Nimi: One last time
Kirjoittaja: mari_draco
(Fandom): (jos ficci menee esim. toiseen ulottuvuuteen eikä ole Pottereita)
Paritukset: Draco/Ginny
Ikäraja: Ei ole
Ginny käveli Tylypahkan Kauniita marmoriportaita pitkin yöllä. Hänet oli valittu Rohkelikon valvojaoppilaaksi kesken lukuvuoden, kun edellinen valvojaoppilas otettiin pois koulusta. Tytön vanhemmat olivat liian peloissaan, vaikka Voldemort olikin kukistettu taas. Mutta tällä kertaa se oli erilaista. Ihmiset oikeasti uskoivat että se oli ohi nyt. Voldemort oli lopullisesti kuollut. Harry Potter oli tappanut hänet. Harry oli saanut vakavia vammoja taistelustaan Voldemortia vastaan ja oli nyt koomassa sairaalasiivessä. Ginnyn ajatukset pyörivät Harryssa. Miten hänen kävisi, jos Harry ei selviäisikään. Harry oli hänen paras ystävä. Jos hän kuolisi kaikki olisi toisin. Hermione, Ron, Fred, George, Neville, Cho ja lista jatkuu loputtomiin, kaikki he ovat Harryn läheisiä ystäviä. heidän kaikkien elämä muuttuisi. Kukaan ei selviäisi siitä. Ginny ei halunnut edes ajatella Harryn kuolemaa. Silti se aina säännöllisin väliajoin tuli Ginnyn ajatuksiin, uniin ja keskusteluihin muiden kanssa.
Ginny oli ajatuksissaan kävellessään tylypahkan käytävillä, kunnes törmäsi johonkin kylmään. Se oli pehmeä, mutta jollain tavalla kova. Se oli kovin kylmä, mutta jotenkin se sai Ginnyn lämpenemään. Se oli pelottava, mutta Ginny tunsi olonsa turvalliseksi. Ginny loihti sauvansa valaisemaan, jotta hän näkisi mikä oli vastassa. Valon sytyttyä todellisuus iski Ginnyn sydämeen kuin puukko joka työnnettäisiin suoraan vatsasta läpi. Se oli Draco, Draco Malfoy. Hän oli ainoa ihminen, jota Ginny oli inhonnut melkein yhtä paljon kuin Voldemortia. Tämä oli vitsaillut silloinkin kun Harry joutui sairaalaan. Ginny kuuli Malfoyn sanat sinä iltana, kun Professori McGarmiwa kertoi Harryn vakavasta tilasta taisteltuaan Voldemortin kanssa. "Taisi olla Pimeyden Lordi liian iso pala Potterille nieltäväksi", Kajautti Draco suuressa salissa silloin. Nämä sanat hiersivät Ginnyn sisuksissa vieläkin.
- Mitäs se Weasleyn tyttö täällä niin ajatuksissaan kulkee ettei katso edes eteensä? Ajatteleeko hän kenties sitä heikkoa Potteria, joka makaa sairaalassa tyhjänpanttina? Draco kysyi ilkeästi.
Ginny ei vastannut.
- Noh, mikäs kielen on vienyt? Vai etkö osaa puhua enää. Draco väläytti.
Ginny purskahti itkuun ja vajosi lattialla. Dracon kasvoilta poistui se ilkikurinen virne ja hän katsoi tyttöä, niinkuin olisi tuntenut suurtakin sympatiaa tätä kohtaan. Draco polvistui lattialle Ginnyn viereen.
-Anteeksi, Ginny. En tiennyt että se on noin kova pala sinulle. En tarkoittanut loukata. Draco sanoi nyt jo erittäin kohteliaasti.
