Kirjoittaja Aihe: Ehkä enkeleitä on olemassa, K-11  (Luettu 1559 kertaa)

Ria

  • ***
  • Viestejä: 241
Ehkä enkeleitä on olemassa, K-11
« : 27.09.2011 20:19:54 »
Nimi: Ehkä enkeleitä on olemassa...
Kirjoittaja: Ria
Beta: Liina
Ikäraja: K-11
Genre: Kaikkea sekalaista, suurimmalta osin drama ja romance
Yhteenveto: Tytöllä ja pojalla on yhteinen pieni, aivan mitättömän pieni asia, minkä takia he ovat menettäneet perheensä ja ystävänsä. Tämä pieni asia tulee mullistamaan heidän elämäänsä aivan täydellisesti.

A/N: Sain idean jatko-originaalitekstiini muutamalta blogilta mitä seurailen aktiivisesti. Muutenkin on ollut mielen perukoilla ideoita kirjoittaa tämmöisestä aiheesta vaihteeksi. Ja suuri kiitos Liinalle joka suostui betaaman tämän <3


Prologi

Hän katsoo toisen sinisiin silmiin hakien lohdutusta ja turvaa. Vahvat ja lempeät kädet kiertäytyvät hänen ympärilleen lohduttaen ja ymmärtäen. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun nuo kaksi ihmistä, rakastavaista, olivat tuossa, syleilemässä toisiaan.

Tytöllä meni huonosti, kotona eivät asiat olleet hyvin. Koulu meni alamäkeä ja kaikki ystävät, lukuunottamatta sitä tärkeintä ja rakkainta olivat kaikonneet. Jos katsoi pariskuntaa lähempää, huomasi, että he olivat aivan toistensa vastakohdat, mutta silti sopivat toisilleen aivan täydellisesti. Tyttö oli pieni ja pyöreä, pukeutui ”normaalisti” ja hänellä oli puoleen selkään ulottuvat ruskeat hiukset. Suhteessa tyttöön, poika oli hyvin pitkä, vaikka ikäisekseen hän olikin aivan normaalin pituinen ja sopusuhtainen, ja hänellä oli rakastettavan kirkkaat ja siniset silmät. Pojan suulla näki usein kiusottelevan virneen, mikä pyyhkiytyi ainoastaan pois vakavissa tilanteissa. Hän vitsaili jatkuvasti ja olikin ystäväporukkansa vitsiniekka. Tyttö oli tämänkin vastakohta. Hän vietti, tai halusi viettää, suurimman osan ajastaan yksin murehtimassa. Hän oli usein allapäin ja tuntui ettei mikään onnistuisi piristämään häntä. Tämä viimeinen väite on kuitenkin valetta, hän piristyi aina nähdessään poikaystävänsä virneen, vaikka se ei välttämättä näkynyt ulospäin. Tämä oli yksi syy, miksi he olivat aivan täydellisiä toisilleen; he onnistuivat piristämään ja lohduttamaan toinen toistaan oli tilanne mikä hyvänsä.

Tyttö ja poika, he olivat niin erilaisia, mutta heitä yhdisti kuitenkin yksi asia, heidän perheensä olivat hylänneet heidät. Kummatkin olivat jo täysi-ikäisiä, mutta heillä oli opiskelu kesken ja oma elämä vasta alkuvaiheilla. Mutta vain yksi pieni, melkein mitättömän pieni asia vei heiltä kummaltakin perheen ja tytöltä tämän lisäksi vielä ystävät.
« Viimeksi muokattu: 25.12.2014 12:34:48 kirjoittanut Pyry »
Herrat Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara
esittävät: Kelmien Kartta.
Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni.
Ilkityö onnistui!

ava by Toujors pur