Nyt pääsin koneelle. Hah. Eli jatkoa ja vsstauksia.
Justinee: Kiitos kommentista
Mukavaa että pidit.
Giladra C: Arvostan sinun kommentiasi, koska tiedän että vihaat kaikkia noita parituksia
Ainiin tuo lause, noita lausehirviöitä on tuolla piilossa mutta en löydä niitä ikinä kun haluaisin korjata ^^ Kiitos kaikesta ja oikeesti niin huippua kun sä pidät tän ideasta.
Rowena: Kilometripostaus. Kiitos kiitos kiitos
Myönnän, ja tunnustan nuo kaikki virheet. Ja erityisesti tuon kiireen, kumpa muistaisin miksi asia on noin... Kiitos paljon taas
Hyvä jos jotenkin tuo huumori osuu, kun tuntuu jotenkin tyhmältä nauraa itse enemmän omille teksteilleen ^^ Minäkö muka harrastaisin fluffya, en toki!
Nyt kuulkaas tulee oikein kaksi lukua kerrallaan, sen verran kauan olen teitä piinannut
Teidän pyynnöstänne painan nyt entteriä niin että kelpaa
Ykstoista luku on ... en pidä siitä, mutta toivottavasti te pidätte
siinä saatte tutustua Remuksen ihaniin sukulaisiin.
10.Luku Samaisena iltapäivänä Tonks ja Remus saivat suuren joukon vieraita; Harry, Ginny, Molly, Arthur, Ron ja Hermione tulivat tervehtimään Remusta.
”Hei Tonks, voimmeko tulla sisälle?” Ginny kysyi ovelta,
”Tulkaa vain, mennään keittiöön” Tonks sanoi ja käveli hieman vaappuen joukkion etunenässä. Pian hän laittoi koko porukalle teetä, Molly kysyi liudan kysymyksiä,
”Tonks miten sinä voit, mitä eilen tapahtui ja miten Remus voi nyt?”
”Minä voin vallan hyvin mutta Remus ei niinkään, Aluksi Remus oli todella huolissaan kun ei muistanut että minä olin teillä Kotikolossa, sitten myöhemmin hän oli vain hyvin nälkäinen ja väsynyt, sitten polvet melkein pettivät alta ja lopuksi hän pyörtyi portaisiin, Molly miehesi on erittäin kultainen kun hän auttoi eilen, ja Remus on yhä heikkona mutta voi paremmin kuin eilen, hänen vasen jalkansa on venähtänyt todella pahasti ja hän joutuu käyttämään kävelykeppiä apunaan” Tonks vastasi hieman surullisesti.
”Mutta ajattele hyviä puolia, sait miehesi elävänä takaisin” Hermione sanoi väliin, ”Se on ihan totta” Tonks sanoi ja hymyili hieman. Joukkio päätti odottaa Remuksen heräämistä, ja sillä aikaa he nauttivat teetä ja Mollyn tuomia leivoksia.
Hetken kuluttua, Tonks arveli Remuksen heränneen nyt,
”Mennään katsomaan, mutta ollaan hiljaa jos hän sittenkin nukkuu vielä” Tonks sanoi hiljaa ja käveli rappusia kohti. Tonks avasi oven äänettömästi ja kurkisti sisälle,
”Huomenta Remus, sinulle tuli vieraita” Tonks sanoi lempeästi.
”Ketkä?” Remus kysyi yhä voimattomalla äänellään.
”Me” kaikki huusivat ja astuivat huoneeseen, Remuksen kasvoille nousi hymy kun hän näki vieraat.
”Toivottavasti paranet pian” Ginny sanoi lempeästi ja laittoi tuomansa kukat yöpöydän maljakkoon.
”Kiitos, yritän parantua mahdollisimman nopeasti, ja nuo kukat ovat hyvin kauniita”. Remus sanoi hiljaa
”Kuulin tässä Arthur että autoit vaimoani eilen, kiitos” ja puristi Arthurin kättä.
”Kuule puhuin tohtorin kanssa, hän sanoi että jalkasi oli hyvin pahasti venähtänyt ja joudut käyttämään kävelykeppiä apunasi jonkin aikaa…” Tonks sanoi ja istahti Remuksen viereen sängylle. Harry avasi suunsa viimein,
”Onnistuiko tehtävä, haavereita lukuun ottamatta?”
”Onnistui, vaikka olittekin hyvin ystävällisiä kun tulitte vierailulle haluaisin levätä nyt” Remus sanoi karheasti.
Koivutie 2:sessa, nuori pari istuskeli lähekkäin sohvalla miettien kaikenlaista,
”Harry, mitä luulet kerkeääkö Remus vahvistumaa tarpeeksi ennen lapsen syntymää?” Ginny kysyi huolestuneella äänellä.
”Sitä on vaikea sanoa, tiedän että Remus ei mielellään lepäisi juuri nyt, joten se riippuu ihan siitä miten Tonks saa pidettyä Remuksen sängyssä” Harry sanoi virnistäen
”Mutta luulen että ei ehdi, vauvahan syntyy jo kuukauden päästä”,
”Niin, se on kyllä totta, ajattele meidän lapsemme syntyy kahden kuukauden päästä” Ginny sanoi hiljaa ja painautui tiukemmin Harryn kylkeen.
Parin päivän päästä, Remus halusi jo nousta ylös mutta Tonks oli asiasta erimieltä,
”Oletko muka jo tarpeeksi levännyt, ja voitko tarpeeksi hyvin?” Tonks kysyi epäilevästi ja yritti parhaansa mukaan estää miehensä nousua sängystä,
”Minä voin tarpeeksi hyvin, ja killan asioita pitää hoitaa, antaisitko nyt sen kävelykeppini” Remus sanoi voimakkaalla äänellä. Tonks ojensi kepin ja oli valmiina auttamaan jos olisi tarpeen, Remus nousi sängystä liian nopeasti joten hän tunsi silmiensä sumenevan hetkeksi, Tonks huomasi sen ja kysyi,
”Oletko nyt aivan varmasti tarpeeksi levännyt että voit nousta?”,
”Olen, sitä paitsi on paljon tekemistä ennen seuraavaa Killan kokousta” Remus sanoi ja lähti nilkuttaen huoneesta pois.