Ginnyn sydän pysähtyi hetkeksi. Hän ei ollut ikinä kuullut Dracon sanovan hänelle, tai ylipäätänsä kenellekkään anteeksi. Aivan kuin Hän olisi astunut ison kynnyksen yli, kun alistui sanomaan tuon sanan, jollekkin Weasleyn perheestä, jota hän halveksi ylikaiken. Ginny ei myöskään ollut koskaan kuullut Dracon kutsuvan häntä hänen omalla etunimellä. Se oli aina ennen ollut Weasley. Ginny kohotti katseensa Dracoa kohti. He katsoivat pitkän aikaa toisiaan silmiin, kunnes Draco väläytti pienen hymyn suupielestään. Ginnykin lopulta hymyili varovaisesti. Draco tuli lähemmäs Ginnyä ja kiersi kätensä hänen ympärilleen ja suuteli tätä hellästi huulille. Ginny vastasi suudelmaan. Draco nousi maasta ja väläytti vielä pienen hymyn Ginnylle ja lähti kävelemään kohti Luihuisten oleskeluhuonetta kohti. Ginny tuijotti Dracon kävelyä, kunnes häntä ei enää näkynyt. Ginnykin lähti kävelemään kohti Rohkelikon tornia pieni virne suupielissään.
-Ginnyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy!?! Mikä sinuun on mennyt, et kuule etkä näe mitään. Ron sanoi turhautuneesti heiluttaen kättä Ginnyn silmien edessä yrittäen epätoivoisesti saada hänet kuuntelemaan. Ginny ei vastannut. Hän vain oli. Hän ei pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin eilistä, kunnes kaunis lumenvalkoinen pöllö laskeutua siististi Ginnyn eteen pöydälle. Pöllö ojensi koipeaan Ginnylle, joka tarttui kirjeeseen, joka siinä oli. Ginny alkoi repiä kirjettä auki, mutta kohotti katseensa ylöspäin. Pöllö oli siinä vieläkin. Se ei hievahtanutkaan. Ginny oli ihmeissään, mutta jatkoi silti kirjekuoren aukaisemista. Lopulta hän sai kirjeen kuoresta ulos ja alkoi lukea sitä siistillä kirjoitettua tekstiä:
Rakas Ginny,
Muistat varmaankin hyvin
eilisen illan tapahtumat.
Pyydän ettet näytä tätä kirjettä
kenellekkään. Kaipaan
sinua kovasti. Minusta alkoi
tuntumaan että välitän sinusta,
vaikka aiemmin olen osoittanut
törkeää halveksintaa sinua
kohtaan, josta olen
todella pahoillani.
En siltikään halua
alkaa veljeilemään sen
Potterin pojan kanssa, mutta
haluaisin tavata sinut uudestaan.
Kahden kesken. Olen kai
tuntemassa sinua kohtaan jotakin. Pyydän,
että tapaisimme tänään illalla jossakin. Voisimme puhua.
Kirjoita pergamentin
takapuolelle vastauksesi ja, jos se on
myöntyvä niin kirjoita tapaamis-
paikka ja aika myös.
Rakkaudella,
Draco Malfoy
Ginny haukkoi henkeään. Hän ei pystynyt edes hymyilemään. Hän tunsi itsensä onnellisemmaksi, kuin koskaan. Hän käänsi pergamentin ja raapusti siihen salaperäisesti vain "kello kahdeksan, järvellä". Hän kääri pergamentin ja laittoi sen narulla kiinni pöllön koipeen takaisin. Pöllö lensi ilmaan. Pienen mutkan kautta se saapui Dracon luokse ojentaen kirjettä hänelle. Ginny tuijotti poikaa hänen lukiessa kirjettä. Sitten Draco katsoi takaisin ja hymyili. Ginny näki pienen nyökkäyksen myös.
Kello oli viittä vaille kahdeksan. Ginny käveli hermostuneena kohti tapaamispaikkaa. Ulos päästyään hän näki Dracon hopeiset hiukset. Draco istui valkoisella penkillä järven rannalla. Ginny käveli Dracon luokse ja istuutui hänen viereen. Ginny antoi Dracolle suukon poskelle ja molemmat hymyilivät. "Mä rakastan sua". Draco sanoi ja suuteli Ginnyä huulille. Koko aikana he eivät puhuneet mitään. He vain suutelivat ja istuivat vierekkäin, Dracon pitäessä Ginnyä sylissään.
