Title: Arvokas
Author: Kuutamokissa
Genre: lyhyt, ehkä vähän surumielinekin, tunnelmointi
Rating: S
Hahmo: Ron
Beta: Eruru, kiitos!
Disclaimer: Rowling omistaa Potterit. Minä vain lainaan.
A/N: Ron on minulle todella vaiheasti kirjoitettava hahmo. Ideakin on ehkä vähän tökerö, ja toteutuksesta en puhu mitään... Kirjoittaminen oli sellainen mukava ja nopea projekti, "välipala" muiden kirjoitusten lomassa.
Osana FanFic100 -haastetta, numro 50, sanasta Lantti.
**********
Punatukkainen poika istui sänkynsä laidalla hämärässä huoneessa. Huoneessa, joka oli poikien makuusali Tylypahkassa, oli myös muita sänkyjä. Muita ihmisiä huoneessa ei kuitenkaan ollut.
Poika piti käsisään pieniä kiiltäviä metallikiekkoja, rahaa. Kultaisia kaljuunoita, hopeasirppejä ja pronssisulmuja. Rahoja ei ollut paljon, mutta sopivasti. Sopivasti käsissä pyöriteltäväksi.
"Raha on typerä keksintö. Se on täysin yliarvostettua ja lisää eriarvoisuutta," poika mietti. "Ilman rahaa et ole mitään, mutta jos sinulla on rahaa, sitä on joko aina liian vähän, tai sitten liikaa. Ja liika raha aiheuttaa turhamaisuutta.
Turhamaisuus. Draco Malfoy. Turhamaisuuden ruumiillistuma. Mitä hänkin olisi ilman isänsä rahoja? Ei mitään.
Häntä ei varmuudella nuoleskeltaisi tuolla tavoin ja hän ei varmasti huispaisi Luihusen tupajoukkueessa, ellei hänen isänsä olisi ostanut koko joukkueelle uusia luutia. Malfoyden valta oli vain rahaa.
Entäs Harry sitten? Harrylla oli rahaa. Ja sankaritekoja, mainetta. Jos Harry kulkisi pienissä ja nuhjuisissa kaavuissa, häntä säälittäisiin, köyhää orporaukkaa. Ei pilkattaisi, toisin kuin minua ja perhettäni", poika ajattelee katkerana.
"Toisaalta, Harrylla ei ole perhettä. Hän kyllä vaihtaisi mielellään kaiken maailman rahat ja sankaruuden, jos hänen perheensä eläisi taas. Minullekin perheeni on arvokas. Todella arvokas. Omalla tavallaan, erilailla kuin rahat.
Silti... Lähes kaikki mitä omistan on veljiltäni. Tavarani ovat vanhoja ja rikkinäisiä Kaavut paikattuja. Talomme, huoneeni. Köyhää ja surkeaa."
Poika huokasi.
"Kaikkea ei voi saada. Ehkä minulla on jotain, mitä muilla ei, vaikka rahaa puuttuukin. Tai ehkä voin säästää rahani ja ostaa sitten jotain suurta. Joskus tulevaisuudessa sitten ansaitsen itse rahani. Ansaitsen niin paljon rahaa, että voin ostaa mitä haluan. Niin paljon että voin jopa lahjottaa sitä pois.
Nyt sitä täytyy vain odottaa, ja ainahan voi haaveilla."
