Aurinkoon ei voi koskea (Bill/Ginny, S)

[Sakura]

Nimi: Aurinkoon ei voi koskea
Kirjoittaja: Sakura
Paritus: Bill/Ginny
Ikäraja: S
Varoitukset: tulkinnanvarainen insesti
Genre: (haikea) draama, aavistus romantiikkaa
Vastuuvapaus: Hahmot ja maailma ovat Rowlingin luomuksia. Kirjoittelen huvikseni.
Yhteenveto: kuinka punaiset hiukset muuttuivat harmaiksi ja lapsuus oli pyyhitty pois kauan sitten kuin unen välähdys muistista.

A/N: Olen ehkä liian kiltti itselleni kun päästän nyt kaiken julkaisuseulani läpi. Olen törmännyt viime aikoina yllättävän usein tähän paritukseen ja se on alkanut kiehtoa itseänikin. Syntyi tällainen pikkuinen. Oli vaikeaa olla kirjoittamatta minäkertojaa, olen yleensä naimisissa sen kanssa. Ja aloin miettiä käyttävätkö velhot edes sähköä, mutta ehkä Weasleyillä kun Arthur. Nimestäkin kelailin yhtä ja toista ja päädyin tuohon vapaamuotoisimpaan vaihtoehtoon. Mutta ehkä ei pitäisi sanoa liikaa. Toisaalta kyllä pidän tästä. Palautteesta pidän vielä enemmän!


Aurinkoon ei voi koskea

Ginny oli valo. Hieman häilyvä, mutta jos selviytyi sähkökatkoksista, selviytyi siitäkin. Se syttyi aina uudelleen ja uudelleen.

Se ei saanut himmentyä.

Jos hän kaatui, he nostivat hänet pystyyn. Charlie taputti selkään ja Bill puhalsi polveen. Fred ja George nauroivat, tietysti, mutta he ymmärsivät siskoaan parhaiten. Ginny kikatti ja juoksi piiloon. Joskus kukaan ei mennyt moneen tuntiin etsimään, kunnes lopulta Percy.

Nyt Ginnyn hiukset tummuivat talvisin. Joka kerta kun Bill tuli etelästä tai milloin mistäkin jouluksi kotiin, siskon kasvot olivat kapeammat ja suupielissä uusia juonteita. Bill oli tasaisen ruskettunut kuten aina, hiukset kirkkaanpunaiset valkoista maisemaa vasten kun hän seisoi terassilla aamuisin.

Bill pelkäsi ensimmäisiä harmaita, mutta ei omiaan. Fleur oli jo värjännyt hiuksensa ja käytti tummanpunaista huulipunaa. Kukaan ei uskoisi jos Bill sanoisi, että heidän oman pienen kotinsa sisällä Fleur pukeutui liian suuriin neulepaitoihin, heitti ruusut roskiin koska niistä varisi terälehtiä, oli hajamielinen ja salaa pehmentynyt. Bill piti pyöreämmistä reisistä ja siitä että Fleur joskus vapaapäivinä ei pukenut housuja ollenkaan.

Bill ei aina voinut ajatella Fleuria, vaan sitä kuinka punaiset hiukset muuttuivat harmaiksi ja lapsuus oli pyyhitty pois kauan sitten kuin unen välähdys muistista.

Jouluisin heillä ei naurettu enää, hymyiltiin vain ja syötiin Mollyn kuivakakkua. George joi pari liikaa mutta se annettiin hänelle anteeksi, Percy ei koskaan suuttunut vaikka hänen silmälasinsa rikottiin. Ginny paimensi lapsiaan ja näytti kovemmalta kuin ennen, vaikka pitikin Harrya kädestä.

Ginny vanheni kauniisti, mutta Bill ei halunnut nähdä valon himmenevän. Koskaan. Hän halusi vieläkin ne auringon hivelemät kasvot ja pyöreät naarmuiset polvet. Hän halusi sen ensimmäisen päivän, jona Ginny ei enää juossut alasti keittiön läpi. Hän halusi muistaa miltä sisko näytti horjuessaan liian korkeilla koroilla tai lyödessään Ronia sateenvarjollaan, kuraiset keltaiset kumisaappaat jalassaan, tai hääpuvussaan illan viiletessä ja lyhtyjen syttyessä.

