Niin kaukana kaikesta, S

[Lumous]

Ficin nimi: Niin kaukana kaikesta
Kirjoittaja: Lumous
Genre: drama, raapale (105 sanaa)
Ikäraja: S
Paritus: Luna/Avery
Vastuunvapaus: Kaikki tarinassa esiintyvät hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Vain tarina on omani. En saa tästä mitään voittoa.
A/N: Tämä osallistuu Rare10-haasteeseen ja kertoo siis ajasta jonka Luna vietti kuolonsyöjien vankina. Lukuiloa!

Niin kaukana kaikesta

Kuin valkea kyyhkynen jonka siipisulat on leikattu sinä räpyttelit häkissäsi. Sinun vihassasi oli jotain kiehtovaa, jokaisella kerralla kun laskeuduin portaat alas vankilaasi jaksoit sähistä minulle jonkun ikäisesi pikkutytön sanavarastoon sopimattoman solvauksen. Et koskaan luovuttanut, taistelit vastaan vaikka mahdollisuutesi voittaa minut olivat olemattomat. Sinä olit niin kaukana kaikesta, valovuosien päässä kuolemantäyteisestä elämästäni. Ja minä hymyilin sinulle, hymyilin kielenkäytöllesi, kuvitelmillesi ja unelmillesi, nauroin koko maailmallesi. Sillä sinun maailmasi oli katoamaisillaan, toivosi murskautumaisillaan ja ystäväsi kuolemaisillaan. Ja sinä väitit vastaan, sanoit mestarini olevan ihmispeto ja minun olevan väärässä. Minä tiesin sinua paremmin.

Vaaleat sotkuiset hiuksesi, suuret silmäsi, nyrkkiin puristuneet kätesi ja veren tahraamat vaatteesi. Minulle sinä olit kaunis.

[Stargazer]

Olen tässä selannut näitä rarehaasteen tuotoksia ja voin vain kuvitella, miten vaikeaa voi olla lähteä kirjoittamaan ficciä tällaisilla parituksilla. Itselleni tulisi varmaan ainakin pieni ongelma keksiä, miten saan Lunan ja Averyn samaan tilaan, vaikka oikeastaanhan se olisi yllättävän helppoa, kuten tämä todistaa!

Pidän hirveästi Lunasta sellaisena kuin Rowling hänet kuvaa - haahuilevana haaveilijana, joka naurattaa toisia tahattomilla kommenteillaan. Pidän myös sinun Lunastasi, joka on voimakastahtoinen, ei anna periksi vaikka ystävät hänen ympärillään kuolevat ja sanoo vastaan ehkä vähän tyhmänrohkeasti. Kaikki tämä kuvattuna hienosti kuolansyöjän silmien lävitse - pienillä sanavalinnoilla, kuten sillä että Avery nimittää Lunaa pikkutytöksi, tuodaan esiin että tämä  suhtautuu tyttöön varsin alentuvasti, vaikka toisaalta ihailee ja pitää tätä hyvin kauniina.

Kirjoitustyylisi on nätti ja raapale on hyvin onnistunut. Paljon asiaa näin pienessä sanamäärässä. Kiitos!

[Sakura]

Mitenhän mä tänne eksyin? Lunasta en ole erityisemmin koskaan syttynyt, ja Averysta en tiedä muuta kuin että se on joku kuolonsyöjä. Hyvä kuitenkin että eksyin kuin eksyinkin tänne, pidin tästä kovasti!

Ensinnäkin pidän raapaleista (jos ne ovat onnistuneita, kuten tämä). Siitä miten vähillä sanoilla voi saada aikaan vahvan tunnelman ja elävät hahmot. Pidän myös rareparituksista, on kiinnostavaa seurata miten kirjoittajat rakentavat tilanteen sekä yhteyden ja jännitteen hahmojen välille. Tuollaisessa vankitilanteessa hahmojen välinen kanssakäyminen voisi kai olla vain vihollismielistä ja pakon sanelemaa, jotain sellainen, jota en itse edes kokisi paritukseksi. Tästä kuitenkin käy ilmi, että Avery kokee jonkinlaista vetoa Lunaa kohtaan, ei pelkkää vanginvartijan velvollisuutta ja halveksuntaa.

