Kirjoittaja Aihe: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-11  (Luettu 20299 kertaa)

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-11
« : 22.08.2011 08:08:16 »
Nimi: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa
Kirjoittaja: Kiikiiconfused
Ikäraja: K-11 //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Tyylilaji: Action/romance (Alternative Universe)
Paritus: Katariina/Fred.
Vastuuvapaus: Kaikki Harry Potteriin liittyvä kuuluu J. K. Rowlingille. Katariina on omaa tuotantoani.
Varoitukset: Eipä tässä mitään kovin vakavaa tule tapahtumaan, hieman väkivaltaa ainakin.

Tiivistelmä: Katariinan vaihto-oppilaskokemus täysin erilaisesta koulusta. Mukaan mahtuu Kolmivelhoturnajaisia, Joulutanssiaisia ja kaikkea muuta jännittävää.
A/N: Eli tapahtumat perustuvat Harry Potter ja Liekehtivä Pikari -elokuvaan, jos ei jo tiivistelmästä sitä arvannut :D Ensimmäinen ficcini, älkää syökö minua...


The morning I never thought to come…

”Anna Katariina Jääskeläinen, nyt ylös sängystä niin kuin olisit jo! Myöhästyt koulusta!” äiti huusi jo varmaan seitsemännen kerran keittiöstä. Olin oikeasti ollut hereillä jo varmaan 15 minuuttia, mutta en jaksanut nousta. En halunnut mennä kouluun, koska lähes kukaan ei ymmärtänyt minua siellä. Kaikki vain pitivät minua outona ja jättivät piireistään pois. Huoneeni ovi aukesi, ja äiti katsoi minua melko tuimasti.
”Nyt ylös siitä sängystä. Sinulla on puoli tuntia aikaa valmistautua lähtöön”, hän sanoi ja kävi avaamassa verhot. Auringonvalo tulvahti välittömästi sisään ja melkein sokaisi minut. Nousin vastentahtoisesti istumaan ja mutisin äidilleni vastaukseksi: ”Hyvä on, minä nousen. Oletko nyt tyytyväinen?”

Aamiaisella olin yhtä kärttyisä kuin herätessänikin. En oikeastaan koskaan ollut ollut aamuihmisiä. Vaatteiden vaihdossa ja ulkonäön siistimisessä ei taaskaan mennyt kuin viisi minuuttia, mikä aiheutti aina ihmetystä perheenjäsenten keskuudessa. Isäni kertoi taas muka-huvittavia vitsejä siitä, kuinka vauhtini ei ole tasainen.
”Menen hakemaan postin”, totesin kyllästyneenä ja nousin pöydästä.
”Nopeasti sitten. Kohta sinun pitää mennä bussille”, äiti sanoi mennessäni ulos takaovesta.

Postilaatikolle ei ollut pitkä matka, mutta kävelin sen luo aina melko hitaasti, sillä tiesin, ettei minulle koskaan ollut postia. Avasin laatikon ja aloin selata pinoa. Mainos, mainos, lasku, lasku, mainos, lasku, Pelaaja-lehti Joonakselle, lasku, vaihto-oppilasjärjestön kirje, kirje minulle, mainos, las… Hetkinen? Kirje minulle? Selasin postinippua taaksepäin ja otin kuoren esiin. Kyllä, siinä luki minun nimeni. Kuori oli melko virallisen näköinen ja hieman kellertävä, ja se oli suljettu punaisella sinetillä, mutta hämmästyksekseni siinä ei ollut lainkaan postimerkkiä tai minkäänlaisia leimoja. Jäin vielä tuijottamaan sitä palatessani sisälle.

Jätin postinipun keittiön pöydälle, mutta kirjeeni vein mukanani. Eteisessä laitoin sen laukkuuni, koska koulussa olisi ruokailun jälkeen paremmin aikaa perehtyä kirjeeseen, ja ryhdyin korjailemaan kampaustani peilin edessä. Siihen ei tosin kauan mennyt, sillä puoli pullollista hiuslakkaa riitti pitämään hiukseni kurissa, eikä yksikään suortuva ollut liikkunut paikaltaan. Vilkaistuani peiliin viimeisen kerran nostin laukkuni olalleni ja olin juuri lähdössä, kun äiti tuli eteiseen kädessään vaihto-oppilasjärjestön kirje.
”Sinut on hyväksytty mukaan Vaihto-oppilaaksi brittiläiseen sisäoppilaitokseen -ohjelmaamme. Saat piakkoin hyväksymiskirjeen jostain koulusta ja samalla toimintaohjeet lukuvuoden aloittamiseen”, äiti luki ja hymyili. ”Pääset sittenkin sinne Isoon-Britanniaan.”
Vedin pienet voitontanssit ulko-ovella ja kävin suukottamassa äitiäni poskelle. Sittenkään minun ei tarvitsisi homehtua jossain typerässä suomalaislukiossa! Tyytyväinen ilme kasvoillani lähdin kohti bussipysäkkiä.

Kolme ensimmäistä tuntia tuntuivat matelevan. Viimein koitti ruokailu, jonka tapani mukaan vietin luokkalaisteni kanssa, vaikken heistä liiemmin pitänytkään. No, söisin nopeasti, jotta pääsisin avaamaan kirjeeni.

Istuuduin lukiomme kirjaston sohvalle ja kaivoin kirjeen laukustani. Avasin kuoren melko varovasti ja vedin hieman kulahtaneen näköisen paperinpalan esiin. Taittelin kirjeen auki ja aloin lukea.
”Hei, Katariina Jääskeläinen. Sinut on hyväksytty Vaihto-oppilaaksi brittiläiseen sisäoppilaitokseen -ohjelman kautta opiskelemaan vuodeksi Tylypahkaan. Kouluvuosi alkaa 1.9., mutta sinun odotetaan saapuvan Lontooseen jo kahta tai kolmea päivää aikaisemmin, jotta voit hankkia kaikki tarvittavat opiskeluvälineet. Ohessa on luettelo tarvittavista välineistä ja kirjoista. Sinua tullaan vastaan Heathrow’n lentokentälle.

Albus Dumbledore
rehtori”
Minun pitäisi siis mennä Lontooseen jo 30. elokuuta. Aloin hymyillä, sillä saisin paikan, jossa aloittaa kaikki alusta. Mutta miksi en ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan koulusta nimeltä Tylypahka?
”Heippa Kata. Kukas sinulle on kirjoittanut?” toinen paras ystäväni Sofia kysyi istuutuessaan viereeni.
”Pääsen vaihto-oppilaaksi Britteihin, vastasin hymyillen. ”Tosin minulla ei ole mitään tietoa siitä, missä tämä koulu sijaitsee.” Toisen parhaan ystäväni Marian pää pilkisti kirjaston ovesta.
”Kuulinko oikein, joku on menossa Britteihin?” hän kysyi ja tuli luoksemme. Näytin hänelle kirjettä.
”Tosi hienoa! Mutta jos sinun pitää lähteä tuo pari kolme päivää aikaisemmin, lähtö on jo huomenna”, Maria sanoi. ”Ja mikä ihmeen Tylypahka?”
”En tiedä”, vastasin. ”Mutta tänään pitää pakata.” Sisälläni kuohui into.
« Viimeksi muokattu: 31.05.2015 14:17:15 kirjoittanut zougati »

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #1 : 03.09.2011 18:08:58 »
A/N: Elikäns tuo pöllön nimi sitten tulee lyhennettynä nimestä James Andrew Eric Phelps.

