Ruosteenpunaiset kukat (Sev/Lily, Sev/Luc) Sallittu

[jossujb]

Nimi: Ruosteenpunaiset kukat
Kirjoitaja: jossujb eli mie
Genre: Angst, one-shot
Paritus: Severus/Lily, Severus/Lucius
Ikäraja: Sallittu
A/N: Totta kai minun oli heti saatava kirjoittaa DH-ficci. Minulle Severus/Lucius tulee olemaan aina se ainoa ja oikea paritus, mutta ihan näin Rowlingin valinnan mukaan päätin sitten tehdä tällaisen. Ficci on muuten  FanFic100 tuotos (Mikä on FanFic100?)  sanasta  030. Kuolema.

// Carabella lisäsi ikärajan otsikkoon

Rakkaus… sen vuoksi minä uhrasin itseni. Kuolin toisen miehen pojan vuoksi, vain jotta voisin kokea jotain läheisyyttä naisen kanssa, joka ei ole minun. Nyt vasta sitä ymmärtää kuinka olen koko elämäni tuhlannut säälimällä itseäni siitä, ettei ensirakkauteni jäänyt luokseni. Eihän niin käy kenellekään. Jos vain olisin surrut ja toipunut olisi kaikki toisin. Vierelläni seisoisi joku, joku jonka vieren nukahtaa öisin, joku jonka kanssa surra, jonka kanssa iloita. Nyt ei ole ketään joka jäisi minua kaipaamaan.

Hento tuuli kulkee pitkin syksyn kellastuvaa nurmea. Kukat ovat kuihtuneet haudoille, jäljellä on vain rikkaruohoja ja kuolleita kasveja. Kuolleita kuolleiden maassa.
Lucius halusi tulla tänne juuri tänään, silloin kun kukaan ei tuo vielä kynttilöitä. Aikana jolloin kukaan ei halua käydä muistamassa kuolleita. Nykyään kukaan ei edes halua muistaa niitä monia menehtyneitä, sillä aikaa on kulunut liian vähän. Halutaan parantua omista haavoista.

Vaaleisiin hautakiviin on hakattu: Eileen Kalkaros os. Prinssi ja viereen, samanlaisessa kivessä luki Tobias Kalkaros. Lucius hymähti. Haudattu vierekkäin kuin rakastavaiset.  Se miksi Eileen ei juuri koskaan poistunut heidän yhteisestä kodistaan, olivat lukuisat rumat mustelmat ja murtumat, joita Tobias ei antanut taikakeinoin hoitaa, kun oli ensin suutuspäissään piessyt vaimonsa hiljaiseksi. Eileen oli puhdasverisestä suvusta, mutta naidessaan jästin käänsivät kaikki hänelle selkänsä. Lucius muisti itsekin, vaikka oli aivan nuori poika silloin, ajatelleensa sen olevan ihan oikein että verenpetturi sai turpaansa. Nyt hän ei osannut kuin hävetä. Eileen kuoli hiukan poikansa valmistumisen jälkeen. Tobias meni vielä uusiin naimisiinkin, ja kuoli paljon myöhemmin. Silti hänet haudattiin inhoamansa noitavaimon viereen.

Kahden valkoisen haudan edessä oli juuri se kivi, jota Lucius oli tullut katsomaan. Hän laittoi sen eteen kimpun ruosteenpunaisia liljoja. Lucius oli langettanut kukkiin kylmyyden poissa pitävän loitsun, jotta ne säilyisivät. Kultaisin kirjaimin hautakiveen oli kaiverrettu Severus Kalkaros. Kunpa hän olisi kertonut aikanaan. Kyynel valui pitkin poskea, ja tuuli kylmetti tulikuuman suolapisaran jäiseksi ja katkeraksi itkuksi.
“En tiennyt että rakastit sitä Lilyä niin paljon.” Lucius puhui haudalle, mutta haudalta ei tule vastauksia.
“Ruumiisi oli… karmea. Ei ole oikein että juuri sinun piti kuolla. Mutta ehkä tapaat sen rakkaasi sitten siellä jossain.  Suojeliuksesikin oli naarashirvi. Alan vasta nyt ymmärtää mitä kaikkea olet elämässäsi jaksanut, kuinka vaikeaa sinun oli varmasti olla. Silmäni ovat vasta auenneet. Draco meni juuri naimisiin puoliverisen kanssa, uskotko sen? Eikö se kerro siitä, että olen muuttumassa? Heidän poikansa on nimeltään Scorpius, eläväinen poika. Se on sinun ansiotasi, että olen elossa näkemässä hänet, sillä jos Voldemort, niin VOLDEMORT, voin sanoa sen nimet nyt, olisi voittanut olisi minun ja varmasti kaikkien muidenkin elämä päättynyt lyhyeen. Autoit Potteria. Haluaisin vain tunnustaa jotain…”