”Miten mies voikaan olla tuollainen vaikka muuten on leppoisa” Tonks mietti itsekseen ja lähti Remuksen perässä alakertaan.
”Remus haluatko teetä?” Tonks kysyi lempeästi,
”Kyllä kiitos, rakas tuo se työhuoneeseen” Remus sanoi ja nilkutti työhuoneen suuntaan.
”Miten parin päivän aikana voi kertyä näin paljon töitä?” Remus mietti itsekseen ja aloitteli töitään,
”Teesi Luppeliini” Tonks sanoi ja laittoi kupin pöydälle.
”Kiitos” Remus sanoi, ”Voisitko mennä nyt?”,
”Mennään mennään, lähden nyt Mungoon tarkastukseen, koita pärjätä” Tonks sanoi ja suuteli Remusta otsalle.
Koivutien ovikello soi, Harry avasi oven ja väisti Ronin vauhdikasta sisääntuloa,
”Harry, voisitko auttaa minua yhdessä asiassa?”, Harry katsoi Ronia pölmistyneenä mutta nyökkäsi,
”Käykö keittiö vai mennäänkö työhuoneeseen?” ,
”Työhuone mieluiten, asia on vähän yksityinen ja Ginny ei saisi vielä kuulla” Ron sanoi viittoen keittiön suuntaan.
”Selvä, mennään nyt” Harry sanoi ja he nousivat rappuset ylös,
”Hei Ron, tuonko teetä?” Ginny sanoi iloisesti vastaan tullessaan.
”Hei Ginny” Ron sanoi,
”Tuo vain” Harry vastasi Ginnylle.
Kun Ginny oli tuonut teetä Ron aloitti asiansa,
”Harry, olen miettinyt tuota minun ja Hermionen seurustelua, oliko sinusta oikein että erosimme?” Ron kysyi vaivaantuneesti ja katseli teekuppiinsa. Harry mietti hetken ja sanoi mietteliäästi,
”En oikein tiedä, toisaalta oli oikein mutta toisaalta ei, rakastatko häntä sitten vielä?”
Ron punastui ja vastasi myöntävästi, Harry katsoi rohkaisevasti Ronia ja sanoi
”Mikset mene hänen luokseen ja kertoisit kaikki asiat ja katsoisit miten Hermione suhtautuu”,
”Se olisi hyvä idea, mutta entäs jos hän ei anna minulle anteeksi eikä puhu minulle enää?” Ron kysyi hätääntyneesti,
”Sitten teitä ei vain ole luotu yhteen, mutta entäs sitten jos hän antaa anteeksi ja sanoo rakastavansa sinua?”,
”Ööö.. sitten kai koitamme seurustelua uudestaan, mutta en uskalla mennä kertomaan” Ron mutisi.
”Uskallat sinä, muistatko kouluvuodet? uskalsit tehdä paljon kaikenlaista kanssani, nyt on myös kyse ystävistä” Harry sanoi hymyillen ja rohkaisevasti,
”Ainiin, minä uskallan, menen nyt ennen kuin rohkeuteni valuu pois” Ron sanoi ja lähti kovaa vauhtia alakertaan.
Harry lähti Ronin perästä alakertaan ja hymähti itsekseen katsellessaan Ronia joka suoristi kaapunsa ryppyjä ja kaikkoontui pian pois.
”Toivottavasti Hermione antaa anteeksi” Ginny sanoi, vasta nyt Harry huomasi Ginnyn vierellään.
”Niin minäkin toivon, mutta mitäs minun vaimolleni kuuluu?” Harry sanoi, kiepautti Ginnyn syliinsä ja suuteli.
”Hyvää kuuluu, vauva on liikkunut tänään todella paljon, koita” Ginny sanoi ja hellästi laittoi Harryn käden vatsalleen. Vauva potki monta kertaa.
Hermione oli pari viikkoa sitten muuttanut takaisin Kotikoloon. Ron ilmiintyi talon pihalle ja riensi kovaa vauhtia sisälle.
”Hermione, minulla on sinulle tärkeää asiaa, ole sitten puhumatta mutta kuuntele edes” Ron sanoi, otti Hermioneta kädestä ja ohjasi luutavajaan. Hermione oli ihmeissään mutta seurasi poikaa.
”Kuuntele loppuun asti ja puhu vasta sitten” Ron sanoi,
”Olen hyvin pahoillani siitä kun en päässyt teatteriin kanssasi, olisin halunnut tulla mutta lupasin ystävilleni ja olin maksanut jo liput, ja kalliit sellaiset. Olen miettinyt asioita, rakkautta ei voi ostaa lahjoilla, tarvitaan myös läheisyyttä ja romantiikkaa, lupaan viettää enemmän aikaa kanssasi jos annat minulle anteeksi”. Hermionen poskelle valui kyynel joka näytti aivan kauniilta lasihelmeltä, Hermione syöksähti halaamaan Ronia nyyhkyttäen,
”Saat anteeksi, minä rakastan sinua, olen koko ajan rakastanut” Hermione kuiskasi,
”Minäkin rakastan sinua” Ron sanoi lempeästi, kaiveli kaavun taskuaan, ja löysi pienen rasian missä oli mitä kaunein kultainen sormus jossa oli pieni mutta hyvin sädehtivä timantti,
”Hermione…” Ron sanoi
”Haluatko mennä kanssani naimisiin” ja näytti sormuksen. Hermione hämmästyi hieman mutta nyökkäsi ja purskahti itkuun,
”Kyllä, kyllä haluan”. Ron hymyili onnellisena ja suuteli Hermioneta pitkään ja pehmeästi.