Can I believe anything of this?

Lentokone laskeutui Heathrow’lle. Kävin hakemassa laukkuni ja lähdin kohti lähtöaulaa, jossa minua oltaisiin vastassa. Ohitin monia ihmisiä, jotka olivat odottamassa muita, mutta yhdenkään kyltissä ei ollut mitään minuun viittaavaa. Vasta rivistön hännillä huomasin erittäin isokokoisen miehen, jolla oli paksu pitkä tukka ja tuuhea parta. Hän kantoi kylttiä, johon oli kirjoitettu nimeni, ja sen vieressä komeili sama tunnus, joka oli ollut kirjeessäni olleessa sinetissä.
”Oletko sinä Tylypahkasta?” kysyin englanniksi hieman epävarmana.
”Joo, oon mä. Viedään ekaks sun tavarat Vuotavaan Noidankattilaan ja käydään sitte ostamassa vähän tavaroita sulle”, mies vastasi. En ollut ehtinyt katsoa listaa tarvittavista kirjoista ja opiskeluvälineistä, joten olin tyytyväinen, että tämä mies olisi auttamassa.
”Vuotavaan mihin?” kysyin hämmentyneenä.
”Vuotavaan Noidankattilaan. Se on sellanen pieni kapakka ja majatalo”, mies kertoi. ”Mä oon muuten Hagrid. Tylypahkan riistanvartija.”
”Katariina Jääskeläinen”, esittäydyin ja lähdin seuraamaan Hagridia.

Istuin sängylläni Vuotavassa Noidankattilassa, joka oli jopa normaaliin englantilaiseen pubiin nähden sisustettu lähes keskiaikaisesti, ja olin kuin puulla päähän lyöty siitä, mitä Hagrid kertoi minulle Tylypahkasta. Noitien ja velhojen koulu, ja että minä tavallaan olisin samanlainen kuin hekin, jokin jästisyntyinen velho. Hagrid ojensi minulle melko vanhan näköisen kirjan.
”Dumbledore käski antaa tän sulle. Siellä on vähän tietoa Tylypahkasta”, hän sanoi. ”Mutta me voitais mennä nyt Viistokujalle. Onkos sulla kuinka paljon rahaa?”
Kaivoin hieman nolona laukustani isän Visa-kortin.
”Isin luottokortti vain. Tämä ei varmaankaan käy valuuttana siellä”, sanoin punastuen. ”Onko mitään mahdollisuutta käydä vaihtamassa rahaa? Voin nimittäin nostaa käteistä jonkin verran?”
”Voidaan käydä Irvetassa, niin saat vähän rahaa sitte vaihdettua”, Hagrid sanoi. Nyökkäsin ja nousin lähteäkseni hakemaan rahaa pankkiautomaatilta, joka oli aivan nurkan takana. Hagrid pyysi sen jälkeen palaamaan takaisin baariin.

Hain 2500 puntaa ja seurasin Hagridia Vuotavan Noidankattilan kellariin. Siellä hän napautteli muutamia tiiliä, ja seinä edessäni aukesi.
”Wau”, oli ainoa mitä pystyin ihmetykseltäni toteamaan.
”Suunnilleen samaa sanoi eräs poika, Harry, muutama vuosi sitten. Kai sä oot Harry Potterist kuullu?” Hagrid kysyi. Pudistin päätäni.
”Sulla on sitten aika iso aukko tietämyksessäs”, Hagrid totesi. Astuimme seinään ilmestyneestä aukosta pienelle kadulle, joka oli täynnä ihmisiä ja jota reunustivat useat kaupat ja liikkeet. Kävelimme suoraan, kunnes huomasin edessämme kohoavan suuren valkoisen rakennuksen. Tuijotin sitä silmät pyöreinä ja henkäisin: ”Wau.”

Käytyämme Irvetassa, maahisten ylläpitämässä valtavassa pankissa, vaihtamassa puntani 500 kultakaljuunaan menimme ensimmäisenä Ollivandersille ostamaan minulle taikasauvan, jota Hagridin mukaan tulisin uudessa koulussani tarvitsemaan. Astuimme sisään puotiin, jonka sisustusta hallitsivat pitkät hyllyt täynnä pieniä rasioita. Kahden lähimmän hyllyn välistä ilmestyi valkohiuksinen vanha mies.
”Kas päivää, Hagrid”, tämä mies sanoi. ”Kuka on tämä nuori neito? Hän on melko vanha ollakseen ensiluokkalainen.”
”Hän on Tylypahkaan tuleva vaihto-oppilas”, Hagrid vastasi. ”Tultiin ostamaan sauva hänelle.”
Herra Ollivander kaiveli hyllyjään, kunnes löysi sauvan, jonka sitten toi minulle.
”Koivua, 10 tuumaa ja yksisarvisen jouhi. Kokeile vain”, hän sanoi. Otin sauvan hieman epäröiden. Melkein heti koskettaessani sauvaan se alkoi hehkua.
”Kappas, heti ensi yrittämällä”, herra Ollivander sanoi naureskellen.

Saimme ostettua kaiken tarvittavan.
”Haluisitko ittelles lemmikin? Vaikkapa pöllön”, Hagrid kysyi. ”Pöllöstä on hyötyä, jos haluaa lähettää postia. Meillä kun ei muuta postijärjestelmää ole kirjeiden ja pakettien lähettämiselle.”
Hän osoitti lemmikkieläinkauppaa. Menimme sinne. Ympärilläni oli ties kuinka monia erilaisia eläimiä, mutta huomioni kiinnitti pieni helmipöllö, joka tuijotti minua tiiviisti kassan vieressä olevasta häkistä. Pian huomasin ostaneeni kyseisen linnun.
”Sinun nimesi voisi olla vaikkapa Jaan Erp”, sanoin pöllölle palatessamme takaisin Vuotavaan Noidankattilaan.

”No niin, mä lähden sitte takasin Tylypahkaan. Me nähdään ylihuomenna. Tässä kuoressa on sun junalippus. Äläkä huolehi turhaan, sillä siellä asemalla on varmasti ihmisii, jotka osaa neuvoo sua. Kunhan et kysy jästeiltä. Ne ei osaa auttaa”, Hagrid sanoi lähtiessään.
”Enköhän minä selviä”, totesin ja palasin huoneeseeni.

Kukkaiskeiju

  • ***
  • Viestejä: 23
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #2 : 04.09.2011 11:33:29 »
Bongasin tämän nyt tuolta ja kuulosti heti aluksi aika kiinnostavalta.