Bill ei halunnut muistaa, että oli kuvitellut kuinka valkoinen mekko putoaisi lattialle sinä yönä.

Aurinkoon ei voinut koskea polttamatta sormiaan. Bill ei halunnut että valo sammuu, koska ei tiennyt mitä tapahtuisi pimeässä.

[Sakura]

Giril, kiitos kommentistasi ja kiva jos tykkäsit! :)

[Eknae]

Musta insestiparitukset jäävät ficeissä usein vähän etäisiksi - ne tuntuvat vaativan enemmän taustaa, jotta todella tuntisi lukevansa sisarten välisestä jännitteestä. Toisaalta tässä ficissä mahdollinen ihastus taisi olla yksipuolista ja sekoittui enemmän muihin tuntemuksiin. Ehkä se oli enemmän Billin havahtumista siihen, ettei Ginny enää olekaan viaton lapsi ja pelkoa sitä kohtaan, että näkee sisarensa seksuaalisena olentona? Siinä mielessä tää on ihan uskottava kuvaus kielletyistä tunteista veljen ja siskon välillä. Ennen kaikkea ficci tuntui kuitenkin kertovan Billin olevan ahdistunut vanhenemisesta. Sisaruksista nuorimpana Ginny oli kaiketi viimeinen, joka vielä osasi olla lapsenomaisen innokas ja naiivi. Häämekon putoamisen toivomisenkin tulkitsin yhtä lailla osaksi Billin ahdistusta ajan lipumisesta ohi aivan liian nopeasti. Tykkään ehdottomasti siitä, kuinka monitulkintainen näinkin lyhyt teksti onnistuu olemaan. Toisaalta parituksen ilmoittaminen ja insestistä varoittelu vähän tietenkin häiritsevät täysin omien tulkintojen syntymistä, mutta eipä sille mitään voi.

Fleur oli jo värjännyt hiuksensa ja käytti tummanpunaista huulipunaa. Kukaan ei uskoisi jos Bill sanoisi, että heidän oman pienen kotinsa sisällä Fleur pukeutui liian suuriin neulepaitoihin, heitti ruusut roskiin koska niistä varisi terälehtiä, oli hajamielinen ja salaa pehmentynyt. Bill piti pyöreämmistä reisistä ja siitä että Fleur joskus vapaapäivinä ei pukenut housuja ollenkaan.

Tykkäsin erityisesti siitä, millaiseksi kuvasit Billin ja Fleurin suhteen - odotin sen olevan riitaisa ja surkea, joten yllätit minut iloisesti ratkaisullasi. Tekstikin oli kokonaisuudessaan juuri sopivan koukeroista, siihen oli helppo uppoutua ja vielä helpompi rakastua. Lopetus oli erityisen ihastuttava ja ikään kuin sitoi ficin kokoon. Kiitos!

[Carolynne]

Anteeksi, kun tämä kommentointi vähän venähti, yliopisto painaa päälle… Kuitenkin olen tosi iloinen, että nappasin tämän itselleni kommenttikampanjassa, sillä pidin ficistä paljon. Ginny/Bill on minusta mielettömän mielenkiintoinen paritus, Fred/Georgen jälkeen ehdoton kakkossuosikkini Weasleycestistä, jaolen tosi iloinen, että siitä on alkanut näkyä ficcejä enemmänkin (itsekin suunnittelen yhtä ficciä tällä parituksella). Muistelisin myös, että olen pitänyt edellisistä ficeistäsi paljon, joten tässä sitä nyt ollaan

Tykkäsin kovasti tavastasi käsitellä paritusta. Se oli hienovarainen, mukana oli sitä isoveljen huolehtivaisuutta, jonka miellän Billiin, mutta kuitenkin hahmossa oli myös oikeaa särmää, ihan niin kuin kirjoissakin. Tykkäsin myös sitiä, miten kuvailit Ginnyä. Tyttö ei kuulu suosikkihahmoihini, mutta tässä olit kuvannut hänen vahvaa luonnettaan minusta todella IC:mäisesti ja upeasti.