”Kerrotaanko nyt vai myöhemmin?” Hermione kysyi.
”Nyt heti” Ron sanoi ja tarttui Hermioneta hellästi kädestä.
Käsi kädessä ja onnellisina he kävelivät puutarhan läpi Kotikoloon, he astuivat sisälle ja törmäsivät Arthuriin, Arthur huomasi parin iloisuuden,
”No mistäs nyt kiikastaa, palasitteko yhteen?” hän kysyi hämmästyneenä.
”Emme, vaan vielä parempaa… Me menemme naimisiin” Hermione sanoi ja suuteli Ronia poskelle.
”Sehän on hienoa, pidetään juhlat heti” Arthur sanoi ja kiirehti keittiöön.
”Molly, Ron on mennyt kihloihin!” Arthur sanoi hilpeänä,
”Kenen kanssa?” Molly ihmetteli,
”Hermionen kanssa, he ovat sopineet” Arthur sanoi,
”Pidetään juhlat heti”,
”Selvä, minä teen jotain tarjottavaa, kutsu sinä vieraat” Molly sanoi käskevästi. Arthur nyökkäsi ja meni takan luo.
Hetken kuluttua Kotikolossa oli sekalainen joukko ihmisiä paikalla olivat Remus ja Tonks, Harry ja Ginny ja Fred ja George.
”Halusimme juhlistaa jo tänään iloista perhetapahtumaa” Arthur sanoi korotetulla äänellä,
”Ron ja Hermione ovat palanneet yhteen ja menevät naimisiin”, Kaikki olivat hyvin hämmästyneitä, myös Harry.
”Onnitteluni, nyt kaksi parasta ystävääni on vihdoinkin yhdessä” Harry sanoi iloisesti ja halasi molempia.
”Onnea Hermione ja Ron” Tonks ja Remus toivottivat yhtä aikaa.
”Onnitteluni Ronnie” Fred onnitteli virnistäen ja taputti Ronia olkapäälle, George teki samoin.
Pian Molly kutsui kaikki pöydän ääreen, tarjottavana oli teetä ja omenapiirakkaa kera kermavaahdon. Pöydässä oli paljo hälinää, jokainen puhui joka suuntaan.
”Fred, miten kaupalla sujuu?” Harry kysyi,
”Vallan hienosti, voittoa on tullut jo paljon” Fred sanoi,
”Niin on, ja olemme keksineet uusia tuotteita” George lisäsi.
”Sehän on loistavaa” Harry sanoi. ”Ginny miten sinä voit?” Molly kysyi,
”Hienosti, vauva potkii aika paljon”,
”Hienoa, ethän ole rasittanut itseäsi?” Molly kysyi huolestuneena,
”En ole äiti, Harry on pitänyt siitä huolen” Ginny sanoi virnistäen.
”Noh Tonks voitko sinä hyvin?” Molly kysyi,
”Todella hyvin, ei ole ollut yhtään ongelmia ja kävin tänään juuri tarkastuksessa… ajatella vauva syntyy kuukauden päästä” Tonks selitti,
”Hyvä juttu, näin pianko jo?” Molly ihmetteli, ”Ethän ole rasittanut itseäsi, kun olet valvonut Remusta?”
”Kyllä, kuukauden päästä, en ole rasittanut itseäni, Remus on varmasti rasittuneempi kuin minä varsinkin tuon tehtävän jälkeen” Tonks totesi.
Parin tunnin kuluttua piirakka oli loppunut ja ihmiset lähtivät tahoilleen,
”Pitäisikö meidän kertoa ennen lapsen syntymää että olet kosinut?” Tonks kuiskasi samalla kun auttoi viitan Remukselle.
”Haluatko sinä? Sinä saat päättää Tonks” Remus sanoi ja antoi pienen pusun poskelle.
Kolmen viikon kuluttua aamulla Taivaankadun elämä oli palannut raiteilleen, tai niin ainakin luultiin.
Remus oli pihalla mietiskelemässä, kävelykeppiinsä nojaten ja taivaalle kaukaisuuteen katsellen kunnes havahtui kuullessaan vaimonsa hätääntyneen äänen,
”Remus!? meidän pitää mennä nyt” Tonks sanoi niin rauhallisesti kuin pystyi.
”Minne?” Remus kysyi hajamielisesti, kunnes tajusi ja nyökkäsi.
Pian pariskunta oli kaikkoontunut Mungon eteen, he menivät suoraan äitiysostolle, jossa hoitaja näytti vapaan huoneen, Tonks katsoi miestään kysyvästi, mutta Remus ravisti päätään ja sanoi äänettömästi
”Minä rakastan sinua” ja nojasi keppiin, pian kääntäen katseensa seinällä olevaan tauluun.
Hetken kuluttua Tonksin synnytys alkoi, Remus tunsi hädän ja huolen tunteen kasvavan sisällään, tunteet vain vahvistuivat ja Remus vaipui omiin ajatuksiinsa, pian kuului jostain ”kaukaisuudesta”
tuttu ääni,
”Hei Remus, haluatko seuraa?” Harry kysyi ja istahti Remuksen viereen,
”Mitä sinä täällä?” Harry kysyi hieman ihmeissään,
”Lapsi syntyy tänään” Remus sanoi lyhyesti yrittäen peitellä hermostuneisuuttaan.
”Onnea vain etukäteen, Ginny on vain tarkistuksessa, haluatko että jäämme kanssasi?” Harry kysyi ja samalla tarkkaili Remuksen liikkeitä. Remus nyökkäsi vaisusti,
”Jos haluatte”.