Tässä on hyvä idea, tykkään myös siitä että kerrankin tuonne joukkoon ujutetaan suomalainenkin. Se ehkä vähän häiritsee, että tyttö on jo lukiossa, mutta muuten kiva.
Ootan innolla tätä Katariina/Fred - paritusta. Ei sitten toivottavasti etene supervauhtia, että eivät heti alussa päädy pussailemaan johonkin komeroon  ;)
Lainaus
Hain 2500 puntaa ja seurasin Hagridia Vuotavan Noidankattilan kellariin. Siellä hän napautteli muutamia tiiliä, ja seinä edessäni aukesi.
”Wau”, oli ainoa mitä pystyin ihmetykseltäni toteamaan.
”Suunnilleen samaa sanoi eräs poika, Harry, muutama vuosi sitten. Kai sä oot Harry Potterist kuullu?” Hagrid kysyi. Pudistin päätäni.

Hagrid on jotenki ihana. Mä vaan pidän siitä.  :D

Lainaus
”Voidaan käydä Irvetassa, niin saat vähän rahaa sitte vaihdettua”, Hagrid sanoi. Nyökkäsin ja nousin lähteäkseni hakemaan rahaa pankkiautomaatilta, joka oli aivan nurkan takana. Hagrid pyysi sen jälkeen palaamaan takaisin baariin.

Tää hiukan häiritsi, koska mun tietääkseni puntia ei voi vaihtaa kaljuunoiksi, vaan jästisyntyiset saavat jostain säilöstä rahaa koulukirjoihin.


Hyvä, jatkoa odottelen.  :)

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #3 : 05.09.2011 09:01:41 »
Bongasin tämän nyt tuolta ja kuulosti heti aluksi aika kiinnostavalta.

Tässä on hyvä idea, tykkään myös siitä että kerrankin tuonne joukkoon ujutetaan suomalainenkin. Se ehkä vähän häiritsee, että tyttö on jo lukiossa, mutta muuten kiva.
Ootan innolla tätä Katariina/Fred - paritusta. Ei sitten toivottavasti etene supervauhtia, että eivät heti alussa päädy pussailemaan johonkin komeroon  ;)
Lainaus
Hain 2500 puntaa ja seurasin Hagridia Vuotavan Noidankattilan kellariin. Siellä hän napautteli muutamia tiiliä, ja seinä edessäni aukesi.
”Wau”, oli ainoa mitä pystyin ihmetykseltäni toteamaan.
”Suunnilleen samaa sanoi eräs poika, Harry, muutama vuosi sitten. Kai sä oot Harry Potterist kuullu?” Hagrid kysyi. Pudistin päätäni.

Hagrid on jotenki ihana. Mä vaan pidän siitä.  :D

Lainaus
”Voidaan käydä Irvetassa, niin saat vähän rahaa sitte vaihdettua”, Hagrid sanoi. Nyökkäsin ja nousin lähteäkseni hakemaan rahaa pankkiautomaatilta, joka oli aivan nurkan takana. Hagrid pyysi sen jälkeen palaamaan takaisin baariin.

Tää hiukan häiritsi, koska mun tietääkseni puntia ei voi vaihtaa kaljuunoiksi, vaan jästisyntyiset saavat jostain säilöstä rahaa koulukirjoihin.


Hyvä, jatkoa odottelen.  :)

Hienoa, että tälle löytyy lukijoita :3 Eikä enää ole mulla oikein tapana kirjoittaa että heti ensinäkemältä ollaan menossa naimisiin tyylillä, eli kyllä etenee sellaista "normaalivauhtia".

Ja jossain kirjassa muistaakseni kyllä Hermionen vanhemmat vaihtoivat puntia Irvetassa (tais olla 2. tai 3. kirja)

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #4 : 13.10.2011 17:09:30 »
Do I really belong here better?

Vihdoin koitti syyskuun ensimmäinen aamu. Olin koko edellisen päivän lukenut Hagridin antamaa kirjaa, jonka Dumbledore oli lähettänyt, ja pakkaillut hieman tavaroitani matkaa varten uudelleen. Seisoin King’s Crossin asemahallissa ja katsoin hämmästyneenä ympärilleni sanomatta kuitenkaan mitään. Halli oli korkea ja lasikattoinen, ja monia laitureita reunustivat kivikaaret. Sitten muistin, minne olin menossa. Mistä minä erottaisin velhot jästeistä? Ja kuinka ihmeessä pääsisin laiturille 9 ¾?
”Tulkaahan nyt, pojat. Harry ja Ron myös. Olisitte nukkuneet yöllä, mutta ei…” kuului takaani. Kiinnitin huomioni nimeen Harry, koska Hagrid oli maininnut sen aikaisemmin mennessämme Viistokujalle. Huomasin yhdellä pojista kärryt, joiden päällä oli valkoinen pöllö häkissä. Lähdin seuraamaan heitä. Laitureilla 9 ja 10 huomasin yhden tytön juoksevan pylvästä päin ja katoavan sen sisään. Ennen kuin muut ehtivät tehdä mitään, kysyin takimmaiselta pojalta, olivatko hekin menossa laiturille 9 ¾. Punahiuksinen poika, joka näytti olevan minun ikäluokkaani, nyökkäsi.
”Seuraa vain meitä”, hän sanoi ja lähti muiden perässä. Pojan ohjeiden mukaisesti seurasin heitä ja päädyin pylvään läpi uudelle laiturille. ”Wau” oli taas ainoa, mitä osasin sanoa. Vieressäni kiilteli musta höyryveturi, ja laituri oli jokseenkin täynnä ihmisiä. Vein matkatavarani samaan paikkaan kuin muutkin ja lähdin sitten etsimään istumapaikkaa itselleni.

Olin vaeltanut junan puoleenväliin ja nähnyt vain täysiä vaunuosastoja. Viimein vieressäni oli vaunuosasto, jossa oli muutama vapaa paikka. Tunnistin siellä istujat samoiksi, joita olin seurannut laiturille. Avasin oven.
”Anteeksi, voinko istua tänne? Muualla on melko täyttä”, kysyin. Vaunussa istuva kolmikko myöntyi heti.
”Sinähän olet se tyttö, joka kysyi minulta, miten laiturille pääsee. Oletko uusi oppilas?” punahiuksinen poika kysyi. Nyökkäsin vastaukseksi ja totesin:
”Tavallaan.”
”Näytät olevan liian vanha ollaksesi ekaluokkalainen. Kuinka vanha olet?” ruskeahiuksinen tyttö kysyi. Kerroin olevani 15, mutta en jaksanut mainita ennen uuttavuotta tulevaa 16-vuotispäivääni.
”Nimeni on muuten Katariina Jääskeläinen”, sanoin, kun tajusin, etten ollut esittäytynyt. Punahiuksinen poika kertoi olevansa Ron Weasley, ruskeahiuksinen tyttö Hermione Granger ja mustahiuksinen poika Harry Potter.