Paritus ei ollut kuitenkaan kovin näkyvä, ja minusta se, että se tuli oikeastaan selvästi ilmi ainoastaan toiseksi viimeisessä lauseessa, oli todella upea ratkaisu. Ensinnäkin rakastuin ko. lauseeseen, se tulee vähän niin kuin puuntakaa, mutta kuitenkin ehdottoman uskottavasti. Se, että Bill ei halua muistaa, mutta ei kuitenkaan voi päästää Ginnystä irti, on hieno ratkaisu. Jotenkin ajattelin myös niin, että paritusta ei mainita selkeämmin, koska Bill yrittää kieltää itseltään ajatuksensa?

Toivomuksena se, että toinen säilyttäisi ikuisesti hehkunsa, on hirvittävän kaunis, ja tykkään, miten olet teemaa käsitellyt vanhenemisen kautta. Jo ihan nuoruuskuvaukset olivat minusta hyviä, tykkäsin erityisesti siitä, kun Ginnyn suhdetta kaikkiin veljiin kuvattiin, mutta tosiaan pidin paljon myös siitä, että ficci ulottui vuosikymmenien ajalle. 

Fleurista tykkäsin sivuhahmona myös, erityisesti siitä, millainen hän oli vanhentuessaan ja millainen hän oli kotona. Hurmaavaa kuvailua. Tykkäsin myös siitä, että Billin ajatukset jäivät hieman auki – mikä oli Fleurin rooli siinä, että hän tuntui rakastavan sisartaan liikaa? Siirtymä ainakin takaisin Ginnyyn on ehdottoman toimiva (Bill ei aina voinut  ajatella Fleuria…).

Kiitos tästä lukukokemuksesta, pidin! Bill/Ginnyä saa kirjoittaa lisääkin

[Sakura]

Eknae, olisin oikeastaan voinutkin jättää tämän parituksettomaksi, mutta en edes tullut ajatelleeksi, kun jotenkin olen niin tottunut ajatukseen parituksista fikkien suolana, vaikka eihän se ihan niin mene. Ja insestiparituksista on kyllä aika hankalaa saada uskottavia, mielestäni varsinkin tällaisissa "kunnollisissa" perheissä kuten Weasleyt. Noista Fleurista ja Billistä pidän tällä kertaa itsekin, vaikka heidän suhteensa ei yleensä ole mua erityisesti inspiroinut. Suurkiitos kommentistasi! :)

Carolynne, ohhoh muistaako joku että mulla on jotain edellisiäkin fikkejä ;D Ginny ei ole omiakaan suosikkihahmojani, mutta yritin tässä unohtaa ärsytykseni ja ilmeisesti onnistuinkin jotenkuten. Bill varmaan todella yrittää kieltää ajatuksensa; mulla oli niin vahva fiilis että "nyt kirjoitan Bill/Ginnyä", että se saattoi jäädä enemmän sen oman fiiliksen puolelle eikä tullut niin paljon näkyviin tekstiin. Toisaalta mulla alkaa joku moraalinen kello kolkuttaa jos yritän kirjoittaa liian suoraviivaisesti insestistä, varsinkin tällaisista "kivoista" hahmoista kuten nämä... Kiitän ja kiva jos tykkäsit!

[Lils]

Höpsis tässä mitään julkaisukelvotonta ole. Tykkäsin! Ja tuo sähköjuttu: minusta se toimi ihan hyvin juurikin siksi, ettei tämä ollut minäkertojalla, sillä no, kaikkitietävä kertoja ja tällainen yleistävä "Ginny oli valo" -tyyppinen fic nyt tietää sen verran maailmanmenosta että ei se haittaa. Ja no, tässä ei viitattu siihen sähköiseen valoon varsinaisesti kuin alussa, joten. Ja minä pidin kovasti muutenkin tästä valoteemasta: minunkin mielikuvissani Ginny on eloisa ja järkähtämätön, mutta vuodet ja avioliitto varsinkin saavat hänen valonsa himmenemään, muuttumaan valjuksi, sellaiseksi keltaiseksi, likaiseksi valoksi, joka ei edes näytä tietä vaan on vain, häiritsee.