Lucius polvistui haudan eteen, antoi sormiensa vaellella kultaisilla kirjaimilla.
“Muistatko vielä mitä sanoit viimeisen kerran kun näimme kahden kesken? Se oli ennen kuin jouduin Azkabaniin. Mitä koskin sinun poskeasi, suutelin sinua väkisin. Kuiskailin korvaasi asioita rakkaudesta. Sitä löit minua ja sanoit etten ymmärrä mitään rakkaudesta.”
Lucius kietoi molemmat kätensä haudan ympärille ja hyvin hitaasti hän painoi suudelman kirjaimille joista muodostuu Severuksen nimi.
“Halusin vain tulla sanomaan, että olit oikeassa. Toivottavasti pidät kukista.”

Ei jää ketään

[marras]

Oi, tämä oli kaunis! Pidin paljon ja vaikka hyvin harvoin kommentoin mitään tekstejä täällä, sai tämä minut tekemään sen, vaikka en osaakaan antaa mitään rakentavaa palautetta. Teksti kulki hyvin ja oli todella ehjä lyhyydestään huolimatta, ei niin että lyhyys olisi mitenkään huono asia. Tunnelma oli vahva ja mielenkiintoinen ja varsinkin lopetus upea. Oli kiva lukea joo.
Edit: ja ainut virhe joka pisti silmään oli tuon yhden kappaleen lopussa tuo "inhoamansa noitavaimonsa".

[jossujb]

Kiitän marras, olen otettu siitä että olet saanut aikaiseksi kirjoittaa kommentin, vaikka et sitä sanojesi mukaan tällä osatolla tee  Korjasin mainitsemasi virheen ja ylpistelen nyt vähän sillä, että tosiaan sain jonkun muunkin mielestä ehjän kokonaisuuden aikaiseksi. Yleensä ficcini ovat mosaiikkimaisia, jos eivät ole aivan huonoja. Mutta erittäin hyvä, että lyhyyskään ei haitannt, sillä mielestäni agstia on vaikea kirjoittaa kovin pitkästi, ilman että se menee ihan överiksi. Ja tarkoitus oli tehdä tavallaan epilogi ilman tarinaa. Viiteitä tapahtuneista asioista ja niin päin pois. Mutta kiitos, kiitos, kiitos, kommenttisi piristi päivääni (tai yöhän tässä alkaa olla )

Muutkin saa komentoida

jjb

[runtti-chan]

Hmm, koulussa ei näitä ficcejä näköjään kannata lukea.. Kyynel silmässä täällä minä. Kaunis teksti.

Kauniisti kirjoitettu, ja Lucius oli hellyyttävä tässä.

On niin väärin että Severus kuoli.. Murhaan JK:n.. Ihan ikävähän tässä tulee Severusta.

Kaunis.

[jossujb]

Kiitos sinulle runtti-chan komentistasi, ja ei, mitään herkistävää ei kannata lukea koulussa . Minulla itselläni ainakin oli Severuksen kuoleman kanssa selviäminen todella kova paikka, tai ei mitään oli vaan ON. mtta sis, itselläkin onniin pala kurkussa, vaikka en mitenkään uskonut, että Sev hegissä selviää. Mutta kuka sanoo että hänen tarvitsee ficeissä olla kuollut...  Kiitos myös sinulle

Palautetta odotellen: jjb

[jossujb]

Kiitos Daniel, aina sitä jaksetaan käydä kirjoittmassa kommenttia ficeilleni? Tuntuu nyt pahalta, kun en ole kommentoinut sinulta kuin yhtä. Mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa järjesty. niin ei tarvitse hävetä
Hyvä ettei canon haitannut, sillä en halunnut mitenkään alleviivata sitä, koska en itsekään pidä siitä, vaika sen siis olen arvannutkin jo FK:sta lähtien. Mutta antaapahan tuo hyvän syyn kirjoittaa angtia Luciukselle sitten.