Seuraavana päivänä elämä hymyili Ginnylle ja Dracolle. Molemmat olivat onnellisia ja iloisia koko päivän, vaikka eivät voineet edes jutella yhdessä. Rohkelikko ja Luihuinen. Se oli väärin. Kukaan ei saanut tietää. Illalla Ginny käveli Tylypahkan käytävillä. Hän oli juuri kääntymässä seuraavalle käytävälle, kunnes hän näki Dracon ja jonkun tytön. Tyttö suuteli Dracoa. Ginny tunsi pienen mustasukkaisuuden pistoksen. Hänhän oli korviaan myöten rakastunut Dracoon. Kyynel vierähti Ginny poskelle ja hän lähti juoksemaan taaksepäin Dracon huomattua hänet. Ginny juoksi pihalle Draco kannoillaan. Lopulta hän oli sillalla. Hän nousi kaiteelle. Juuri kun Draco pääsi Ginnyn luo, tyttö päästi irti. "GINNYYYYYYY!?!?!?!". Draco huusi hätääntyneenä. Kuului loiskaus ja tyttö oli veden alla. Draco tuijotti veteen jähmettyneenä. Lopulta tytön veltto ruumis nousi pintaan. Ginny oli kuollut. Draco itki. Se toinen tyttö ei merkinnyt Dracolle mitään. Se oli vain ahdistellut Dracoa ja Ginny sattui näkemään sen ja ajatteli jotain muuta. Sen tytön takia Ginny oli tappanut itsensä. Draco vannoi kostoa. Mutta hänen piti nostaa Ginnyn ruumis vedestä. Draco kahlasi veteen ja nosti tytön käsivarsilleen. Draco katsoi ruumista. Ginny oli hyvin kaunis. "Minä rakastan sinua". Draco sanoi viimeisen kerran ja painoi huulensa Ginnyn huulia vasten.
Seuraavana päivänä Draco ei noussut sängystä, kuin vasta päivälliselle. Kaikki nauroivat ja heillä näytti olevan hauskaa. Draco arveli etteivät he tiedä Ginnyn kuolleen. Draco oli vienyt hänen ruumiinsa eilen illalla McGarmiwan kansliaan. Opettajien pöydässä oli itkuista ja kaikki olivat hiljaa. McGarmiwa saapui pöytään. Hän viittoi oppilaille että he olisivat hiljaa. Hän kertoi Ginnyn kuolemasta. Sillä sekunnilla kaikki lopettivat nauramisen ja hymyilyn. Kaikki itkivät. Myös Draco. McGarmiwa ilmoitti Ginnyn hautajaisten olevan huomenna yhdeltä päivällä.
Vielä viimeisen kerran Draco katsoi tätä kaunista punatukkaista tyttöä, joka makasi valkoisessa arkussa. Draco ei ollut koskaan ennen välittänyt kenestäkään ihmisestä yhtä paljon kuin Ginnystä, ja hän tiesi ettei tulisi välittämäänkään. Kyyneleet alkoivat taas valua Dracon poskilla, kun hän katsoi Ginnyn perhettä ja sukulaisia. he kaikki itkivät Ginnyn haudan äärellä. Lopulta kaikki menivät istumaan penkeille, jotka olivat asetettu arkun lähelle. McGarmiwa sanoi joitain viimeisiä sanoja ennen kuin he hautaisivat Ginnyn. Draco ei voisi puhua kenenkään kanssa Ginnystä. Hän tiesi ettei kukaan uskoisi. kaikki vain halveksisivat häntä. He luulisivat Dracon kerjäävän sääliä.
Kuukausia Ginnyn kuoleman jälkeen Draco ei ollut vieläkään toipunut Ginnystä. Hän ajatteli tätä, joka päivä. Myrskyinen maanantai joulukuussa tuntui olevan viimeinen pisara Dracolle. Hän ei kestänyt enään. Hän meni tuolle samalle sillalle mistä Ginny oli hypännyt. Draco nousi Ginnyn lailla kaiteelle seisomaan. Hän laski kolmeen ja päästi irti. Enään ei tarvinut Dracon kärsiä. Hänkin oli kuollut. Dracoa ei tultu kaipaamaan. Ainoa ihminen maailmassa, joka olisi kaivannut Dracoa oli jo kuollut. Kaikki vain olettivat Dracon karanneen koulusta ja lähteneen omille teilleen. Eräänä päivänä kuitenkin eräs Tylypahkan oppilaista löysi Dracon ruumiin rannalta. Hän vei sen koululle ja he hautasivat Dracon Ginnyn viereen. Nyt he saivat olla yhdessä loputtomiin. Eikä heitä koskaan enään erotettaisi.
[size=85]//destine muokkasi ikärajan kunnolla otsikkoon[/size]