Junamatka meni rattoisasti aikaisemmista kouluvuosista jutellen ja minä enimmäkseen vastailin heidän kysymyksiinsä jästikoulustani. Saavuimme Tylypahkan juna-asemalle. Seurasin Harrya, Ronia ja Hermionea hevosettomien vaunujen luo ja taisin näyttää melko hämmentyneeltä koko ajan. Aloimme lähestyä aivan valtavaa linnaa. Seurasin muita sisälle, kunnes joku mustiin pukeutunut mies, ilmeisesti opettaja, pysäytti minut.
”Sinä olet varmaan Katariina”, hän sanoi hivenen ylimielisesti. ”Seuraa minua.”
Hän ohjasi minut ruokasalin etuosaan ja meni istumaan päädyssä olevan pöydän ääreen. Huomasin kaikilla muilla oppilailla olevan mustat kaavut, kun itse olin normaalivaatteissa. Vierelleni tuli hyvin vanhan oloinen harmaapartainen mies.
”Tervetuloa taas tänne Tylypahkaan”, hän sanoi. ”Tälle vuodelle on tulossa eräs erikoinen tapahtuma, jonka takia vuoden huispauspelit on peruutettu.”
"Huispaus on mitä?" ajattelin. Pöydistä kuului buuauksia.
”Hiljaisuutta”, rehtori Dumbledoreksi osoittautunut mies sanoi. ”Huispausta on taas ensi vuonna. Tänä vuonna opetukseemme osallistuu vaihto-oppilas, Katariina Jääskeläinen. Tähän asti hän on opiskellut jästikoulussa, mutta hänellä on myös erikoisempia voimia. Iän puolesta hän menisi viidennelle, mutta koimme kaikille hyväksi, että hän opiskelee neljäsluokkalaisten kanssa. Ennen kuin lajittelemme ensiluokkalaiset, lajittelemme hänet.”
Dumbledore nosti vanhan ja jokseenkin rispaantuneen noidanhatun päähäni.
”Eivätpä nuo vieraskieliset ajatukset minua hämää. Tupasi on päivänselvä. Rohkelikko!” hattu kajautti. Rohkelikkojen pöydässä alettiin hurrata. Dumbledore nosti hatun pois päästäni ja laski takaisin vieressäni olevalle tuolille. Menin Harryn, Ronin ja Hermionen luo ja istuin Harryn viereen. Monet halusivat kätellä minua.
”Tervetuloa”, melko hyvännäköinen minua vanhempi poika, jolla oli pitkähköt punaiset hiukset, sanoi. ”Minä olen Fred, ja hän on George.”
Hän osoitti vieressään istuvaa samannäköistä poikaa.
”Hauska tavata”, vastasin hymyillen ja jäin seuraamaan ekaluokkalaisten lajittelua.

Dumbledore nousi taas ylös. Hän alkoi kertoa, kuinka Tylypahka oli valittu tämän vuoden Kolmivelhoturnajaisten isäntäkouluksi, ja että täällä olisi tylypahkalaisten lisäksi oppilaita kahdesta muusta koulusta. Huomasin jonkun vanhan, ryppyisen ja hieman äkäisen näköisen miehen kiiruhtavan salin poikki kuiskuttamaan jotain Dumbledorelle.
”Tuo on vahtimestarimme Argus Voro”, Fred kertoi. ”Hän on surkki, ja hänelle on todella hauska tehdä jekkuja.”
”Mikä on surkki?” kysyin ja tunsin itseni hieman typeräksi.
”Velho, joka ei osaa taikoa”, George vastasi. Nyökkäsin hitaasti ja käännyin katsomaan takaisin Dumbledoreen.
”… Mutta nyt toivottakaa tervetulleiksi Beauxbatonsin ihanat tytöt ja heidän rehtorinsa Madame Maxime”, Dumbledore sanoi. Ruokasalin ovet avautuivat, ja sisään asteli tyttöjä sinisissä koulupuvuissaan. Heidän takanaan seurasi jopa Hagridia pidempi nainen.
”Wou”, totesin hiljaa naisen käveltyä ohitseni. Olin varma, että saisin kokea monia asioita, jotka tulisivat ihmetyttämään minua. Tytöt tekivät näyttävän sisääntulon ja sen huomasi myös poikien kasvoilta. Dumbledoren tervehdittyä Madame Maximea hän palasi salin etuosaan esittelemään toisen koulun.
”Ja nyt ystävämme pohjoisesta. Tervetuloa, Durmstrangin pojat ja heidän rehtorinsa Igor Irkoroff”, hän sanoi. Poikien sisääntulo oli vielä tyttöjäkin näyttävämpi. Jäin hetkeksi suu auki tuijottamaan heitä.
”Se on hän!” Ron vinkaisi. ”Viktor Krum!”
Katsoin, kuinka venäläisen näköisen vanhemman miehen edellä kulki nuorempi, ehkä 17- tai 18-vuotias, ja minulle jokseenkin mitäänsanomaton poika.
”Ja hän on kuka?” kysyin.
”Bulgarian huispausjoukkueen etsijä”, Ron vastasi ja katsoi ihailevasti Viktoria. Kohautin olkapäitäni ja katsoin Dumbledoren suuntaan. Edelleenkään huispaus ei sanonut minulle mitään. Salin etuosaan kannettiin jokin ihmisen korkuinen laatikontapainen.
”Ennen kuin jatkamme, Ministeriön edustaja haluaisi sanoa muutaman sanan”, Dumbledore sanoi. ”Bartemius Kyyry.” Opettajien pöydästä nousi pukuun pukeutunut keski-ikäistä hieman vanhempi mies. Yhtäkkiä lumottu taivas alkoi salamoida.
”Mitä ihmettä?” ihmiset kyselivät ympärilläni. Osa tytöistä kiljahteli. Jostain takanurkan suunnalta lensi säde kattoon ja myrsky tyyntyi. Salin etuosaan Dumbledoren luo nilkutti keski-ikäinen ärtynyt mies. He keskustelivat hiljaa jostain.
”Kuka hän on?” kysyin.
”Villisilmä Vauhkomieli”, Ron vastasi.
”Alastor Vauhkomieli? Aurori?” Hermione kysyi. Olin utelemassa, mikä on aurori, mutta Harry ehti ensin. Ron kertoi, että he vangitsevat pimeyden velhoja ja vievät heidät Azkabaniin. Olisi tehnyt mieli kysyä, mikä on Azkaban, mutta päättelin jo ilmankin, että se on vankila.
”Ministeriö on tullut siihen tulokseen, että Kolmivelhoturnajaisiin eivät saa osallistua oppilaat, jotka ovat alle 17-vuotiaita. Tämä päätös on pitävä!” Kyyry julisti. Ihmiset alkoivat taas buuata.
”Täyttä roskaa!” Fred ja George huusivat. Minua alkoi naurattaa. En ollut edes aikomassa osallistua, vaikka ikä olisikin riittänyt.
”Hiljaa!” Dumbledore huusi ja heilautti taikasauvaansa sitä laatikontapaista kohti. Se alkoi ikään kuin haihtua ilmaan ja paljasti suuren maljakon.
”Liekehtivä pikari”, Dumbledore kuulutti. ”Kun olette päättäneet, osallistutteko, kirjoittakaa nimenne pergamentille ja laittakaa tänne. Muistakaa miettiä tarkkaan, sillä valittu saa pärjätä yksin.”

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 607
  • Ficci riippuvainen
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #5 : 13.10.2011 19:51:57 »
Tämäpäs vaikuttaa mielenkiintoiselta ja odotan jatkoa innolla!