Ja ei sitä aina rakentavaa tarvitsekaan olla, VARSINKIN jos itketään rakkaan Sewwien perään. Kiitän. (Ja toivottavasti tulee mielipiteitä jatkossakin, ihan keneltä tahansa )

jjb

[Spookie]

Kaunis <3 Ficin nimi on harvinaisen kaunis ja runollinen, ja tämä paritus on tällä hetkellä ehdoton suosikkini, minkä takia päädyin lukemaan tätäkin ficciä. Suureksi ilokseni tässä oli vielä yksi suosikkihahmoni - Lucius :> Kauniisti kirjoitettu ja koskettavaa aihetta käsittelevä ficci, tykkäsin.

[jossujb]

Tunnen itseni hiukan hölmöksi vastatessani teille jokaiselle kommentoijalle erikseen, mutta minusta on aina niin vallan ihanaa saada kuulla jonkun mielipide, eten malta olla vastaamatta!

Spookie, kiitos sinulle kommentistasi, joka todella paransi mielialaani huomattavasti. itse olin kyllä tuon nimen kanssa vähän niin ja näin, että onko se liian korulausemainen? Mutta en keksinyt parempaakaan, ja oikeastaan se on ihan kauniskin nimi. Ehkä. Vaikea on kehua itseään  Ja kenen suosikki EI ole Lucius, kysympä vain

Kommentoida toki edelleen saa...

jjb

[Elanor Kaunis]

Uuu... jäätävä tunnelma. (Olohuoneen lämpötila on myös nollan maissa joten sillä voi olla tekemistä tunnelmaani tällähetkellä........)
Olen kamalan laiska kommentoimaan, mutta yritän joka kerta, vaikken osaisi sanoakaan mitään muuta kuin: Kaunis ja koskettava, lyhyt, mutta sai minut miettimään erästä ficciajatusta joka on pyörinyt päässäni...kiitos siitä.
Ihanasti kuvailtu... tuli oikein ikävä joulua ja lunta, eilen kun satoi ensilumi tänne Etelä-Suomeen...<3

Eipä minusta nyt oikein muuta irtoa, anteeksi

-Ele

[jossujb]

Laiskuus on minunkin perisyntini, mutta olen erittäin paljon mielissäni siitä että olet lyhyenkin kommentin minulle kirjoitanut, Elanor Kaunis, sillä se saa minut aina hyvälle tuulelle. Monet näköjään ovat sitä mieltä, että ficcini on kaunis  Kiitos koin paljon, kai sitä nyt pitää sekin myöntää. Siihen kyllä pyrittiinkin, täytyy kyllä sanoa, että tämä on sellainen ficci jonka kirjoitamiseen käytin paljon ajatustyötä, ja Ruosteenpunaiset kukathan valmistuivat eräs vikonloppu kolmelta yöllä. Eli yksikin lukija merkitsee minulle paljon. Kiitos kommentistasi.
 
Ja vakiolause loppuun : Saa kommentoida.

jjb

[pia^^vindex]

ihana, ihana, ihana. Mun ongelma on se, että en osaa vastata mitään muuta kuin ihana, kaunis ym
Mutta ei sen anneta haitata, todella kaunis tuo kohta kun Luciuksen poskelle vierähti kyynel *teinisydämmiähirveesti*
ja taas sain laitettua tuo kaunis..  

