän käsiensä alla.
Tulta!
Paperi oli tosiaan syttynyt palamaan.
“Se palaa!” Draco rääkäisi, pompaten kauemmas nuotiosta. Harryltä vei hetken älytä, ettei Draco ainakaan sillä hetkellä välittänyt siitä, mitä hän oli äsken sanonut. Kiireesti hän syöksyi nuotion viereen, ja asetteli hennon leikin päälle varovasti pieniä, kuivia lehtiä ja ohuita puiden oksia.
“Äkkiä! Etsi jotain poltettavaa! Täällä ei ole tarpeeksi puuta!”
Draco nyökkäsi, pomppasi sitten pystyyn ja juoksi ulos, jättäen Harryn kamppailemaan pikkuruisen nuotion kanssa.
Draco juoksi minkä jaloistaan pääsi ja ajatus toisesta sylikkäin vietetystä yöstä sai häneen vauhtia. Kaikki puut olivat kosteita, ja jopa Draco tiesi sen verran, ettei märkä puu palanut jästikonstein. Niinpä hän syöksähteli sinne tänne, yrittäen löytää jotain edes hieman kuivempaa paikkaa.
Muutaman märän, rämpimisen täyttämän minuutin jälkeen Draco näki suurehkon siirtolohkareen, jonka alle jäi pieni onkalomainen syvennys. Hän heittäytyi kiven viereen polvilleen, ja kumartui etsimään puita. Helpottunut huokaus karkasi vaalean pojan huulilta, kun hänen katseensa osui muutamaan kuivan näköiseen, paksuun puun oksaan.
Draco työnsi kätensä onkaloon, ja veti tikut ulos. Kasattuaan ne nopeasti syliinsä hän lähti juoksemaan takaisin samaa tietä kuin oli tullutkin. Oksat raapivat hänen naamaansa, ja paksu sumu sai kaikki hänen vähänkin kuivuneet vaatteensa uudestaan nihkeän kosteiksi.
Vihdoin heidän luolansa suu tuli näkyviin, ja Draco saattoi huokaista onnesta. Ohut savuvana leijaili ulos luolan suulta.
“Nopeasti nyt, Draco!” kuului kärsimätön huuto luolan sisäpuolelta. Draco hymyili, ja juoksi sisään, tipauttaen sitten puut nuotion viereen.
Harry oli jossain vaiheessa noussut polvilleen, ja kohenteli nyt nuotiota pienellä tikulla. Hän nappasi muutaman Dracon tuomista puista ja nakkasi ne tuleen.
Draco katsahti Harryn taakse. Siellä, tummatukkaisen pojan selän takana, oli siisti pino kuivia puita. Dracon kulmakarva nytkähti.
“Potter”, hän sanoi uhkaavasti, ja osoitti sormellaan puukasaa. “Mikä tuo on?”
Harry katsoi taakseen, ja hymyili sitten viattomasti Dracolle.
“Puukasa”, hän ilmoitti rauhallisesti. Luihuispoika ärähti epämääräisesti.
“Sinulla oli nuo koko ajan vieressä! Miksi minun piti sitten juosta etsimään lisää puuta?!”
Harry vain hymyili, ja lisäsi uuden kalikan nyt jo iloisesti lepattavaan tuleen.
“Ensinnäkin se oli kosto siitä, että päästit meidän päivällisemme menemään”, Harry sanoi. “Toiseksi, me haluamme, että puut riittävät yön yli. Nyt niitä on tarpeeksi.”
Draco tuhahti silmiään pyöräyttäen, ja tiputtautui maahan istumaan.
“Paskianen”, hän murahti. Harry hymyili, ja haukotteli taas.
“Älä valita.”
“En tietenkään. Ihan kuten herra-suuri-potta-Potter haluaa.”
Vastaukseksi hän sai vain kuivan naurahduksen.
He istuivat siinä nuotion ääressä reilun tunnin, jutellen välillä huispauksesta, koulusta ja kaikesta muusta mitä päähän sattui pälkähtämään. Draco sai selville, että Potter oli joskus onnistunut polttamaan Kalkaroksen kulmakarvat (ja Dracoa ärsytti suunnattomasti se, ettei ollut näkemässä kun se tapahtui), Luna Lovekivalla oli huopaiset, puhpalleroja esittävät korvakorut, koko rohkelikon kultajengi kuului S.Y.L.K.Y.:hyn ja että Seamus Finnigan oli täysin lääpällään Blaise Zabiniin.
Kumpikin heistä oli väsynyt ja nälissään, ja unen puute sai molempien naurun irtoamaan oudon herkästi.
“Harry”, Draco sanoi, ja katseli nuotion leikkien iloista leimahtelua puoliksi kiinni olevin silmin. Tummempi poika kohotti katseensa häneen, ja kohotti virnistäen kulmiaan.
“Niin?”
“Mmm… Mitä mieltä sinä olet Oliver Woodista?”
Harry päästi pienen ‘eh?’ äänen, ja Draco katsoi parhaaksi jatkaa.
“Minun mielestäni hän on ihan hyvännäköinen. Noin rohkelikoksi siis.”
Harry punastui hieman.
“No, öö, onhan se joo. Hyvännäköinen.”
Draco hymyili huvittuneesti toisen nolostuneisuudelle, ja päätti kiusata tätä hieman.
“Aivan niin. Kyllä, tässä koulussa on aika paljonkin hyvännäköisiä poikia. Oletko nähnyt sen yhden seitsemäsluokkalaisen korpinkynnen?”
Harryn silmät olivat kuin lautasen kokoiset pallot, ja tämän leuka roikkui alhaalla. Kysymys ‘Mitä helvettiä?’ oli melkein konkreettisesti näkyvissä pojan punehtuneilla kasvoilla.
Draco yritti olla nauramatta, ja jatkoi.
“Se pelaa huispausta, muistaakseni jahtaajana. Upea vartalo. Puuskupuheja en kyllä edes harkitsisi katsovani, mutta täytyy myöntää että rohkelikkojen parissa on muutama joihin voisi iskeä silmänsä.”
Harry katsahti apua etsivän näköisenä ympärilleen, mutta kukaan ei tietenkään ollut lähettyvillä auttamassa häntä pois tästä nolosta tilanteesta. Dracon omahyväinen virne kasvoi, kun silmälasipäinen poika aukaisi epätoivoisen näköisenä suunsa.
“Malfoy-”
“Ja onhan niitä seksikkäitä miehiä luihuisissakin. Suurin osa meistä kyllä metsästää vain seksiä, että kannattaa varoa.”
“Malfoy, kuule-”
“Jotkut niistä haikailevat Kalkaroksen peräänkin, mutta se on jo sairasta.”
Tämä kommentti veti Harryn hetkeksi hiljaiseksi.
Sitten:
“Malfoy, sinä...olet homo?”
Vaalea nuorukainen hymyili, ja nyökkäsi. Sitten hän nojautui hieman lähemmäs Harrya, jääden kuitenkin reilun puolen metrin päähän tämän kasvoista.
“Aivan”, hän henkäisi, kääntyi sitten pois, ja asettautui kovalle maalle makaamaan.
“Öitä, Potter!”, hän visersi, sulki sitten silmänsä ja antoi hämmennyksiin jääneen Harryn aukoa sanatonta arkkuaan typerän näköisenä.
Muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen hän kuuli, miten rohkelikko lopulta painoi päänsä maahan.
“Vittu”, kuului hiljainen kiroaminen tämän suusta.
Draco nukahti nuotion vierelle hymy huulillaan.
TBC
A/N2: Kommentteja, risuja tai ruusuja, kiitos kaunis?