Noin tunnin päästä Ginny saapui paikalle iloisena mutta ilme muuttui pian hämmästyneeksi,
”Hei Remus, en odottanut sinun olevan täällä”. Ginny oli juuri saanut lauseen sanottua loppuun kun Tohtori saapui paikalle ja kysyi
” Kuka teistä on Herra Lupin?” Remus säpsähti, katsahti lääkärin ja sanoi
”Minä”, ”Vaimonne synnytys ei suju niin kuin pitäisi, joten se kestää kauan, ilmoitan heti jos tulee muutoksia” Tohtori sanoi ja palasi huoneeseen. Remus huokaisi raskaasti ja hautasi kasvonsa käsillään,
”Me olemme luonasi” Ginny sanoi, Harry nyökkäsi ja kysyi
”Haluatko jotakin?”.
”En kiitos” Remus sanoi hiljaa.
Muutaman tunnin kuluttua Tohtori tuli uudestaan, Remus huomasi hänet ja nousi melko vaivalloisesti ylös,
”Synnytyksessä on pieniä sanktioita, lapsenne ja vaimonne tilat ovat vielä vakaat” Tohtori kertoi rauhallisesti. Remus nyökkäsi ja nojautui raskaammin keppiinsä. Tohtori poistui ja Remus istahti tuolille.
”En kestä enää, ensin Killan tehtävä ja sitten tämä, vahvistumiseni on valunut ihan hukkaan tämän viimeisen kahden tunnin aikana… Äh sinulla on omat huolesi ja on hullua purkaa tunteitaan entiselle oppilaalle” Remus sanoi ja hautasi kasvonsa uudestaan käsiinsä.
” Sinulla on raskasta, mutta et ole yksin, olemme tukenasi ja tunteita on hyvä purkaa jollekulle myös entiselle oppilaalle” Harry virnisti. Remus katsahti Harryyn ja hymyili.
Tunnin päästä huoneen ovi aukeni uudestaan ja kaikki kolme katsahtivat sinne, huoneesta astui hoitaja sylissään pieni mytty. Remus nousi seisomaan ja hoitaja antoi mytyn hänen syliinsä,
”Olette nyt kauniin tyttären isä joka on perinyt taitonsa äidiltään” hoitaja sanoi aidosti hymyillen.
Remus oli muissa maailmoissa katsellessaan tytärtään ja samalla yrittäen kävellä huoneeseen.
”Mene Tonksin luo, minä laitan tytön kehtoon” Ginny sanoi ja nosti tytön hellästi Remuksen sylistä. Remus melkein juoksi Tonksin luo,
”Tonks voitko hyvin?” Remus kysyi ja suuteli vaimoaan otsalle.
”Voin, minua vain väsyttää, Ginny antaisitko tytön” Tonks sanoi, Ginny ojensi tytön Tonksille,
”Katso Remus, tytöllä on ruskeat silmät, sinun silmäsi”, ”Ja sinun leukasi ja taitosi” Remus sanoi ja sipaisi Tonksin leukaa hellästi. Harry ja Ginny katselivat sivusta perheonnea,
”Me menemme nyt” Harry sanoi,
”Älkää menkö vielä minulla on sinulle asiaa Harry” Remus sanoi tytölle lepertelyn lomassa, Harry nyökkäsi.
”Mietimme yhtä asiaa yhdessä ja päätimme kysyä sinulta haluaisitko olla tytön kummisetä?” Tonks sanoi,
”Ja sinä olisit kummitäti Ginny” Remus lisäsi.
”Tuotah… tämä tuli yllätyksenä, mutta totta kai haluan, se olisi hienoa” Harry vastasi,
”Niin onkin” Ginny sanoi hymyillen.
”Mutta nyt menemme jotta saatte olla kolmistaan” Harry sanoi ja otti Ginnyä kädestä.
”Nähdään taas” Ginny huusi käytävän puolelta.
”Remus, sinua väsyttää mene kotiin nukkumaan ja tule sitten” Tonks sanoi lempeästi,
”En minä ole väsynyt, jään tänne sinun ja tytön kanssa, ”Olet sinä väsynyt, sen näkee silmistäsi” Tonks sanoi,
”Emme me karkaa mihinkään ja jos jotain käy saisit heti tiedon, menisit nyt” Tonks yritti maanitella miestään.
”Olen tosissani, minua ei väsytä yhtään” Remus sanoi ja yritti ensin raahata nojatuolia mutta tyytyi sitten leijuttamaan sen sängyn viereen, Remus kävi hakemassa lehden ja istahti nojatuoliin lukemaan. Hetken kuluttua Remus oli torkahtanut, Tonks katsahti mieheensä,
”Kyllä häntä väsytti, ja paljon, no nukkukoon nyt” Tonks hymähti ja samalla laski tytön kehtoon.
Luku 11.Oli kulunut kuukausi lapsen syntymästä ja Taivaankadun yllä vallitsi stressi ja väsymys. Remus yritti epätoivoisesti johtaa Kiltaa ja olla perheenisänä yhtäaikaa, ja Tonks yritti lapsen hoidon lomassa viimeistellä tytön kastejuhlia.
Remus oli ministeriössä asioilla ja tytöllä oli ruoka-aika, Tonks osasi jo hyvin temput millä tyttö pysyisi sylissä samalla kun hän puhuisi Hormiverkoston kautta. ”Kyllä sinä sitä ruokaa ihan kohta saat ilman aurinkoista hymyäkin” Tonks leperteli samalla kun odotteli Ginnyä.
Pian Ginny tuli,
”Hei Tonks, miten tytön kanssa sujuu?” Ginny kysyi,
”Vallan hienosti, mutta minun pitäisi saada kastejuhlat viimeistellyiksi joten voisitteko ottaa tytön sinne?” Tonks vastasi. ”Kun Remuskin on vieläkin asioilla”.