[jossujb]

Voi herranen aika, tässähän on kommentti jota en ole lukenut vaikka on lähetetty jo viime marraskuusa! Härregyyd, tässähän tule sellainen olo etten olisi kommenetista ollenkaan kiitollinen. palasin tässä vasta tänään korjaamaan ficistä nuo kursivoinnit ja täällähän sinä pia^^vindex olit laittanut sydäntä lämmittävän kommentin. Kiitos. Todella ihana että pidit, omasta mielestäni tämä on ehkä todella ainoa työni johon olen todella tyytyväinen.

Kiittäen: jjb

[Lokitar]

Aaw.. Todella kaunista tekstiä, ehkä olisin kaivannut Severuksen tekstiä vielä keskivaiheillekin koska lopussa sitten tuntui jo hiukan unohtuneen että Kalkaros on se kursivoitu teksti. Mutta hyvä oli, tykkäsin <3

[Warthog]

Tämä oli jotain niin ihanaa. en pidä ficeistä, joissa lucius ja severus ovat pari, sillä severus ei ole miehiin päin. Ei ole. Mutta Luciuksen voisi kuvitella ja minusta oli liikuttavaa lukea jotain tällaista, jossa he eivät olleet konkreettisesti pari, mutta kuitenkin olivat:D sekavaa, mutta pidin paljon.. (siis minun viestini, ei sinun ficcisi:P)

[jossujb]

Fubuki kiitos, todellakin mietin kirjoittaessa olisiko Seville pitänyt laitta vielä jotain sinne keskelle, mutta tulin siihen tulokseen, että tämä on enenmmän Luciuksen ficci, jota Severus vain täydentää. Mutta kiitos kaunis kun sanoit mielipiteesi.
Warthog  Ei lainkaan liian sekavaa, arvostan paljon että jätit kommettisi jälkeesi, arvostan paljon palautetta. Itse olen kyllä 100% Sev/Luc-fani ihan kaikissa muodoissa, mutta vallan ihastuttavaa että joku joka ei niin paljon kysestä paria fanitakaan on vaivautunut tekstini lukemaan.

En kyllä ikinä opi elämään Sev/Lilyn kanssa...

Terkuin: jjb (ja saa edelleen kommata )

[muzta hritari]

Tämä oli hyvä tarina, mutta tässä olisi ollut potentiaalia enempäänkin. Minua häiritsi kovasti, että tuolla oli sekoitettu imperfektissä ja preesensissä olleita verbejä. Niiden vaihtelu loi tähän tarinaan hieman sekavan kuvan ja muutamat lauseet piti lukea uudestaan, jotta niistä sai otteen. Sanajärjestys oli jossakin lauseessa ihan kummallinen, mutta en sitä jaksa nyt tässä quottailla. Riittänee varmaan että huomautan.

Mutta njuu, olihan tässä ihan OK tarina. Pakko toistaa itseään ja sanoa, että olisi siitä parempikin voinut tulla. Kannattaa hankkia beta tarinoitaan varten, siitä tulee sitten itsellekin hyvä mieli kun ei tarvitse näitä meidän pilkunviilaajien kommentteja lukea. Ja se pituus olisi saanut olla myös pidempi, mutta eihän kukaan lyhyydestä sakota.

Risuista ja ruusuista päätin tällä kertaa jättää risuja.


Muzta Hritari

[jossujb]

muzta hritari, kiitän kovasti kriittisestä palautteestasi vaikka en oikeastaan ole kanssasi samaa mieltä hassuista lauserakenteista. Kuitenkin suomenkielen sanajärjestys on vapaamuotoinen, ja mielestäni oli paljon tehokaampaa käyttää vaikeammin tulkittavia lauseita kuin perinteisiä. Mutta tämä on vain mielipide ero, ja arvosta sitä että oman mielipiteesi ilmaisit.

Imperfektin ja preesensin sekakäyttön saatan kyllä allekirjoittaa, mutta ainakaan omasta mielestäni se ei ollut häiritsevää ja osin se oli ihan tarkoitushakuista. Tavallaan tietynlainen sekavuus alleviivaa mielestäni tunnetta, koska tunne oli mielestäni kaikein päälimmäisin asia. Saattaa olla että uhrasin luettavuutta tämän takia, mutta kirjoitustyylejä on monelaisia. Olen varmaan lukenut hiljattain liikaa postmoderneja runoja, etten enää haluakaan olla kovinkaa selkeä
Parempihan aina voi olla, sen ei käy kiistäminen Ja silloin kun tämän ficin kirjoitin en ollut saanut vielä itselleni vakituista betaajaa, mutta nykyisin sellainen ihana henkilö on löytynyt.