Ginny vanheni kauniisti, mutta Bill ei halunnut nähdä valon himmenevän. Koskaan. Hän halusi vieläkin ne auringon hivelemät kasvot ja pyöreät naarmuiset polvet. Hän halusi sen ensimmäisen päivän, jona Ginny ei enää juossut alasti keittiön läpi. Hän halusi muistaa miltä sisko näytti horjuessaan liian korkeilla koroilla tai lyödessään Ronia sateenvarjollaan, kuraiset keltaiset kumisaappaat jalassaan, tai hääpuvussaan illan viiletessä ja lyhtyjen syttyessä.

Bill ei halunnut muistaa, että oli kuvitellut kuinka valkoinen mekko putoaisi lattialle sinä yönä.

Oi, tämä oli minun lempparikohtani. Bill/Ginny on Weasleyn perheestä yksi loogisin ja toimivin insestiparitus: siinä on jotain veljellisen huolehtivaa ja ihan kaikkea muutakin, ja no, se ei ole hyväksyttävää, mutta jotenkin niin ymmärrettävää. Pidin siitä, miten Bill tavallaan koko ajan huolestui ja suri sitä, miten pikkusisko muuttui ja katosi hiljalleen, ja sitten kuitenkin jälkimmäinen kappale oli sellainen häpeällinen – ajatus jonka hän halusi muistaa ja sitten ajatus, jonka halusi unohtaa: rakenteellisestikin aika hieno kohtaus, sitä paitsi. Tässä ficissä ei myöskään ollut liikaa sitä insestiä, ei sellaista ällöttävää, liian syyllistä fiilistä, eikä edes kaksipuolista – vaan pelkkiä ajatuksia, jotka risteilivät sukulaisuuden ja jonkin muun välillä hyvin hienovaraisesti ja epäselvästi, miettien, mikä tässä on oikein ja mikä väärin, oliko mikään todella väärin ja niin.

Myöskin Fleur oli hyvä   lisä tähän: se, miten Fleur muuttui vanhetessaan, oli salaista ja enemmänkin pehmenevää, sellaista, josta ei todella ollut sillä tavalla haittaa, se ei ollut ankeaa tai mitään, se oli vain tietyllä tavalla kaunista, se oli todellista vanhentumista, ja pidin varsinkin siitä, miten Fleur ei enää myöhemmin käyttänyt housuja. Se oli mieleenpainuva, kuvaileva. Ja Bill/Fleur tässä mukana vahvisti sitä eroa, miten Fleur vanheni arvokkaasti ja lämpimästi, mutta Ginny kuihtui pois, menetti todellisen itsensä. Väärällä tavalla.

Tosi kaunis ja mietyttävä fic, pidin hurjasti! Kiitos näistä ajatuksista ja tunnetiloista. : )

[Sakura]

Lils, kiitos kaunis kommentistasi :) Kiva kuulla, että valoteema sopii mielestäsi Ginnyyn! Bill/Ginny on kyllä yksi weasleycestin mielenkiintoisimmista, toisaalta enpä ole paljon muuta heidän perheestään kirjoittanutkaan. Bill/Charlie voisi myös toimia ja kaksoset hmm... :D Hyvä jos ei tullut ällöttävää fiilistä; itse tosin jäin näin jälkeenpäin miettimään oliko koko insestipointin esiintuominen tässä jopa vähän turha veto multa. Mutta näillä mentiin, kiva jos pidit!

[Funtion]

A/N: Olen ehkä liian kiltti itselleni kun päästän nyt kaiken julkaisuseulani läpi.
Pyh ja pah, hyvä vain! Onpahan enemmän luettavaa mulle. :’) Niin ja itellä on sama juttu tuon minäkertojan kanssa: siitä on vaan niin hemmetin vaikea päästä eroon. En ees osais kirjoittaa kertojalla (jonka takia ihailenkin niitä, jotka siihen pystyvät.) Oon nyt enemmän kuin innoissani saadessani lukea sun kirjoittamaas kertojan äänellä. : o

*

Mitä tästä nyt pitäis sanoa? Ensinnäkin, mä vieläkin rakastan tätä sun kuvailua. Tää on niin tavattoman vähäeleistä, mutta silti niin paljonpuhuvaa.