Tutti frutti


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #6 : 19.10.2011 15:35:10 »
Hienoa, että edes vähän löytyy lukijoita ^^ yritän parhaani mukaan kirjoitella eteenpäin

sademestari

  • sammakkotietäjä
  • ***
  • Viestejä: 329
  • good soup.
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #7 : 21.10.2011 13:58:15 »
Hoo, tää vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta!
Ihana idea, ois tosi kiva päästä vaihto-oppilaaks Tylypahkaan. :)
Jatkoa odottelen innolla!!

bannu: crys

But what if that moment's right now?

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #8 : 29.11.2011 18:57:46 »
How something like this can happen?

Ensimmäinen pimeyden voimilta suojautumisen tuntini päättyi juuri, ja olin hieman järkyttynyt. Seurasin Ronia, Harrya ja Hermionea, jotka keskustelivat tästä uudesta opettajastamme, Villisilmästä.
”Näittekö Nevillen kasvot?” Hermione kysyi lopulta. Ja siinä paha, missä mainittiin. Neville seisoi vieressämme ja tuijotti ikkunasta ulos tyhjällä katseella. Laitoin käteni hänen olkapäälleen.
”Oletko kunnossa?” kysyin. Neville ei kuitenkaan ehtinyt vastata, kun Villisilmä tuli paikalle ja pyysi pojan mukaansa. Jäin huolestuneena tuijottamaan Nevillen perään.
”Menisimmekö oleskeluhuoneeseen?” Ron ehdotti.
”Entä jos menisimme katsomaan ilmoittautumistilaisuutta. Sehän on pian?” Harry ehdotti. ”Vaikka emme itse voi ilmoittautua, voimme silti mennä katsomaan, ketkä aikovat yrittää.”

Istuin penkillä Hermionen vieressä ja seurailin, kun monet laittoivat nimilappujaan liekehtivään pikariin.
”Kuka tämä nimeltämainitsematon velho on, josta melkein kaikki puhuvat?” kysyin Hermionelta. Hän alkoi kertoa jostakin erittäin pahasta velhosta, jonka nimeä ei saisi mainita. Olin aivan pihalla koko kertomuksen ajan, sillä monet asiat olivat hyvin epäselviä, mutta sen verran ymmärsin, että tämä paha velho oli joskus yrittänyt tappaa Harryn. Yritin katseellani etsiä Harrya, sillä minua jäi häiritsemään, miksi kukaan haluaisi tappaa hänet. Yhtäkkiä jostain kaikui Weasleyn kaksosten innokkaat äänet ja kaikki alkoivat hurrata. Sisälleni levisi äkkinäinen lämpö enkä tiennyt, mistä se tuli.
”Kiitos, kiitos, kiitos”, he sanoivat. ”Teimme sen tänä aamuna.” Pian he ilmestyivät näkyviin väkijoukosta, ja huomasin omaksi yllätyksekseni alkaneeni hymyillä ujosti.
”Eikä se tule toimimaan”, Hermione totesi itsevarmasti pidentäen sanaa ’toimimaan’. Kaksoset kävivät tytön molemmin puolin istumaan, Fred minun ja Hermionen väliin.
”Aijaa”, Fred totesi, ja jota George jatkoi kysymällä: ”Miten niin?” Hermione selitti pikarin ympärillä leijuvan kehän olevan ikälinja, jonka Dumbledore oli asettanut. Se jäi ainoaksi, mitä koko asiasta kuuntelin, koska huomaamattani keskityin enemmän Frediin ja varsinkin vain tuijottamaan hänen selkäänsä hiljaisena. Sydämeni oli äkkiä alkanut hakata lujempaa ja sisälleni levinnyt kummallinen lämmöntunne tuntui huokuvan jo ihollani. Vaikka Fred olikin selin minuun, enkä siis saanut häneen minkäänlaista katsekontaktia, halusin hänen silti pysyvän siinä. Ihmettelin hieman sitä tunnetta, sillä en ollut aikaisemmin tuntenut niin. Pojat nousivat ja hyppäsivät penkille seisomaan minun jäädessä vielä tuijottamaan Frediä. Katsoin, kuinka he joivat keitoksensa ja hyppäsivät sitten kehän sisäpuolelle. Ilmeisesti heidän ei olisi tullut onnistua siinä, sillä muut alkoivat hurrata uudelleen. Kaksoset naureskellen kiersivät pikaria ja sitten heittivät nimilappunsa sinne.
”Senkö ei pitänyt toimia?” kysyin Hermionelta, joka ei vastannut, vaan jatkoi hivenen ärtyneenä kirjansa lukemista. Sain tosin vastauksen kysymykseeni pian, sillä pikari alkoi liekehtiä enemmän ja tähtäsi kaksi liekkiä suoraan kaksosiin. Katsoin lievästi järkyttyneenä, kun pojat lensivät isossa kaaressa muiden yli ja lattialle iskeydyttyään alkoivat muuttua harmaapartaisiksi vanhuksiksi.
”Ehkä pientä takapakkia näemmä”, totesin itsekseni, nousin penkille seisomaan ja katsoin naureskellen, kuinka muut kannustivat painivia kaksosia. En edes kiinnittänyt huomiota siihen, että Viktor Krum tuli myös ilmoittautumaan.

Istuimme Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa. Monet seitsemäsluokkalaiset keskustelivat siitä, kuinka mahtavaa olisi päästä mukaan. Olin piiloutunut yhteen nurkkaan ja olin olevinani lukemassa, vaikka oikeastaan seurailin enemmänkin, mitä muut tekivät. Weasleyn kaksoset oli muutettu takaisin omiksi itseikseen ja he harmittelivat, kuinka eivät päässeet yrittämään osallistumista. Yritin seurailla muitakin, mutta katseeni harhautui jatkuvasti Fredin suuntaan.
”No niin, keskity sitten lukemiseen, jos et pysty seurailemaan muita kuin tuota Ronin veljeä”, sanoin itselleni mielessäni ja kävin kunnolla lukemaan. Pitkään en kuitenkaan ehtinyt, kun sain seuraa.
”Ei taida Hermione olla ainoa lukutoukka tänä vuonna”, Ron naureskeli ja istahti viereeni. Harry istahti toiselle puolelleni ja Hermione Harryn viereen.
”Muuten, Katariina”, Harry aloitti. ”Dumbledore sanoi silloin ensimmäisenä iltana, että sinulla on jotain erikoisempia voimia.”
”Niin, oletko koskaan saanut jotain ihmeellistä aikaiseksi?” Hermione jatkoi. Aloin miettiä. Joskus kauemmin aikaa sitten olin onnistunut useammankin kerran siirtämään esineitä koskematta niihin, kuten pudottamaan tauluja seiniltä tai maljakoita hyllyiltä, mutta enimmäkseen vain ollessani vihainen. Olin vain ajatellut, että ’voi kun tuo tipahtaisi hänen niskaansa’, ja niin oli lähes joka kerta käynyt, vain muutaman kerran oli mennyt ohi, ja myös muutama viinilasi oli tavallaan räjähtänyt jonkun käteen minun tuijottaessa sitä. Olin äidille usein sanonut asiasta, mutta hän oli vain ohittanut asian olankohautuksella ja sanomalla, että se oli vain sattumaa. Kaiken tämän kerroin kolmikolle.
”Eli olet huomannut voimasi melko samalla tavalla, kuin monet muutkin jästisyntyiset velhot”, Hermione totesi. Nyökkäsin hitaasti.
”Minun varmaan pitäisi kirjoittaa kotiin ja kertoa, että olen perillä ehjänä ja ehkä vähän tiedustella asioita”, sanoin ja kaivoin laukusta paperia ja sulkakynän. ”Täytyyhän heidän saada tietää, mikä heidän tyttärensä oikeasti on.”
”Haluatko lainata minun pöllöäni tuon lähettämiseen?” Harry kysyi. ”Hedwig voi viedä sen…”
”Itse asiassa minulla on oma pöllö, Jaan Erp. Ostin sen käydessäni Hagridin kanssa Viistokujalla”, kerroin. Kaivoin laukustani paperia ja sulkakynän, ja kävin kirjoittamaan.