”Kyllä voimme, Harry pääsee pian töistä joten hän voi ottaa tytön matkalla mukaansa”, Ginny lupasi.
”Kiitos” Tonks huokaisi, ”Syötän tytön vain ensin”.
Ginny nyökkäsi ”Sanon Harrylle, hän tulee pian, Nähdään”.
”Nähdään” Tonks sanoi.
Tonks käveli olohuoneeseen, istahti nojatuolille ja aloitti imettämisen rutiininomaisesti. ”Syöppäs nyt, Harry tulee aivan pian” Nainen höpötti lapselle.
Juuri kun tyttö oli syönyt itsensä kylläiseksi, Harry pimpotti ovikelloa. ”Tullaan!” Tonks huusi, korjasi lapsen asentoa sylissään ja riensi avaamaan oven.
”Hei, onkos tyttö jo valmis?” Harry tervehti, ”Minä puen hänelle vain ulkovaatteet, odota hetki” Tonks sanoi ja hävisi yläkertaan.
Odotellessaan Harry katseli ympärilleen, Tonksin ja Remuksen koti ei ollut pahemmin kokenut räjähdysmäistä sotkua lapsen syntymän jälkeen, hieman tavaroita oli vain hujan hajan. Vaikka Tonks ei ollut siisteimpiä ihmisiä keitä Harry tunsi.
Pian Tonks tuli takaisin, ”Tuossa tavarat” Tonks sanoi, ojentaen kassin ja laski tytön vaunuihin. ”Juu, juu, moneltako haette tytön?” Harry kysyi, Tonks mietti hetken ja vastasi, ”Remus hakee tytön tullessaan asioilta, eli joskus viiden aikoihin… luulisin”. Harry nyökkäsi vastaukseksi ja lähti tytön kanssa.
Normaalisti hän olisi ilmiintynyt, mutta nyt pienen lapsen kanssa hän ei uskaltanut sitä tehdä. Joten matka taittui kävellen.
Kaduilla ei ollut pahemmin ihmisiö vaikka olikin aurinkoinen kevät päivä. Harry sai yksikseen kävellä ja katsella kevään tuloa.
Harry katseli tytön kasvoja, tyttö oli perinyt Tonksin siron leuan ja Remuksen silmät jotka tekivät hänestä erittäin viisaan ja rakastavan näköisen. ”Ja mitä luultavimmin tyttö oli perinyt äidiltään myös metarfomaagi taidot” Harry mietti ja katseli huvittuneena kun tytön vähäiset hiushaituvat vaihtoivat aina välillä väriä.
Pian kaksikko oli Koivutie 2 ovella, ”Kotona ollaan ja tyttö mukana” Harry ilmoitti kun astui sisään. ”Nohei” Ginny leperteli lapselle ja antoi sen lomassa Harrylle suukon poskelle.
”Oliko Tonks syöttänyt tytön jo kun tulit?” Ginny kysyi, Harry nyökkäsi. ”No sitten voin viedä tytön torkuille”, nainen sanoi ja otti tytön syliinsä.
”Olen kotona” Remus huusi ovelta, ”Hei, Harry vei juuri tytön heille hoitoon” Tonks sanoi, ”Ahaa” Remus mumisi ja suuteli vaimoaan suulle, Tonks vastasi suudelmaan.
Keskellä eteistä, mies ja nainen suutelivat, nauttien kahdenkeskisestä ajasta pitkiin aikoihin.
Pariskunta irtautui toisistaan ja Remus silitti Tonksin poskea, ”Minä rakastan sinua”.
”Minäkin sinua oma rakas Kuutamoni” Tonks kuiskasi. Remus hymähti ” Menen työhuoneeseeni, minulla on pari asiaa” Sitten mies lähti yläkertaan, hieman vielä aristellen jalkaansa ja tukeutuen keppiinsä.
Remuksella oli mitä luultavimmin paperitöitä, joten Tonks keitti miehelleen teetä, hiljalleen Tonks kaatoi vettä kuppiin ja etsi inkivääri teen. Pian se löytyikin ja Tonks pääsi viemään teen miehelleen.
Vakaalla kädellä, joka oli Tonksin tapauksessa hyvin harvinaista, Tonks kantoi kupin tottuneesti yläkertaan Remuksen työhuoneeseen.
Tonks koputti, odotti hetken Remuksen vastausta, mutta sitä ei kuulunut joten Tonks raotti varovasti ovea ja kurkkasi sisään.
Käytävään valahti pehmeitä sointuja, nainen katseli lumoutuneesti miten Remuksen sormet liukuivat koskettimelta toiselle pehmeästi ja sulavasti. Tonks ei heti tunnistanut kappaletta mitä Remus soitti mutta silti hän kuunteli herkeämättä miehensä kaunista ja taidokasta soittoa.
Remus soitti viimeiset sävelet ja käännähti penkillään selkä pianoa päin. Hän katsoi Tonksiin mutta ei kuitenkaan huomannut tätä.
Tonks meinasi sanoa miehelleen jotakin kunnes hän huomasi Remuksen olevan aivan muissa maailmoissa, hän ei olisi halunnut häiritä mutta hänen kädessään oleva tee uhkasi jäähtyä.
”Remus?” Tonks kysyi , Remuksella meni hetki ennen kuin hän sai vastattua, ”…Anteeksi, olin aivan muissa maailmoissa soittamisen jälkeen, se on ainoa rentoutumiskeinoni joka toimi pahimmankin kriisin aikana. Olet ensimmäinen joka tietää asiasta vanhempieni lisäksi, edes Sirius tai James, ei tiennyt tästä”. ”Jokaisella on salaisuutensa” Tonks hymähti, ”Mikä soittamasi kappale oli?”.
”Talvi, Vivaldin Talvi sävellys, hyvin kaunis molli painotteinen kappale” Remus kertoi.”