Jos hän kaatui, he nostivat hänet pystyyn. Charlie taputti selkään ja Bill puhalsi polveen.
Tässä loistava esimerkki. :’) Aivan ihana kohta!

Mä aluks vähän epäröin tän ficin kanssa nähtyäni parituksen Bill/Ginny. Mut onneks tää oli hyvin tulkinnanvarainen. Sunlainen. Toisaalta ihmettelen, että miks tässä ees oli Bill/Ginny, sillä se oli niin tekstin alle hautautuva, että sitä sai oikein etsimällä etsiä. Tää ois hyvin voinut olla vaan sisarusten välistä huolenpitoa.

Bill ei halunnut että valo sammuu, koska ei tiennyt mitä tapahtuisi pimeässä.
Tää vika lause oli ihan huikea. Mä en ihan oikein ymmärtänyt, mitä tässä ficissä ees tapahtui (tai pikemminkin että mihin nuo vertauskuvat viittasivat) mutta erityisesti tää lause sai mut pysähtymään miettimään: niin mitä? Kaunista, mutta epäselvää.

Bill ei halunnut muistaa, että oli kuvitellut kuinka valkoinen mekko putoaisi lattialle sinä yönä.
Hätkähdyttävä lause. Jokin niin puhdas ja viaton kuin valkoinen häämekko + Billin ajatukset = eh… Mut upeaa, miten punoit nää kohdat yhteen samaan virkkeeseen!

Kiitos tästä. Mä nyt en oikein osaa muuta sanoa, mut pidin tästä, ihan valtavasti, jälleen. <3

[RoastedGarlic]

Tämä oli kauniisti kirjoitettu ficci, tällainen pieni tunnelmapala. Tykkäsin siitä, että insestiväreet eivät johtaneet rakkauteen tai villiin seksiin tai hyväksikäyttöön tai edes paljastuneet, vaan että kyse oli vain seassa olevista ajatuksista jotka hädin tuskin olivat seksuaalisia. Enemmänkin sellaisia, että Bill ei vain oikein tiennyt, miten suhtautua pikkusiskonsa naiseuteen.

Fleur pukeutui liian suuriin neulepaitoihin, heitti ruusut roskiin koska niistä varisi terälehtiä, oli hajamielinen ja salaa pehmentynyt. Bill piti pyöreämmistä reisistä ja siitä että Fleur joskus vapaapäivinä ei pukenut housuja ollenkaan.

Voi kuinka ihanaa! <3

Siitäkin pidin, miten tässä hahmot oli luotu niin canonin mukaan. Jotenkin tuo oli riipaisevaa että George joi pari liikaa. Että vielä aikuisenakaan ei vain kestänyt olla ilman Frediä. Nyt mua itkettää. Hittolainen.

En usko tosin, että velhot käyttävät sähköä. Arthuria se kiinnostaa, mutta ei, eivät käytä.

Olisi kiva tietää, mikä oli toinen otsikkovaihtoehto, mutta tästäkin pidän kovasti. Kiitos ficistä

[Upsila]

Voi, kun kaunis ficci!

Olen tätä ennen vilkaissutkin, mutta en silloin päässyt kunnolliseen lukemiseen asti, joten nyt piti tulla suorittamaan homma ja kommentoimaankin. Eihän tälläistä kivaa Weasleyta käsittelevää ficciä voi jättää yksinkertaisesti lukematta ja kommentoimatta! Ja niin, älä huolehdi siitä, että päästät liikaa julkaisuseulastasi läpi - minusta on vain hyvä, että jollakin on inspiraatiota ja intoa kirjoittaa ja julkaista; kirjoitat nimittäin niin kivasti, että aina uusia kirjoituksiasi on mukavaa lukea.