”Hei äiti ja isä.
Olen ehjänä perillä, junamatka sujui hyvin Lontoosta Tylypahkaan. Tämä koulu on upea. Olemme valtavassa vanhassa linnassa ja melko lailla kaikki ovat olleet mukavia minua kohtaan. Sain tosin kuulla jotain hyvin erikoista. En olekaan normaali tyttö. Olen noita. Ei kuitenkaan huolta, sillä täällä on muitakin, joiden vanhemmat ovat normaaleja ihmisiä, mutta nämä nuoret itse ovat noitia tai velhoja. Ja tietysti minä olen se sama Katariina, kuin aina ennenkin.

Minun on kuitenkin aivan pakko kysyä, että onko suvussamme muita minun kaltaisia? Siis noitia tai velhoja.

Antakaa vastauskirje sille pöllölle, joka toimitti tämän kirjeen. Pöllön nimi on Jaan Erp ja se on minun oma. Lähetän tämän kirjeen mukana isän Visa-kortin, sillä sille ei ole käyttöä täällä.

Rakastan teitä. Nähdään lukuvuoden loputtua. Lähetän teille kuvia täältä.
Katariina”

Olin juuri kysymässä, missä pöllöt ovat täällä linnassa, kun tuvanjohtajamme professori McGarmiva tuli oleskeluhuoneeseen.
”Päivällisen jälkeen kerrotaan Kolmivelhoturnajaisiin valittujen nimet. Jääkää siis vielä saliin istumaan syötyänne”, hän sanoi.
”Käydään viemässä tuo kirje sen jälkeen sitten. Minä voin näyttää, missä pöllölä on, sillä minullakin on kirje lähetettävänä”, Harry sanoi noustessaan vierestäni. Nousin itsekin ja seurasin muita Suureen Saliin.

Istuin Harryn ja Nevillen välissä. Kumpikin heistä söi vielä, mutta itse olin jo saanut lopetettua.
”Toivottavasti Viktor Krum pääsee kilpailuun mukaan. Hän voittaisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä”, Ron hehkutti pöydässä.
”Oletko varma Ron, että tuo fangirl-tyyli sopii sinulle?” Hermione kysyi hivenen pilkallisesti. Kaksoset näyttivät innostuvan äskeisestä heitosta, sillä he alkoivat laulaa: ”Viktor I love you. Viktor I do. When we’re apart, my heart beats only to you.” Minua, kuten muutamaa muutakin, se alkoi naurattaa. Dumbledore asteli salin takaosaan ja himmensi valaistusta. Kylmät väreet kulkivat niskaani pitkin katsoessani, kun Dumbledore lähestyi liekehtivää pikaria, joka alkoi loimuta hieman enemmän. Sitten se sylkäisi sisuksistaan paperinpalasen. Dumbledore nappasi sen ja luki: ”Durmstrangin osallistuja on Viktor Krum!” Kaikki alkoivat taputtaa, kun pikari sylkäisi toisen lapun. ”Beauxbatonsin osallistuja on Fleur Delacour.” Seurasi lisää taputuksia, ja pikarista lensi kolmas lappu. ”Tylypahkan osallistuja on Cedrig Diggory.” Lisää hurrauksia ja varsinkin Puuskupuhit hurrasivat rankimmin. Dumbledore palasi salin etuosaan.
”Hienoa. Meillä on nyt kolme osallistujaa, mutta vain yksi heistä voi voittaa”, hän sanoi. Kaikki alkoivat taas taputtaa, mutta melko pian kaikki myös hiljenivät ja kääntyivät katsomaan salin takaosaa. Pikari oli alkanut taas loimuta. Dumbledore käveli sen luokse, ja se sylkäisi sisästään vielä yhden lapun.
”Mitä tämä on?” kysyin hiljaa Harrylta, mutta hän pudisti päätään osoittaakseen, ettei tiennyt. Dumbledore mutisi jotain, mutta en saanut siitä selvää. Sitten hän toisti sen, mitä oli mutissut, vain hieman kovempaa: ”Harry Potter…” Katsoin hieman huolestuneena Harrya.
”Harry Potter!” Dumbledore huusi. Hermione tyrkkäsi Harrya käsivarteen ja käski menemään.
”Mutta Harryhan on alaikäinen”, kuiskasin hiljaa Hermionelle. Hänkin katsoi huolestuneena Harryn perään. Muut Tylypahkalaiset alkoivat huudella Harrya huijariksi ja ties mitä muuta. Huomasin Weasleyn kaksosten näyttävän hieman ärtyneiltä ja hämmentyneiltä.
”Miten Harry sen oikein teki?” he pohtivat ääneen. Käännyin katsomaan Roniin, joka näytti erittäin vihaiselta.
”Tälle on varmasti joku selitys. Harry on sen näköinen, ettei haluaisi osallistua”, sanoin hänelle, mutta hän vain tuhahti ärtyneenä ja totesi: ”Ihan sama.”

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #9 : 29.11.2011 18:59:26 »
Pahoittelen, että tässä kesti hiukan, jos jotkut ovat odottaneet tähän jatkoa. Lukuja tulee sitä mukaa kun saan niitä hiukan eteenpäin (kahdenkymmenen muun kirjoitusprojetkin ohella)

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #10 : 17.04.2012 23:40:10 »
Is this reality in here?

Katselin kädessäni olevaa kirjekuorta, jonka olin hakenut oleskeluhuoneesta pienen olkalaukkuni lisäksi. Harry oli viety Dumbledoren huoneeseen, joten hän ei tulisi nyt opastamaan minua pöllölään. Vaelsin käytävällä, kunnes huomasin Weasleyn kaksoset. He olivat ilmeisesti virittämässä jonkinlaista jekkua.
”Hei anteeksi”, sanoin mennessäni heidän luokseen. ”Ehtisikö edes toinen teistä opastaa minut pöllölään?” Toinen heistä, joka oli alempana tikkailla ja osoittautui Frediksi, kääntyi ja laskeutui alas. George jäi vielä ylös, mutta kääntyi kuitenkin katsomaan minua.
”Riittääkö sanallinen opastus vai pitääkö ihan lähteä mukaan?” Fred kysyi. Typerä hymy alkoi hiipiä kasvoilleni, mutta pysyin juuri ja juuri peruslukemilla.
”Sanallinen varmaan riittäisi, mutta olen huomannut, että täällä näitä käytäviä riittää, joten saatan eksyä, vaikka muistaisinkin ohjeet”, sanoin. Fred hymyili itsevarmasti ja sanoi sitten: ”Tulehan George. Pidetään samalla tälle sievälle ulkomaalaiselle pieni opaskierros linnaan.” George laskeutui myös tikkailta. Huomasin kummankin heistä olevan minua päätä pidempi. He laittoivat käsivarret olkapäilleni ja lähtivät opastamaan minua.

