Olen odottanut sinun palaavan, S, Lily/James

[Lumous]

Ficin nimi: Olen odottanut sinun palaavan
Kirjoittaja: Lumous
Genre: drama, vähäsen angst, songfic, tuplaraapale
Ikäraja: S
Paritus: Lily/James
Vastuunvapaus: Kaikki tarinassa esiintyvät hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Kappale kuuluu Maria Menalle. Vain tarina on omani. En saa tästä mitään voittoa.
A/N: Tämä osallistuu Tää oli tässä! -haasteseen. Kappale jonka sanoja ficistä löytyy on Maria Menan Just Hold Me, sen voi kuunnella tästä. Lukuiloa!


Olen odottanut sinun palaavan


Yritit saada minut itsellesi koko kouluajan. Paloit halusta saada minut tyttöystäväksesi, ja kun vihdoin vastasin treffipyyntöösi myöntävästi, et ollut uskoa korviasi, pyysit epäuskoisena minua toistamaan vastaukseni. Muistan vieläkin sen hämmästyksen mikä näkyi silmistäsi silloin.

Siinä sinä istuit, Matami Puddifootin teehuoneessa vannomassa ikuista rakkauttasi minulle. Sanoit ettet koskaan satuttaisi minua, ettet koskaan hylkäisi minua etkä antaisi kenenkään toisen koskea minuun. Ja minä uskoin sinua. Menimme naimisiin, annoin itseni kokonaan sinun omaksesi niin kuin sinäkin annoit itsesi minulle. Me olimme niin onnellisia.

Hiljalleen olet lipunut pois otteestani.

Sinä et ole koskenut minuun ikuisuuksiin. Et enää edes katso minua. Öisin makaan vieressäsi toisella puolella sänkyämme kuunnellen hengitystäsi, etkä sinä enää ota minua kainaloosi niin kuin ennen.

Olen laskenut minuutteja, tunteja, päiviä, viikkoja ja kuukausia, odottanut sinua. Olen odottanut sinun palaavaan luokseni niin kuin ennen, hymyillen säteilevästi hiukset pörrössä kuten aina. Olen pyytänyt, anellut ja rukoillut mutta mikään ei muutu.

Olet kotona, istut vieressäni sohvalla ja luet Päivän profeettaa. Olet paikalla mutta siltikin poissa. Entinen James on kadonnut kuin tuhka tuuleen, et enää kommentoi minulle lukemiasi uutisotsikoita pilke silmäkulmassa, et enää naura kanssani muiden velhojen ja noitien edesottamuksille etkä enää lue ääneen syntyneiden lasten nimiä omasta lapsesta haaveillen.

Luulin etteivät polkumme eroaisi koskaan toisistaan.

And why can't you just hold me?
And how come it is so hard?
And do you like to see me broken?
And why do I still care?

[Hermione Granger]

Hei, vau, tämähän oli hyvä!

Ihan ensimmäiseksi kiinitin huomioni otsikkoon. Se oli mieleestäni todella kaunis ja kuvasi hyvin tätä pikku-ficciä.

Kirjoitustyylisi oli todella sujuvaa ja tekstiä oli helppo lukea. Ensin en tosin ollut ihan perillä siitä, että kukas tässä olikaan kertoja, mutta selvisihän sekin tuossa lopussa. 

Ficci oli omalla tavallaan surullinen ja olisi sopinut myös Komeroon portaiden alla, mutta ihan hyvin se toimi täälläkin.

Kiitos tästä lukukokemuksesta,

Hermione

[Lumous]

Hermione Granger, kiitos hirveästi kommentistasi! Pohdin pitkään Komeron ja Notkon välillä mutta päädyin sitten Notkoon, tuntui jotenkin sopivammalta

[Pähkinäinen]

Tämä oli mukavaa luettavaa. Ei kirjoitusvirheitä, menee sujuvasti eteenpäin ja kuvailet tapahtumia - ajatuksia - hyvin. Todella pidin tästä. Toivottavasti saan vielä lukea muitakin tekstejäsi...