Bill/Ginny on mukava paritus tosiaan, ei itseasiassa mitenkään paha, sillä kun on lukenut niin monipuolisesti kaikkea ja laajentanut valikoimaansa, niin Bill/Ginny tuntuu ihan normaalilta. Onhan näitä muita insestiparituksiakin (Weasleysta Fred/George, jne) ja tämä on vain yksi niistä. Tietenkin siinäkin on salaisen hedelmän astelma, mutta en tiedä, tämä vain toimii. Ihmiset kun tuuppaavat kirjoittamaan kaksikosta niin kivasti, että ei voi olla pitämättä.

Sinä asetit Billin ja Ginnyn suhteeseen sellaista ihanaa lämpöä; miten isoveli huolehtii paljon pikkusisarestaan. Miten tämä kasvaa, milloin tälle kasvaa ne harmaat hiukset, miten tämä muuttuu. Ginnyn kaatuessa hän puhaltaa tämän polviin ja on tukena, ajattelee tätä koko ajan. Millainen valo Ginny olikaan hänelle - ja perheelle. Sellainen, joka kohottaa hymyä huulille ja josta ei halunnut eroon. Yleensä Ginnysta ei tykätä, koska hän antaa kuvan, että vehtaa suunnilleen jokaisen tylypahkalaisen kanssa, mutta minusta oli kivaa lukea hänestä puhtaana ja viattomana, hellänä tyttönä.

Fleuria kuvailit niin kivasti, oli hienoa lukea viimein ficciä, jossa hänen ja Billin suhde ei ollut surullinen. Vaan sellainen hellä ja arvokas, Fleur hieman pehmentynyt vanhetessaan, suuret neulepaidat, ruusut ja vapaapäivät, jona ei puettu housuja ollenkaan jalkaan. Voi, kun niin kaunista.

Tykkään edelleen kovasti kirjoitustyylistäsi, lisäät kirjoituksiisi tuoreita ja uusia sanoja, nokkelia ja kekseliäitä. Tunnelma on sellainen, johon samastuu helposti ja vaikka ficissä on kuvailua, niitä ei ole liikaa vaan sopivasti silmiä hiveltäväksi. Helppoa lukea eikä yhtään raskasta, kun saat ripoteltua noin kivasti kuvailua erilaisiin paikkoihin ja juuri sopivasti. Kirjoitat muutenkin niin kovin soljuvasti ja kauniisti, että oi sentään.

Aurinkoon ei voinut koskea polttamatta sormiaan. Bill ei halunnut että valo sammuu, koska ei tiennyt mitä tapahtuisi pimeässä.

Ja loppu, oi, kun niin ihana. Viimeinen lause tiivisti hienosti koko ficin myös, selvisi miksi Bill ei halunnut Ginnyn valon sammuvan.

Kiitos!

[Sakura]

Funtion, joo mäkin olen nyt todennut, että oikeastaan tämä olisi yhtä hyvin voinut olla paritukseton. Tai olisi pitänyt kirjoittaa vähän enemmän tuota paritusta, koska halusin Bill/Ginnyä. Mutta toisaalta onhan se hieman kaukaa haettua... Haha mä olen varmaan erikoistunut tuohon "kaunista, mutta epäselvää" -tyyliin :D Pitäisi joskus yrittää jotain vähän konkreettisempaa. Kiitos kommentista jälleen, ihanaa että oot jaksanut kommentoida näin paljon mulle!

RoastedGarlic, kiitän! Fleurista pidin tässä minäkin, mutta tuon sähkön tilalle olisin voinut keksiä jotain muuta ehkäpä... Varsinaisia muita otsikkovaihtoehtoja en muista, lähinnä taisin miettiä tuota taivutusta että onko se aurinkoon vai aurinkoa, mutta sitten ajattelin että olkoon, kuulostaa paremmalta noin :D

Upsila, kiitokset kommentista! Valitettavasti mulla ei kyllä ole kamalasti intoa eikä inspiraatiota, ennemminkin kerran vuodessa puserran ulos pari tekstiä ja niitä pitäisi sitten hioa loputtomiin. Tietysti se innostaa kun kuulee että jonkun mielestä kirjoituksiani on mukava lukea :) Mä en tosiaan ole koskaan osannut ajatella Ginnyä sellaisena kaikkien kanssa vehtaajana, joten hyvä jos tämä munkin versioni hahmosta toimii!