Nimi: Minun rakkauteni sinuun
Kirjoittaja: kani aka minä
Beta: Sansku-murunen, kiitos kovasti
Ikäraja: S
Genre: fluffy
Paritus: Luna/Seamus
Varoitukset: Critical cuteness overload ja sugar rush. Lukeminen omalla vastuulla.
A/N: Tällainen pieni fluffyhöpsö, jolla ei ole lainkaan piilopoliittisia merkityksiä tai syvempiä taka-ajatuksia. Onnellisuus on lamaannuttavaa, immeiset
Osallistuu
Täytesanat pois!-haasteeseen,
random10:n ja
genre10:n
Minun rakkauteni sinuun
Usvaisia katseita. Kuumaa teetä. Pieniä kipunoita. Pehmeitä henkäyksiä. Rakkauslauluja auringonvalosta iltahämärään, kitaralla, huilulla, a capella. Vaahtokarkkiviiksiä, naurua tiiliseinien pehmusteeksi elämää vastaan.
Pannukakkua aamupalaksi, tyttö tanssii keittiössä. Radio soittaa 50-luvun iskelmää, poika pyytää luvan, alkaa johdattaa läpi lattian pyykkikasojen. Tuhkanharmaa muuttuu hopeaiseksi, kirsikkahuulet houkuttelevat pikaiseen suudelmaan, kosketus muuttuukin hieman pidemmäksi.
Herkät sormenpäät poimivat sukat lattiarajasta, selän nikamat kaartuvat esille kauniisti. Poika makaa yhä vuoteella, varpaat pilkistävät esiin peiton alta.
”Rakastan.”
”Välitän.”
”Palvon.”
”Jumaloin.”
Sanojen listaukset häilettyvät. Kestävät aikaa kuitenkin.
Huulet kartoittavat korvanlehteä, kylmät väreet kipittävät pitkin selkää, niskavillat voisi kehrätä kuparisilla saksilla iltaruskon kajon luodessa päivän viimeisiä, ohueksi käyneitä valoseittejä pitkin niittyjä.
”Kyllähän sinä tiedät – ”
” – minun rakkauteni – ”
Hauraan kaunista.
Rikkimenevää.
Turha tuntea pelkoa. Sillä poika sitoutui tyttöön punaisella nauhalla, ranteidensa ympärille kiedotulla tuulen puhaltaessa ulkona raivopäissään. Leikkiä, kommentoivat muut, nauroivat päälle. Ehkä. Totta kahdelle.
Hellästi tyttö pyyhkii nokipölyn pojan kasvoilta, kumartuu, pyörähtää, katoaa hetkeksi. Tulee takaisin. Jäntevät sormet tavoittavat kellohameen helmaa, tylli uhkaa karkailla liitoksistaan.
Voisi muuttua?
~ * ~
Kukkaronnyörit kiinni eläneet tähän asti, poika haluaa yllättää. Tuntemattomat kadut huokuvat kylmää, mieli kaipaa takaisin kotiin, tiivijuuren tuoksuiseen mökkiin järven rannalle. Oikea kauppa löytyy harhailemalla. Pakotetun kohtelias myyjä kertaa tarjoukset, johdattaa toivotulle osastolle, jaksaa palvella.
Kotona tytön posket punehtuvat, into säteilee silmistä laajalle. Poika virnistää kutsuvasti, pujottaa renkaan sorminivelten läpi rakkautensa merkiksi.
Suutelee kevyesti.
”Kyllähän sinä tiedät minun rakkauteni sinuun.”