Katseet kohtaavat (Rose/Scorpius) S.

[Aapo]

Tyttö ei katso poikaa ilkeästi, hän ei naura, ei osoittele sormella.

Kirjoittaja:annicamaria
Ikäraja: S
Paritus: Scorpius Malfoy/Rose Weasley
Tyylilaji: Fluffy.
Betan toivossa .............. 
A/N: Osallistuu Het10 haasteeseen
en omista J.K Rowlingin hahmoja, enkä saa sen puoleen hopeasirppejä, kuin kultakaljuunoitakaan kirjoituksistani. Elkää lähettäkö räyhääjiä   



Jälleen on kesä ohi. Tylypahkan pikajunassa velhot ja noidat pukeutuvat koulukaapuihinsa, ekaluokkalaiset aivan ensimmäistä kertaa. Kaavut tuoksuvat uusilta.


Viimeisessä vaunussa istuu poika. Hän on jo vaihtanut vaatteensa ja odottaa nyt junan saapuvan määränpäähänsä, odottaa saavansa tuntea ensiaskeleensa Tylypahkan kivetetyllä pihamaalla.


Vaunuosaston ohi kulkee tyttö, ruskeat pitkät hiukset, hieman pisamainen naama. poika tunnistaa hänet heti. Posket punehtuvat, katse hapuilee lattiaa. Juna on tullut määränpäähänsä. Tyttö on kadonnut.
 

***


Saapuu talvi, poika kulkee enimmäkseen omissa oloissaan. Kaikki eivät pidä hänestä. Halveksivia katseita toistensa perään. Mutta poika on viaton, poika on puhdas. Hän saa maksaa isänsä tekemistä virheistä. Lumihiutale laskeutuu pojan vaaleille kutreille, toinen samanlainen hänen nenänpäälleen. Hän huitaisee ne pois. Sormet ovat kohmeessa, hiukset huurussa.


Tyttö kävelee ohi. Tytön hiukset lainehtivat vaaleanpunaisen pipon alta. Poika seuraa tyttöä katseellaan, kun hän häviää sisään linnan suurista pariovista. Tyttö ei katso poikaa ilkeästi, hän ei naura, ei osoittele sormella.


***

Saapuu kevät. Poika istuu yksin pihamaalla, haistelee ilmaa, se tuoksuu kukkaiselta. Hänen silmänsä kiinnittyvät tyttöön, joka istuu järven rannassa, myös yksin. Poika jää katselemaan, hän toivoo, ettei hetki pääty ikinä. Tytön kasvot näyttävät hohtavan kevään ensisäteissä. Hän poimii kukan, repäisee siitä terälehden. Poika seuraa tytön puuhia.


Tyttö nousee ylös. Hän katsoo pojan silmiin, vilkuttaa, hymyilee. Poika hämmentyy, hän ei hymyile takaisin, kääntää vain katseensa pois.


Onnentunne pulppuilee hänen pienessä rinnassaan. Nuori sydän lyö lujaa, lujemmin kuin ikinä ennen. Tyttö on huomannut hänet.


***


Lukuvuosi päättyy. Koulukaavut vaihtuvat farkkuihin. Tylypahkan pikajuna täyttyy uudelleen. Viimeisessä vaunuosastossa istuu jälleen sama poika, katse kiinnitettynä horisonttiin.

Vaunun ovi avautuu. Sisään astuu tyttö. Vaaleanpunainen villapaita, silmät yönsiniset. Hän istuu poikaa vastapäätä ja hymyilee.

”Hei, minun nimeni on Rose.”

[Grenade]

Vooi, tää oli söppänä Kaunista kuvailua ja tää paritus vaan on niin kiva. Mun mielestä siis oikein onnistunut teksti. Hieman mietin sitä, miten hiukset voi olla huurussa, mutta ehkä olen hieman jumittava persoona

Lumihiutale laskeutuu pojan vaaleille kutreille, toinen samanlainen hänen nenänpäälleen.