Pidän Lunastasi. Hahmo on aidonoloinen, mutta ei kuitenkaan liian haahuileva. Siitä täysin omissa maailmoissaan elävästä haaveilija-Lunasta en ole saanut otetta, mutta sinun Lunasi on jotenkin vahvempi ja villimpi (ehkä olosuhteiden pakosta). Hahmon uskottavuus kuitenkin säilyy ja haaveilija-Lunaakin on sopivassa määrin havaittavissa.

Sinä olit niin kaukana kaikesta, valovuosien päässä kuolemantäyteisestä elämästäni.

Tästä juuri näkyy se lunamaisuus. Kaukana kaikesta. Itse asiassa tajusin vasta nyt, että tuossa lukee "elämästäni" eikä "elämästäsi". Kaunis lause joka tapauksessa. Ehkä tuo jopa inhimillistää Averya hieman. Että hän tajuaa kuinka kuolemantäyteistä hänen elämänsä on, ja Luna on hänestä kiehtovan kaukana siitä. Oikeastaan pidän Averystasikin. Kuolonsyöjän ylimielisyys ja toisen maailmalle nauraminen on jotenkin kiehtovaa. Ja se että vaikka Avery näkee Lunan kauniina eikä vain saastaisena vihollispentuna, hän kuitenkin uskoo mestariinsa ja asiaansa, tietää paremmin. Tykkään ristiriidoista... Kai tuo on ristiriitaista? Vähän ainakin.

Kuin valkea kyyhkynen jonka siipisulat on leikattu sinä räpyttelit häkissäsi.

Tämäkin kohta on hyvin lunamainen ja kaunis, räpytellä-verbi erityisesti. (Siipirikko) lintu kai voisi olla jonkun mielestä klisee, mutta ei minusta tässä.

Kieli on sujuvaa ja selkeää olematta kuitenkaan tylsää ja persoonatonta, ja kappalejako on mielestäni oikein onnistuneessa paikassa. Lyhyessä tekstissä myös tuo sinä-muoto toimii, joskus pidemmissä se saattaa käydä rasittavaksi. Tämä on oikein kaunis pieni kokonaisuus, kiitän.

[Lumous]

Stargazer, rarehaaste on todellakin aika hankala mutta en vain millään pystynyt jättämään sitä rauhaan haasteen nähdessäni! Olet oikeassa, Rowlingin Luna on ihana mutta tässä halusin kokeilla jotain uutta. Kiitos kommentistasi

Sakura, rareparitukset on rakkaus ♥ Mukava kuulla että pidit raapaleesta ja sen Lunasta, tähtäsinkin tässä vähän erilaisempaan Lunaan. Kiitos hirveästi kommentistasi

[Lils]

Ooh onpas hauska fic! Ei siis tunnelmaltaan, todellakaan, sillä siinä sinä olit onnistunut - mutta paritus tuntui aluksi hyvin epäuskottavalta, ja muutenkin kaikki niin erilaiselta.

Ja minä hymyilin sinulle, hymyilin kielenkäytöllesi, kuvitelmillesi ja unelmillesi, nauroin koko maailmallesi.

Jotkut osaavat kirjoittaa ficcejä, jotka ovat hyvin paljon, mutta siltikin ne saa tiivistettyä yhteenkin virkkeeseen. Tämä virke oli ehkä vähän sellainen; kaikki aukeni ympärillä leijuvaan kuvailuun ja selvennykseen, mutta lopulta tämä oli se, joka jäi mieleen ja tavallaan iski sen idean mieleen. Luna on kuitenkin vähän sellainen hahmo, joka on liian persoonallinen ja oma itsensä sopiakseen mihinkään muottiin, ja juurikin tuollainen väheksyvä, hallitseva painostus on sellaista, joka saa tytön räpiköimään (ja se oli muuten hienosti sanottu tässä ficissäkin). Muutenkin tästä tuli ihanalla tavalla hyvin konkreettinen mielikuva siitä, miten toinen piteli pientä olentoa nyrkissään ja tämä räpiköi silmät turhautumiskyyneleitä täynnä, väsyneenä, uhmakkaana. Sehän on kuitenkin hyvin paljon Lunaa; se, miten hän ei koskaan pelkää olla oma itsensä, ja kun joku yrittää musertaa, hän mieluummin menee mukana ylpeänä tai tappelee vastaan, mutta ei heittäydy maahan itkemään ja valittamaan, miten maailma on epäreilu ja kukaan ei pidä minusta.