Hieno kappale, jota en ole koskaan ennen kuullut… Kumpi muuten hakee tytön?” Tonks vastasi.
”Minä haen, valmistele sinä kastejuhlaa” Remus sanoi.
Oli kastejuhla päivän aamu, joka huushollissa touhuttiin, joku etsi vaatteita, toinen lahjaa, kolmas teki viime hetken tarkistuksia ja neljännellä oli kaikki mahdollinen hukassa.
”Äiti, missä minun paitani on? Entä housut?” Ron kysyi. Hermione tuskaili hiustensa kanssa peilin edessä ja Molly etsi poikansa vaatteita vaikka oli luvannut itselleen ettei tekisi enää niin. Myös Arthurin kalvosinnapit olivat hukassa.
”Ginny, missä vaiheessa olet? ” Harry kysyi, yrittäen samalla miettiä mihin oli kastelahjan laittanut. ”Olen melkein valmis, ja näin lahjan työhuoneessasi” Ginny vastasi, Harry oli onnellinen kun hänellä oli vaimo joka löysi aina kaiken hukassa olevan.
Remus rakasti tytön pukemista ja teki sen mielellään aina kun mahdollista, tytöllä oli pian yllään puhtaanvalkoinen mekko jossa oli rinnassa pieni rusetti, ja tytön hiukset olivat tällä kertaa karamellin ruskeat.
”Oletteko valmiita? Tonks kysyi ovelta, ”Olemme” Remus vastasi ja kääntyi tyttö sylissään Tonksin suuntaan. Naisella olo yllään vaalea hame joka korosti Tonksin siroja jalkoja ja valkoinen kauluspaita. ”Ohhoh, oletpa sinä kaunis, en ole ennen nähnyt sinulla koko vaaleaa asua, mutta se sopii sinulle” Remus sanoi.
”Kiitos, tämä onkin ensimmäinen kerta…Sinäkin olet komea rakas mieheni” Tonks virnisti ja suuteli Remusta . ”Tietenkin” Remus mumisi ja jatkoi suudelmaa. Suudelma oli hyvin lämmin ja se sai vieläkin sähkön virtaamaan molemmissa vaikkakin lapsi oli välissä.
Vieraat saapuivat, ensin saapuivat Harry ja Ginny, sitten Weasleyt ja Hermione, myös kiltalainen Mary Crawford ja Remuksen iloksi myös hänen vanhempansa Richard ja Helen Lupin, ja Maureen täti saapuivat paikalle.
Helen katseli hyvin epäilevästi sekalaista joukkiota olohuoneessa, nainen kuiskasi miehelleen jotain ja vasta sitten astui joukon sekaan turvallisesti miehensä vierellä. ”Eikös nyt pitänyt olla lapsen ristiäiset?” Helen kysyi kuiskaten mieheltään ja osoitti Ginnyn suuntaan. ”Kyllä, ehkäpä hän ei ole Tonks” Richard vastasi lempeästi.
Helen meni ylväin askelin Ginnyn luo, ja kysyi tältä melko töykeästi, ”Oletko sinä Tonks, Remuksen vaimo?”, Ginny ravisti päätään, ”En ole, olen heidän ystävänsä, hän on keittiössä”.
”Niinpä niin, menen sinne” Helen sanoi.
Helen marssi keittiöön aviomies perässään. ”Poika?!” Richard huhuili, Remus keskeytti lauseensa ja kääntyi, ”Miksi te olette täällä, teitä ei ole kutsuttu”. Remus ärähti. ”Remus en pidä tuosta äänensävystä kun puhut vanhemmillesi…” Helen aloitti, mutta Richard keskeytti vaimonsa puheet, ”Vaimosi ystävällisesti kutsui meidät” Richard kertoi, ”Niin kutsuin, onhan isovanhemmilla oikeus nähdä lastenlastaan” Tonks lisäsi, ”… Haenko tytön? Vai aloitammeko juhlan vasta hetken kuluttua?” Remus kysyi kuin ei olisi kuullutkaan viimeisintä kommenttia. Tonks nyökkäsi ja ohjasi Remuksen vanhemmat olohuoneeseen takaisin.
Remus haki tytön, ja rappusia alas tullessaan leperteli hänelle. Kun he tulivat olohuoneeseen kaikki olivat valmiina ja kastejuhla saattoi alkaa.
”Kastan hänet rakastavien vanhempien päätöksestä Julie Casandra, kummi tulkoon tänne ja hän lausukoon valan”. Pappi julisti, Harry astui kainosti papin viereen, otti Julien syliinsä ja sanoi valan, ”Lupaan olla apunasi, kuunnella sinua ja olla paikalla kun tarvitset minua. Olkoon meidän välillämme rakastava side, ja nyt lupaan että minulla on sinulla aina aikaa Julie Casandra
”. Harry päätti valansa ja katsoi Julieta.
Harry vei Julien Tonksin luo, joka kuiskasi Harrylle, ”Hyvin se meni”. Harry nyökkäsi. ”Meillä on tarjottavana teetä ja kakkua, olkaa hyvät” Tonks ilmoitti, että hän sitten vihasikin olla emäntänä juhlissa.
¨”Tonks, saisinko ottaa Julien syliin?” Richard kysyi ystävällisesti, Helenin katsellessa epäluuloisesti vieressä. ”Saat tietenkin, pitäähän isoisän saada pitää lapsenlasta sylissä” Tonks vastasi hymyillen ja asetti hellästi tytön Richardin syliin.
”Hän on hyvin suloinen, Remuksen silmät ja sinun kasvosi. Anteeksi törkeä kysymys, mutta oletko metarfomaagi?” Richard kysyi. ”Ehei, ei se ole törkeä kysymys, on minulta vielä huono tapaisemminkin kysytty, ja kyllä minä olen” Tonks vastasi, jättäen tytön isovanhempiensa huostaan ja lähti etsimään Remusta.