[Lumous]

Lasisydän, kiitos paljon kommentistasi, mukava kun pidit! Lisää tekstejänihän löytyy ficcilistauksestani jonka linkki on allekirjoitukseni story-sanassa

[koete]

Ooh, tämä oli lyhyt teksti ja silti aloin melkein itkemään (siis minulla tarttee olla kauheen pitkä se ficci ennenku kunnolla itken, olen hidas).

Mutta tämä oli jotenkin niin.. omakohtainen. Aivan ku olisit mun ajatuksista kertonut ja siks pystyinkin samaistuun Lilyn ajatuksiin, tunteisiin, suruun niin helposti, että itkettää vieläkin. Vaikka yleensä saan itseni kerättyä viimeistään silloin kun alan kirjottaa kommenttia.

Kappale ei olisi voinut enää yhtään paremmin sopia tähän ja tuo pieni lainaus lopussa oli täydellinen. Sopi tähän niin hyvin ja lopetti tämän lyhyen ficin todella todella hyvin. (toimisipa koneessani kaiuttimet niin kuuntelisin tuota nyt koko ajan)

Teksti eteni hyvin ja oli luontevaa, siellä oli kyllä toistoa, mutta ei sellaista mikä olisi häirinnyt, vaan tehosti todella hyvin noita Lilyn ajatuksia. Mä en osaa oikein muuta sanoa kuin, että pidin tästä tosi tosi paljon ja tää on tästä lähtien varmaan yksi lempificeistäni, enkä osaa oikein sanoa tästä mitään kielteistäkään. Ainut kysymys joka mulle jäi oli se, että miksi näin on käynyt.
Sitä pohdin varmaan loppu illan ja sitten yritän omalla kohdallani sitä selvittää. Jotenkin en voi vieläkään käsittää, että tuli vastaan näin omakohtainen ficci, aivan kuin lukisi omia ajatuksiaan kunnolla sanoiksi puettuina.

Mutta niin, en mä tiedä mitä muuta voisin sanoa tästä. Nättiä tekstiä, kiitos tästä , vaikka tämä saikin mut itkemään. 

[Lils]

Oi, tämäpä nätti pieni fic. En nyt päässyt kuuntelemaan kappaletta, mutta ne lyriikat ovat todella kauniit, ja lopetuskappaleeksi sopi hyvin tuo yksi säkeistö.

Jamesin ja Lilyn ns. kulissiavioliitto on toimiva, vaikkei omia lemppareitani. (Tai no, jos he eivät olisi kuolleet, ei olisi ollut ihme, jos kaiken sen rakastamiseen kulutetun energian jälkeen James todella olisi kyllästynyt satuprinsessaansa.) Pidin siitä, että kun tässä kuitenkin puhuttiin lähtemisestä ja palaamisesta, se ei kuitenkaan ollut konkreettista - joskus nimittäin on kuitenkin paljon helpompaa kuin toinen todella on poissa, kuin että se makaa siinä vieressä ja siinä on silti muuri välissä. Se on kaunis mutta surullinen ajatus, ja sopii Jamesille ja Lilylle paremmin kuin todellinen lähteminen. (Kuitenkin, kun niin monta vuotta haluttiin ja tapeltiin ennustusta ja kaikkea vastaan, ehkei enää uskalleta sanoa vastaan ja myöntää, ettei olla niin kuin ennen).

Sinä et ole koskenut minuun ikuisuuksiin. Et enää edes katso minua. Öisin makaan vieressäsi toisella puolella sänkyämme kuunnellen hengitystäsi, etkä sinä enää ota minua kainaloosi niin kuin ennen.

Tämä oli nätti kohta, ja sellainen (niin kuin muukin tekstisi tässä ficissä), että siitä syntyi heti selkeä visuaalinen mielikuva, jonka näki ja eli. Tekstisi hengitti hyvin ja se muodosti tietynlaisia kuvia, ja tämä oli yksi niistä kivoimmista kohdista.