Kapusimme yhteen torniin, jonka lähes huipulta löytyi huone täynnä pöllöjä. Jaan Erp istui ikkunalla ja ”puputti” (tai miten ne helmipöllöt nyt ääntelevätkään) tervehdykseksi. Silitin linnun nokkaa.
”Onko se muuten varmaa, että nämä löytävät aina perille?” kysyin pojilta, jotka olivat jääneet ovelle odottamaan.
”Kyllähän ne. Ainakin ovat tähän mennessä”, Fred vastasi. Annoin kirjekuoren Jaan Erpille, joka otti sen nokkaansa ja katsoi minua hetken.
”Vie se äidille ja isälle Suomeen”, sanoin pöllölle, joka melkein heti sanottuani sen lähti lentoon. Käännyin kaksosia päin.
”Lähdetäänkö kierrokselle?” George kysyi. Pojat ottivat minut taas väliinsä kävelemään ja lähtivät kierrättämään minua ympäri linnaa.

”Ja viimeisenä ja todellakin vähäisimpänä: tyrmät”, Fred sanoi, kun pojat johdattivat minut linnan alimpaan kerrokseen.
”Tämä on enimmäkseen Luihuisten aluetta, sillä täälläpäin on heidän oleskeluhuone ja makuusalit”, George kertoi.
”Ja Kalkaroksen taikaliemitunnit pidetään täällä”, Fred jatkoi. Tyrmät olivat ankeat ja pimeät, eikä minua oikeastaan huvittanut pahemmin viettää aikaa niissä.
”Kiitos kierroksesta. Enköhän nyt sitten osaa suunnistaa täällä edes jotenkin”, sanoin ja naurahdin kevyesti.
”Eipä kestä”, pojat sanoivat ja kumarsivat syvään.
”Ja mikäli vielä tarvitset opasta, meiltä voi kysyä”, Fred sanoi ja iski silmää. Nyökkäsin, ja lähdimme kohti omaa oleskeluhuonettamme.

Harry oli jo palannut, kun pääsimme oleskeluhuoneeseen. Kävin istumaan hänen vierelleen ja kysyin: ”No, miten kävi?” Harry näytti hivenen järkyttyneeltä.
”Olen virallisesti mukana siinä”, hän vastasi.
”Mutta sinähän olet alaikäinen…” aloitin, mutta Harry keskeytti.
”Niin. Ja silti…”, hän sanoi. Vilkaisin Ronin suuntaan, sillä hän istui toisella sohvalla.
”Ron näyttää melko vihaiselta”, totesin. Harry kertoi Ronin luulevan hänen tehneen sen jollain keinolla.
”Mutta en tehnyt sitä”, hän jatkoi.
”Minä uskon sinua”, sanoin ja laitoin käden Harryn olkapäälle. Tuntui vähän siltä, että hän tarvitsi tässä vielä ystävän tukea.

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 607
  • Ficci riippuvainen
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #11 : 19.04.2012 19:16:58 »
Mukava saada tällekin jatkoa, lisää tulemaan

Tutti frutti kiitää ja kumartaa


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3

Animaaki

  • Huumoriholisti
  • ***
  • Viestejä: 18
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #12 : 15.05.2012 20:29:43 »
Ihan kiva. Tällaisia on aina ilo lukea, sillä niistä tulee minulle aina jotenkin hyvä mieli.. :)

C0RN

  • ***
  • Viestejä: 15
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #13 : 02.06.2012 20:11:31 »
Rakastan tätä, vaikka en olekkaan vielä edes lukenut kun puolet teksteistä, täytyy säästää hieman, etten tylsisty heti kesän alussa.  :D
Mulla ei ole juurikaan mitään muuta viisasta sanottavaa, ainakaan muuta että pidin tästä ihan hitosti, ja kaikkea muuta vastaavaa. Ainoa josta en tykkää, niin on ton hahmon nimi, se on raivostuttava  ??? No, en itekkää keksisi mitään priimimpää tähän  ::) Jatka niin saan lisää venytettyä mitään sanomattoman tylsän kesän alkua.

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #14 : 04.07.2012 13:02:44 »
Pahoitteluni että tässä kestää aina välillä, inspiraation puute kiusaa liikaa. Lisäksi vähän kerron nyt tässä vaiheessa että tässä on pääosin sen elokuvan juoni, mutta lisään asioita, jotka ovat kirjoissa muttei elokuvissa.

Ja CORN, kiitos kommentistasi ^^ ja tosiaan se nimi, miun toinen nimi on Katariina, mutta kaikesta ei tarvitsekaan tykätä :)

_______________________________________________________________________________________________________

Seems that my new life has begun

Huomasin makaavani nurmikolla jollakin valtavalla pelikentällä, joka oli hieman jalkapallokenttää pidempi, mutta kapeampi ja muodoltaan soikea. Nousin istumaan ja katselin ympärilleni. Kenttää reunustivat korkeat katsomot torneineen. Ylhäällä ilmassa näin jotain punaista, mutta en saanut selvää, mikä se oli. Sitten huomasin sen laskeutuvan lähemmäs minua, ja näin, että se oli toinen kaksosista. Hän istui luudalla punakeltaisessa vaatetuksessa, mutta hän oli vielä liian kaukana erottaakseni, kumpi hän oli. Koko ajan hän kuitenkin laskeutui lähemmäs. Pian erotin Fredin hymyilevät kasvot. Ollessaan noin metrin korkeudessa hän hyppäsi alas luudanvarrelta ja ojensi kätensä minulle auttaakseen minut ylös. Olin juuri sanomassa ”hei”, kun Fred alkoi puhua Hermionen äänellä: ”Herää Katariina.” Ennen kuin ehdin kysyä, mitä hän sanoi, hän ehti toistaa sanansa.

Avasin silmäni vaivalloisesti ja tajusin äskeisen olleen unta. Huomasin Hermionen istumassa sänkyni reunalla.
”Hyvää huomenta”, hän toivotti pirteästi.
”Huomenta”, mutisin. ”Mitä kello on?”
”Seitsemän”, Hermione vastasi ja nousi sängyltäni. ”Ajattelin herättää sinut ajoissa, että ehdimme syödä aamiaista.”
Nousin istumaan ja venyttelin. Sängyt olivat harvinaisen mukavat ja pehmeät, eikä millään olisi tehnyt mieli nousta ylös.
”En kyllä yleensä syö aamiaista, mutta voin tulla seuraksi ruokasaliin”, sanoin noustessani sängyltä, ja kävin pukemaan.