Saattaa kyllä olla että puolustelen itseäni, mutta mikä se minäkin olisin jos en teokseni takana pystyisi seisomaan? Joka tapauksessa Ruosteenpunaiset kukat on varmasti ainoa ficci jota olen todella miettien kirjoittanut, ja ehkä ainoa jonka jokaisen lauseen olen tarkallen harkinnut loppuun asti. Siksi en voi olla kanssasi samaa mieltä, mutta se ei tarkoita että olisin jotenkin närkästynyt kommenistasi, mielipiteethän eroavat monessa suhteessa! Ja on todella kiinnostava kuulla vastapuolen mielipide.

Kiittäen ja kumartaen: jjb

[Draconette]

Voi sinua, minkä menit tekemään! Nyt, kun vihdoin taas oleilen FFF:ssa, ja lueskelen ficcejä DH suomennoksen tultua, ensinnäkin myönnän, että olet niitä harvoja henkilöitä, joiden ficcejä kommentoin lukemisen jälkeenkin. Olen kamalan laiska ja ilkeä, kun en jätä loistaville ficcaajille mitään merkkiä siitä, että olen rakastanut heidän tuotoksiaan, mutta minkäs teet, oma vikani, täysin!

Niin, tähän ficciin nyt. Elikäst, sanoisin että tämä on lyhyttä ja ytimekästä. Ei angstista, vaan ylenpalttisen surullista. Enkä todellakaan tarkoita sanalla ylenpalttinen, että siinä olisi negatiivinen kaiku, ehei, sillä tämä vain oli todella tunnepitoinen. Itkinkin, mistä aina tunnistan takuuvarmasti loistavan ficin, ja olen todellakin mykistynyt, miten täyteen surua rakkaudesta ja kuolemasta sait tämän. Itselläni ei ole häpyä siihen, en varmasti osaisi kirjoittaa sellaista ficciä, jossa lukijat alkaisivat itkeä liikutuksesta, korkeintaan myötähäpeästä.

Mutta nyt tähän sisältöön vielä. Otsikko, otsikko, voi kuinka kaunis, surkea, (ei negatiivisessa merkityksessä, vaan vähän niin kuin sureva, muttei kuitenkaan?), ja ehdottoman kuvaava. Minulle tuli ainakin jotenkin mieleen, että heidän rakkautensa ruostui, kuoli, kun sitä ei osattu hoitaa oikein, Lucius ei osannut, ja nyt jäljelle jäikin vain oranssia metallipölyä, jolla pinnoitettiin liljoja. Liljoja, tosiaan, kuinka ovelaa, merkityksellistä. Ja kaunis ele Luciukselta, vaikkei Kalkaros sitä koskaan saakaan tietää. Mutta ehkä liljojen tuominen tuotti enemmän lohtua Luciukselle.

Ja sitten, Severuksen kursiivitekstin jälkeinen kuvailu, se kuvastaa täydellisesti otsikkoaan, syksy. Elämänkin syksy. Kuolleita kuolleiden maassa. Aivan loistava tehoste, jossakin muussa yhteydessä se voisi olla typerää toistoa, mutta tässä ei. Jos lause kuuluu kappaleeseen, saa sen muoto olla millainen vain, kuten sanajärjestyskin, josta muuten erittäin paljon pidän ficeissäsi.

Btw, yhden pienen pienen typon löysin:

yhteisestä kodistaan, oli lukuisat

Elikäst oli sanasta olivat, kun monikosta puhutaan, itsellänikin olen moisia virheitä löytänyt lähiaikoina, joten pata kattilaa soimaa.. : D

Kyynel valui pitkin poskea, ja tuuli kylmetti tulikuuman suolapisaran jäiseksi ja katkeraksi itkuksi.