Hukkasin kai pointtini tähän kommenttiin jo kun aloitin kirjoittaa (minulla oli varmasti jotain tähdellistäkin sanottavaa, luulisin ainakin), mutta pointti on se että tämä oli nätti pieni fic ja pidin. Kiitos!
 

[Lumous]

koete, mukava kuulla että tästä tuli yksi lempificeistäsi, sait mut hymyilemään täällä ihan hulluna! Ficin kappale on kyllä ihana ja oli myös täydellistä inspiraatiota kirjoittamiseen. Kiitos ihanasta kommentista ♥

Lils, kiitos kommentistasi ♥ Kiva kuulla että pidit raapaleestani. Itsekään en ole Jamesin ja Lilyn kulissiavioliiton suurin fani mutta pariskunta sattui vaan sopimaan hyvin suunnitelmiini Ja kyllä minä ainakin löysin pointin kommentistasi!

[Arion]

Ihana oneshot! Saa kyyneleet silmiin! Tuntuuu todella aidolta ja sellaiselta. Tuntuu kuin James olis kasvanut aikuiseksi tossa fikissä.

Yritit saada minut itsellesi koko kouluajan. Paloit halusta saada minut tyttöystäväksesi, ja kun vihdoin vastasin treffipyyntöösi myöntävästi, et ollut uskoa korviasi, pyysit epäuskoisena minua toistamaan vastaukseni. Muistan vieläkin sen hämmästyksen mikä näkyi silmistäsi silloin.

Mä pidin tosta alusta etenkin! Jotenkin pystyn kuvittelemaan tilanteen!

[Lumous]

Anturajalka93, kiitos kommentistasi! Kiva että pidit

[Sädekehä]

Tämäpä oli haikea ficceröinen! Nimi kiinnitti heti huomioni, se oli jotenkin viipyilevän kaunis, surumielinen, mutta kuitenkin toiveikas. Sopii hyvin Jamesin ja Lilyn kaltaiselle parille, joka canonin mukaan on jotain niin täydellistä, mutta ehkä kuitenkin helposti särkyvää.

Olen aika fanaattinen J/S-shipperi, joten Lily/James ei kuulu suosikkeihini, mutta on heissä jotain kaunistakin! Heistä saa myös paljon erilaisia tulkintoja, ja pidin oikein kovasti sinun omastasi. Alkuhuuma, jonka jälkeen tulee lamaannus. Helppo uskoa (kuten Lils taisi myös mainita), että noin monen vuoden ihannoinnin ja rakastamisen jälkeen Jameskin saa tarpeekseen ja kyllästyy siihen kaikkeen, mitä heillä on. Lilyn katkeransuloisuus ja kaipuu korostivat hyvin sitä epäuskoa ja pelkoa, jota hän varmasti tunsi tajutessaan, miten James on edelleen siinä, muttei ollenkaan läsnä.

Kirjoitat nätisti, ihanan keveästi ja ilmavasti. Pidin siitä, miten tämä soljui eteenpäin omalla painollaan, ja miten Lilyn ajatukset heijastivat hyvin Jamesia ja hänen tunteitaan ja olemustaan. Pidin myös lopun tulkinnanvaraisuudesta ja avoimuudesta. Olisi ollut liian ennalta arvattavaa, mikäli James olisi vain lähtenyt pois.

Ehkä olisin kaivannut pilkkuja (erityisesti viimeinen lause), mutta sinällään niiden puuttuminen ei häirinnyt lukukokemusta. Ne vaan ovat usein sellaisia, joiden puuttumisen (tai liikakäytön) huomaa, ja joskus sekin jää häiritsemään. Mutta muuten kaikki oli kohdallaan, tykkäsin! Biisi ja lyriikatkin sopivat tarinaan kauniisti. Pahoittelen hieman mitäänsanomatonta kommenttia, mut halusin ilmaista lukeneeni, kun kerran tämän luin. (:

Kiitoksia!

[Lumous]

Sädekehä, kiitos hirveästi kommentistasi ja päivän piristyksestä, oli mukava kuulla että pidit tästä! Itsekin shippaan J/S:ää mutta pitihän tätäkin kokeilla