Mä tykkäsin <3

Kiitoksia tästä ja sori, kun mun rakentava lähti lomalle :-/

[Aapo]

Grenade Kiitos kommentistasi, ja kiva että tykkäsit  Ja kyllä ainakin mun hiukset aina talvella on ihan valkosessa huurussa / kuurassa / jossain
Mutta superkiitokset sulle! 

[Salvatrix]

Awww! Ihanaa, söpöä ja kaikkea mahdollista! Hyvin kuvailtua, en osaa muuta rakentavaa sanoa.

Onko tähän jatkoa luvassa?

[Aapo]

Salvatrix kiitos paljon:)! Valitettavasti tämä jää ihan yksiosaiseksi, mutta tosi kiva jos tykkäsit:>

[Salvatrix]

Salvatrix kiitos paljon:)! Valitettavasti tämä jää ihan yksiosaiseksi, mutta tosi kiva jos tykkäsit:>

No voi harmin paikka, olisin voinut lukea tätä enemmänkin ^^'

[Aurinkotyttö]

Aaawws:3 Rakastan tätä paritusta. Ihanaa kuvailua<3 (Virheitä ei tosiaan löytynyt yhtään:>)

~ Aurinkotyttö

[Aapo]

Kiitos Aurinkotyttö, tuollainen kommentti parantaa aina oloa

[Jahma]

Ihana!
Legendaarinen: Yksinäinen poika rakastaa salaa tyttöä, joka rakastaa salaa yksinäistä poikaa. Ja sitten piiiitkän ajan päästä TYTTÖ uskaltautuu puhumaan pojalle.

Nuori sydän lyö lujaa, lujemmin kuin ikinä ennen. Tyttö on huomannut hänet.

  Halleluja!

Kiittäen
J

[Lasikuula]

Tämä oli ihana. Monia pieniä pätkiä, jotka sitoutuivat toisiinsa yhteen tavalla, joka muodosti yhtenäisen kokonaisuuden. Itsekin olen innostunut tästä parituksesta, jotenka tämä upposi minuun Ihanaa, kun Rose selkeästi hakeutuu yksinäisyyteen, yrittäen itse uskaltaa ja antaa myös Scorpiukselle mahdollisuuden uskaltaa. Teksti oli ihanan raikas ja kaunis ja toiveita herättävä Jatko ei olisi mielestäni lainkaan pahitteeksi

[Bagshot]

Ihanaa, kun näin pienessä tekstipätkässä välittyy niin monia tunteita, vaikkei mitään tapahdukaan ja voi ihanasti samaistua noihin salaisiin vilkuiluihin ja alasluotuihin katseisiin ja sydämenpompotuksiin, kun vihdoin kohtaa ihastuksensa katseen.

[Scaramouche]

New generation on jäänyt mulle vähän tuntemattomaksi muiden paitsi juuri kyseisen kaksikon osalta, ja siksi mun mielestä onkin ihanaa lukea näistä, kun kirjoitan heistä itsekin aina välillä. Ne on jotenkin niin viattomia, ne voi aloittaa täysin puhtaalta pöydältä välittämättä yhtään mitään siitä millaiset välit niitten vanhemmilla on kouluaikoina ollut, koska eihän se oo enää Harryn Ronin ja Dracon elämä. Nyt on Rosen ja Scorpiuksen vuoro, ja mun mielestä ne on ihan järjettömän suloisia.

Mun kävi tietyllä tavalla sääliksi Scorpiusta, kun se oli yksin, mutta sama asia mua myös ihmetytti: eikö sillä ollut kavereita, tyyliin Zabinin tai Nottin tai jonkun lapsia? Serkkuja? Mitään? Tosi kurjaa ajatella ettei sillä ollut ketään, mutta voihan se toki olla niinkin ettei se viihdy muiden seurassa. Ja tuo Rose on niiiiin ihana tollasena 11-12 -vuotiaana kun se on niin äitinsä kaltainen tollasessa ihmisiin tutustumisessa ja muussa. Ja toi ettei se kato Scota nenänvartta pitkin vaikka poika kuinka on Malfoy ja luultavasti myös luihuinen. Virkistävää luettavaa.

Juu, eli jos tästä nyt jotain sai irti, jos ei niin suomeksi: kiitos tästä.