Pian hän löysi etsimänsä, Remus löytyi Arthurin luota juttelemasta, Tonks meni hieman lähemmäs. ”Arthur olet aivan oikeassa, meidän pitäisi tehdä sille jotakin, muuten Voldemort saa yliotteen…” Remus selitti vakavasti.
”Remus Lupin…” Tonks komensi ja naputti jalkaansa, ”Sinähän lupasit että et puhu killan asioista Julien kastejuhlissa, ja mistäs sinut löydänkään, Arthurin kanssa puhumasta… yllättäen Killan asioista”. Tonks jatkoi. ”Anteeksi, mutta tämä oli aivan väistämätön” Remus selitti. ”Kyllä se olisi voinut odottaa, ja muuten isäsi haluaa puhua kanssasi” Tonks sanoi. Viimeinen lause hämmästytti ja ärsytti Remusta samanaikaisesti.
Remus meni keittiöön josta löysi isänsä odottamassa, ”Halusit keskustella…” Remus sanoi, ””Niin haluan, miksi et pitänyt siitä että vaimosi kutsui meidän?” Richard kysyi.
”Tämä on lapsellista mutta, siksi koska ette ole ennenkään olleet kiinnostuneet minun elämästäni, vain siitä miten pärjään elämässäni ihmissuteuteni kanssa”.
”Älä viitsi Remus, olemme puhuneet tästä useasti, halusimme vain suojella sinua”.
”Miltä? Normaalilta elämältäkö?” Remus melkein raivosi
”Ei… itse asiassa en edes tiedä miksi. Muuten, tyttäresi ja vaimosi ovat molemmat hyvin kauniita näin asiasta toiseen”.
”Tiesin, että et tiedä, kiitos, annatko anteeksi jos minäkin annan anteeksi?”
”Annan sinulle anteeksi, rakas poikani”
”Saat anteeksi, ja pyydän itsekin…” Remus ei saanut sanottua lausettaan loppuun, kun Maureen täti saapui paikalle Tonks perässään.
”Tätisi tuli” Richard varoitti. ”Hienoa, hänkin vielä” Remus mutisi. ”Hellanlettas tuota meidän Remusta” Maureen lepersi ja halasi Remusta. ”Sinusta on kasvanut oikein kunnon mies, ai että on hienoa, ja olet hienon vaimonkin löytänyt… Ja Tonks sinulla on käynyt todella hyvä tuuri, kun olet löytänyt näin hyvän miehen itsellesi kuin meidän Remus” Maureen- täti höpötti.
Remus rakasti tätiään, varsinkin hänen höpöttämistään yli kaiken. ”Onko hän aina tuollainen?” Tonks kuiskasi epäilevästi. ”On” Remus vastasi mutisten.
”Me menemme nyt, Ginnyä väsyttää” Harry ilmoitti keittiön ovelta, ”Selvä, nähdään” Tonks vastasi.
Harry ja Ginny kävelivät kotiin, jotta he saisivat edes hieman raitista ilmaa. He kävelivät rauhassa, pitivät toisiaan kädestä, kunnes kesken matkan Ginnyn piti pysähtyä pistävän kivun takia, ”Luulen.. että… pitäisi… mennä… Mungoon”. Ginny yritti sanoa, kipuaaltojen välissä. ”Me menemme, ota minusta kiinni, minä ilmiinnytän meidät sinne” Harry sanoi.
Harrylle teki pahaa katsella vaimoaan kipukouristuksissa, mutta hän yritti pinnistellä miettimään Mungoa, jotta he varmasti ilmiintyvät sinne ja kokonaisina.
Kun pariskunta oli ilmiintynyt Mungon eteen, Ginny sai erittäin pahan kipukouristuksen, hän olisi tuupertunut maahan ellei Harry olisi pitänyt häntä pystyssä. Harry nosti kevyesti vaimonsa syliinsä, ja käveli nopein askelin suoraan äitiysosastolle.
”Hyvää päivää, onko teille varattu aika, olkaa hyvät ja odottakaa hetki” hoitaja sanoi tekopirteästi katsomatta jonottavaa. ”Juu ei ole varattua aikaa, mutta nyt olisi hätä kyseessä ja luulisin että ei kannata odottaa” Harry ärähti. Hoitaja katsoi hämmästyneesti Harrya ja huomasi sitten Ginnyn.
”Vie hänet huoneeseen viisi, tohtori tulee pian” hoitaja sanoi. Harry nyökkäsi, ja kantoi Ginnyn vitoshuoneen sängylle. Harry ei tiennyt mitä tehdä, hän ei kestänyt katsella vaimoaan kivuissa mutta hän olisi kumminkin halunnut olla koko ajan läsnä. Harry päätti olla läsnä, pitäen Ginnyä kädestä.
Pian tohtori tuli paikalle, mies tutkaili katsellaan Ginnyä hetken ja esittäytyi ”Hyvää päivää, en jaarittele enempää… Nimeni on Tohtori Leo Carey, ja ilmeisesti sinä olet Harry Potter ja hän vaimosi Ginny”. Harry nyökkäsi, ”Hmmm.. näin silmäillen totean että, lapsen olisi pitänyt syntyä jonkin aikaa sitten, ja kun vaimosi on melko hento, lapsi aiheuttaa kipua, ja luulen että siinä on pelissä myös stressi ja se että lapsi on ensimmäinen”. Carey kertoi.
”Mitä pitäisi sitten tehdä?” Harry kysyi, ”Joudun käynnistämään synnytyksen taika-avuin, tässä tapauksessa synnytys on erittäin hankala joten hän tarvitsee paljon vuodelepoa synnytyksen jälkeen, haluatko olla täällä vai odottaa käytävässä?” Carey sanoi. ”Aivan, ymmärrän, haluaisin olla Ginnyn vierellä mutta hermostuisin vielä enemmän joten taidan siirtyä käytävään… tee voitavasi” Harry vastasi. ”Teen” Carey sanoi.