En ensimmäisellä lukukerralla huomannutkaan! Voi ei, kuinka kaunis lause voikaan olla. Aivan upeata. Kuin tuuli olisi päättänyt Luciuksen puolesta, paljastanut hänen todellisen tuntemuksensa..

Voi voi voi, taas aloin itkeä, kun silmäilin tekstiä, että mistä voisin vielä kommentoida.. Mutta enempää ei taidakaan minulta löytyä? Tosin, Kalkaroksen viimeinen lause. Lopullinen, päättäväinen, toteava ja surumielinen. Sellaisena sen näen. Voi luoja oikeasti mikä itkupilli olenkaan!

Mutta kiitän tästä, paljon, paljon paljon, sillä tämä antoi minulle lopun Sevin ja Lucen tarinaan, Zsanyan ficci taas Harryn ja Dracon. kyllä, rinnastan tämän ja Zsanin ficin tasoltaan samaan kategoriaan. Voi kun muistakin hahmoista löytyi DH:n jälkeinen ficci. Tahtoisin mielelläni Fredistä lukea jotakin, itkeä kenties vielä vähän lisää ja saada surra Georgea..

No, johan tässä melankoliseksi mennään.. Ehkä vielä parit teini-ihkutussydämet, ja sitten iiiiiiiiso lämmin kiitos ja roppakaupalla kermakaljaa! <3<3<3<33<3<3<<3<3<33<3<3<3<3

¤ DN ¤ joka tahtoo, vaatii, lisää ja kunnioittaa aina vaan kirjoitustaitoasi.

[jossujb]

Draconette Älä viitsi, en minä nyt noin hyvä ole mitä tuossa annoit ymmärtää! Täällä finissä on nin paljon muitakin hyviä, kuten itsekin sanot, ja toivottavasti jaksat joskus tulevaisuudessa kirjoittaa heillekin kommenttia. Mutta olen enemmänkin kuinvain otettu siitä että vaivauduit kirjoittamaan kommentin juuri minulle <3

Ymmärsit kyllä täydellisesti kaikein mitä ficilläni yritin sanoa, sitä kuinka heidän mahdollinen rakkautensa kuoli jo ennen kuin se oli edes alkanut. Ennen kuin se edes olisi voinut alkaa. Ja jos sinä itkit niin kuvittele illaita itkuseremoniaa se oli kirjottaessa! Kyseessä oli kuitenkin jotain muutama päivä sen jälkeen kun olin saanut kirjan luettua englanniksi kun tätä kirjoitelin. Sain viel tosi myöhään yöllä tämän valmiiksi. Siksi oli muuten mukava kun huomautit tuosta kielioppivirheestä, niitä kun ei vedet silmissä oikein huomaa

Awws, olet niin ihanasti analysoinut kaikea komentissasi ja täytyy kyllä allekirjoitaa näkemyksesi oikeaksi.En halunnutkaan tehdä tästä mitään ihan perinteistä angst-angstia vaan juuri surullisen, ja omalla tavallaan kauniin. Tiedätkö, se että jos sinä pidät ficistäni tuntuu siltä että päämäärä on saavutettu

Fredista ja Georgesta löytyy oikein mainioita ficcejä (kannattaa hakea mukaan nenäliinapaketti tai useampi ennen kuin alkaa lukea) jos tätä osastoa jaksat tarkemmin katsella ja lue ihmeessä muuta Albus/Gellert ficci, niiden taso on kova ja herkkyys maksimissaan.

jjb kiittää ja toivoo pääsevänsä piakkoin tulevaisuudessa lueskelemaan Nette-hanin uusia kirjoituksia.

PS: Menenpä tästä kirjoittamaan kommentin laittamaasi Draco/Narcissa ficciisi, sillä nythän siellä ei ole sitä ihkutus komenttia minkä sule laitoin silloin joskus, Ja yritän ola siinä sitten kivan rakenta, jos milään ihkutukselta ehdin. Ja kermakaljan viekkuun sulle suklaasammakoita tonneittan

[Dinella]

Tämä oli kaunis. Yleensä ei saa lukea Luciuksesta herkkänä (), vaan sellaisena raakana ja tunteettomana.. Kiitoksia lukukokemuksesta.