Ehkä olisin silti halunnut tietää enemmän siitä, mitä kaikkea Avery/Lunan takana oli, mutta tämä pilkallisuus, väheksyvyys, kaikki tuo kertoi kuitenkin jo siitä itse asetelmasta ihan kiitettävästi. Kirjoitustapasi oli aika mukava, sellainen sopivan eteenpäin vievä, selkeä ja tarinaa kuljettava.

Mitä mielenkiintoisin fic, kiitos tästä!

[Lumous]

Lils, minustakin paritus tuntui aluksi epäuskottavalta mutta kun sitä vähän aikaa mielessä pyöritteli siitä innostui Ja pitäähän sitä vähän täyttää finiä rareparituksilla! Kiitos kommentistasi!

[Herkkuoone]

Uu, rarea!

Luna ja Avery, siinäpä vasta erikoinen parivaljakko. Kuten aikaisemmissa kommenteissa on sanottu, niin näin kahden, kaikin puolin erilaisen hahmon sovittaminen yhteen voisi olla itselle todella vaikeaa, mutta on kivaa nähdä, että sinä olet onnistunut siinä ja saanut aikaan luontevan tekstin. Hyvä ajatus sijoittaa tämä aikaan, jolloin Luna oli kuolonsyöjien vankina, sillä emmehän me voi sitä tietää, ehkä jotain tämäntapaista on hyvinkin voinut sattua juuri silloin.

Tulkintasi hahmoistasi on kiehtova. Luna näyttäytyy toisessa valossa, mutta on silti mahdollista aistia haaveileva, retiisikorvakoruja pitävä tyttö tuon kaiken periksi antamattomuuden ja vahvuuden alta. Kuolonsyöjistä en ole oikein koskaan pitänyt, mutta aavistuksen verran ristiriitainen Avery kyllä teki vaikutuksen. Olisin mielelläni lukenut tästä kaksikosta hieman pidemmänkin tekstin, mutta kieltämättä tämä idea sopi hyvin melkein-raapalemittaan.

Kiitos. : )
~ Herkku.

[onkonälkä]

Kommenttipakettihaasteesta mitä parhainta joulua!

Oi, miten sievä pieni teksti. Lunaa on vaikeata kuvitella vihaiseksi, mutta juuri tuo kyyhkysvertaus teki sen todelliseksi, ja hyvinkin mahdolliseksi. Averyn kommentti Lunan iästä on myös hyvä, sillä lapsiahan he vielä tuohon aikaan olivat, vaikka velhoina jo suurimmaksi osaksi täysi-ikäisiä.

Averystä oikein paistaa juuri tuo kuolemantäyteinen elämä, ja kuolonsyöjän pahuus, se, miten helppoa on nauraa lapsen naiiviudelle, vaikkei itse niinkään paljoa viisaampi ole. Loppulause kuitenkin hieman sotki tunnelmaa, sillä muuten Averystä paistaa tuollainen ylpeä ja kylmä, elämän kovettama ja tappamista pelkäämätön mies, mutta viimeinen lause rikkoi tuon kaiken ihan sirpaleiksi, eikä mielestäni edes sopinut loppuun kovin hyvin. Muuten pidin tästä kyllä todella paljon, sillä näinkin lyhyeen tekstiin olit saanut vangittua todella paljon tunnelmaa ja juuri sen kylmyyden ja julmuuden.

Otsikko kuvaa tekstiä monella tasolla, sillä he ovat niin kaukana kaikesta, Lunan ajatukset ovat niin kaukana kaikesta, Avery ja Luna ovat niin kaukana toisistaan...
En löytänyt tästä virheitä, mutta en ole täysin varma, lasketaanko tätä raapaleeksi, sillä tässä ei ole tasan sataa sanaa. Itselleni ainakin on joskus korjattu samankaltaisessa tilanteessa sen olevan ficlet.

Kiitos tästä