Harry avasi oven ja ehti juuri väistämään sairaanhoitajaa joka kiisi huoneeseen, pian Harry istui odotustilan tuolilla, erittäin huolestuneena ja hermostuneena. Mitä jos kävisi huonosti, kumpikaan ei selviäisi tai vain jompikumpi.
Harry päätti ilmoittaa tilanteesta Weasleyille ja Remukselle ja Tonksille, hän pyysi vastaanotosta pöllön ja kirjoitti lapun,
Hei!
Kotimatkalla Ginny sai kipukouristuksia, olemme Mungossa.
Hätätilanne, lapsi aiheuttaa kipua Ginnylle, taika-avuin synnytys.
Tulkaa pian!
HarryMungon pöllöt ovat varsin nopeita, joten viesti oli pian perillä.
Pian pöllö nokki Remuksen ja Tonksin keittiön ikkunaa, Remus huomasi pöllön ja avasi ikkunan, hän otti viestin.
Mies avasi kirjeen, ja aloitti lukemaan, hänen ilmeensä muuttui yhä huolestuneemmaksi mitä lähemmäs kirje läheni loppua, ”Arthur ja Molly, meidän pitää mennä Mungoon, Harry ja Ginny ovat siellä, Ginnylle on käynyt jotain” Remus ilmoitti, ”Minäkin tulen mukaan, Richard sinä varmasti voit huolehtia Juliesta sen aikaa?” Tonks kysyi. ”Vallan hyvin voin, menkää te vain” Richard sanoi ja otti Julien. ”Kiitos” Tonks sanoi helpottuneena.
Pian nelikko ilmiintyi Mungon eteen, kaikki neljä ryntäsivät sisään ja suuntasivat äitiysosastolle.
Juuri sillä hetkellä Harry kierteli pitkin käytävää kädet taskuissa yrittäen miettiä miten saisi aikansa kulumaan. Vahingossa hän käännähti vastaanoton suuntaan ja huomasi siellä tutun joukkion.
”Te tulitte, onneksi, sen jälkeen kun kirjoitin , ei ole tapahtunut mitään muutosta. Ginny on heikossa kunnossa ja lapsi vielä syntymätön” Harry kertoi, ”En olisi saanut päästää teitä kävellen kotiin, jos olisitte ilmiintyneet näin ei olisi käynyt” Molly murehti, ”Kyllä olisi, kävely ei vaikuttanut asiaan mitenkään” Harry sanoi.
Kaikki istuivat hiljaa, murehtien ja syvään huokaillen, pian joku astui vitoshuoneesta ulos, hoitaja tuli heidän luokseen, ”Minua pyydettiin ilmoittamaan, että synnytys on erittäin vaikea ja pitkä kestoinen, ja äiti on heikossa kunnossa”. Harry nyökkäsi vastaukseksi ja mutisi jotakin.
”Minä haen meille kaikille teetä” Arthur keksi, ja lähti toisaalle. ”Kuule, kaikki menee loppujen lopuksi hyvin vaikka alku onkin vaikea, minä olen aivan varma” Remus sanoi rauhoittavalla äänellä, ”Minäkin toivon että kaikki menee hyvin, olisi hirveää jos menettäisin jommankumman tai molemmat” Harry vastasi.
Arthur tuli teekuppien kanssa, viiden teekupin kantaminen yhtä aikaa näytti hankalalta, vaikkakin se onnistui Arthurilta hyvin. ”Tässä teenne… sinulle… sinulle…” Arthur ojensi jokaiselle teekupin.
Parin tunnin kuluttua hoitaja tuli taas kertomaan tilanteesta, Ginny oli saatu sen verran parempaan kuntoon että synnytys eteni hyvää vauhtia, vaikkakin ongelmia oli vielä. Kaikki huokaisivat helpotuksesta kuullessaan tämän.
”Pitäisikö Hermionelle ja Ronille ilmoittaa asiasta?” Molly kysyi mietteliäästi, ”Kyllä varmasti, voisitko sinä ilmoittaa kun en muista mihin he menivät lomalle?” Harry vastasi. ”Teen sen mielelläni, saan muuta ajateltavaa.” Molly sanoi ja meni vastaanottotiskin luo.
Tunnin kuluttua, siitä kun Molly oli laittanut viestin pöllön mukana, hoitaja tuli taas heidän luokseen, ”Molemmat ovat hengissä, mutta vaimosi on erittäin heikossa kunnossa ja väsynyt, voitte mennä huoneeseen jos olette hiljaa” hoitaja kertoi.
Harry oli täynnä iloa, yhtä nopeasti kuin huoli oli vallannut hänet. Hiljaa hän meni Ginnyn luo, lapsi oli kehdossa hänen vieressään.
Harry katsoi hellästi lastaan, hän oli hyvin kaunis tyttö, nyt jo erottui hiushaivenista tumma sävy, tytöllä oli myös vihreät silmät, Harryn kasvot ja Ginnyn nenä.
Hän ei raaskinut ottaa tyttöä vielä syliin, hän vain tyytyi katselemaan. Pian hän istahti tuolille sängyn viereen ja otti Ginnyä kädestä. ”Olit vahva, selvisit, rakastan sinua ja tyttöä” Harry kuiskasi Ginnyn korvaan. Ginny heräsi hiljalleen kuin taikasanoista, pian hän oli aivan hereillä.
”Harry, minäkin rakastan sinua” Ginny sanoi, ja huomasi muidenkin olevan paikalla, ”Tekin olette täällä, ihana juttu. Te olette nyt isovanhempia” Ginny sanoi ja katsoi Arthuriin ja Mollyyn hieman hymyillen.