Istuimme ruokasalissa Rohkelikkojen pöydässä. Hermione söi ja samalla lueskeli jotain kirjaa. Itse vain tuijottelin pöydän pintaa väsyneenä yrittäen löytää puunsyiden muodostamia erikoisia kuvioita. Olin vielä hieman nukuksissa, sillä en yöllä ollut juurikaan saanut nukuttua. Vaikka olinkin ollut täällä jo muutaman päivän, kaikki tuntui erityisen jännittävältä, mikä tietysti vei unet. Huomasin Harryn tulevan saliin. Hän näytti vielä vastaheränneeltä ja huonosti nukkuneelta, hiukset sekaisin ja silmien ympärillä tummat renkaat.
”Taitavat olla Ronin kanssa vielä riidoissa”, kuiskasin Hermionelle. Vastauksen toteamukseeni sain melko nopeasti nähdessäni Ronin ohittavan Harryn tönäisten häntä samalla olkapäähän.
”Ron tulee tänne istumaan. Kumpi meistä menee Harryn luo?” Hermione kysyi. Sanoin voivani mennä, nousin pöydästä ja kävelin Rohkelikkojen pöydän toiseen päähän Harryn luo. Kumpikaan meistä ei sanonut mitään, kävimme vain hiljaisina istumaan. Lopulta rikoin hiljaisuuden sanomalla:
”Ron näyttää edelleen olevan vihainen.”
Harry nyökkäsi.
”Niin. Mutta en tehnyt sitä. En laittanut nimeäni liekehtivään pikariin”, hän sanoi.
”Minä uskon sinua”, sanoin. ”Eivät kaksosetkaan onnistuneet siinä, joten siksi epäilen tässä olevan jotain pahasti vialla. Ja näkeehän sinusta, ettet haluaisi olla mukana.”
Harry huokaisi hiljaa. Hymyilin hänelle varovaisesti ja ystävällisesti. Pienen uneliaisuuteni takia en huomannut taakseni ilmestyneitä hahmoja, ja säikähdinkin melko pahasti, kun he kysyivät Harrylta, saavatko he kysyä erästä asiaa. Hyppäsin ilmaan kääntyen samalla ympäri ja kiljaisin pienesti. Sitten huomasin, että taakseni ilmestyneet henkilöt olivat Weasleyn kaksoset.
”Anteeksi. Säikähditkö pahastikin?” Fred kysyi ja hymyili. Kasvoilta paistava lievä väsymys sai hymyn näyttämään unelmalliselta, mikä aiheutti sydämeni sykkeen tihentymisen hetkellisesti. Koetin kuitenkin pysyä täysjärkisenä, ja vastasin:
”Hieman vain. En huomannut tuloanne.”
Georgekin hymyili, mutta hänen hymynsä ei aiheuttanut sydämentykytystä. He molemmat pahoittelivat pelästyttämistäni, ja minun istuuduttua kävivät istumaan molemmin puolin minua.
”Niin Harry. Me tässä mietimme…” George aloitti.
”… Miten sinä oikein sait nimesi pikariin?” Fred jatkoi. Painoin otsani kämmenselkääni vasten, sillä tuohon kysymykseen oli yhtä mahdoton vastata, kuin siihen, että mitä on avaruuden laidan tuolla puolen.
”En tiedä, miten nimeni joutui sinne, mutta itse sitä en sinne ole laittanut”, Harry vastasi tyynen rauhallisesti, vaikka ärtymys kuulsikin hänen äänestään. Tunsin Fredin reiden omani vieressä lähellä. Sisälläni alkoi kihelmöidä, ja rauhallisena pysyminen kävi jo hankalammaksi. Onnistuin kuitenkin pysymään tyynenä ja loihdin kasvoilleni yritelmän viehättävästä hymystä. Todennäköisesti siis näytin sähköiskun saaneelta mursulta.
”No, Fred, miten olisi paistettuja munia ja pekonia aamiaiseksi?” George ehdotti veljelleen.
”Mielellään, kiitos”, Fred vastasi ja kääntyi puoleeni. ”Ja mitähän tämä sievä neiti haluaisi?”
Tunsin punan leviävän kasvoilleni ja hengittäminen kävi melko vaikeaksi.
”Tuota, yleensä en aamuisin syö juuri mitään”, vastasin. Molemmat kaksosista katsoivat minua hetken kummastuneena.
”No sitten ei varmaan tarvitse ihmetellä, kuinka pysyt noin hoikkana”, George sanoi hivenen huvittuneella äänellä. ”Kannattaisi kuitenkin joskus edes syödä.” Kumpikin kaksosista alkoi nauraa, samoin minä.
”Kyllä minä syön, mutta en aamuisin”, sanoin. Fred katsoi minua veikeä ilme kasvoillaan ja pörrötti hiuksiani.
”Hyvä, ettei tarvitse alkaa huolestua”, hän totesi. Korjasin kampaukseni nopeasti ja nousin pöydästä. Sanoin lähteväni oleskeluhuoneeseen lukemaan.

marrru

  • Potterhead
  • ***
  • Viestejä: 122
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #15 : 10.07.2012 19:17:57 »
Eksyin lukemaan tän ja tykkäsin :) Tämän idea on musta tosi kiva. En keksi mitää muuta järkevää sanottavaa. :D

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 607
  • Ficci riippuvainen
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #16 : 21.07.2012 01:28:35 »
Pitkään aikaan mitään fikkiä eksyin lukemaan ja jatka ihmeessä. Itseäni toistan tässä mutta olkoon.

Tutti frutti


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3

Mary Sun

  • Vieras
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #17 : 27.07.2012 17:53:07 »
Bongasin tämän nyt tuolta ja kuulosti heti aluksi aika kiinnostavalta.

Tässä on hyvä idea, tykkään myös siitä että kerrankin tuonne joukkoon ujutetaan suomalainenkin. Se ehkä vähän häiritsee, että tyttö on jo lukiossa, mutta muuten kiva.
Ootan innolla tätä Katariina/Fred - paritusta. Ei sitten toivottavasti etene supervauhtia, että eivät heti alussa päädy pussailemaan johonkin komeroon  ;)
Lainaus
Hain 2500 puntaa ja seurasin Hagridia Vuotavan Noidankattilan kellariin. Siellä hän napautteli muutamia tiiliä, ja seinä edessäni aukesi.
”Wau”, oli ainoa mitä pystyin ihmetykseltäni toteamaan.
”Suunnilleen samaa sanoi eräs poika, Harry, muutama vuosi sitten. Kai sä oot Harry Potterist kuullu?” Hagrid kysyi. Pudistin päätäni.

Hagrid on jotenki ihana. Mä vaan pidän siitä.  :D

Lainaus
”Voidaan käydä Irvetassa, niin saat vähän rahaa sitte vaihdettua”, Hagrid sanoi. Nyökkäsin ja nousin lähteäkseni hakemaan rahaa pankkiautomaatilta, joka oli aivan nurkan takana. Hagrid pyysi sen jälkeen palaamaan takaisin baariin.

Tää hiukan häiritsi, koska mun tietääkseni puntia ei voi vaihtaa kaljuunoiksi, vaan jästisyntyiset saavat jostain säilöstä rahaa koulukirjoihin.


Hyvä, jatkoa odottelen.  :)

Kyllä ne voi vaihtaa puntia kaljuunoihin, jos niitä puntia sattuu olemaan. Jos ei ole rahaa, niin silloin on se ihme Tylypahkan säilö. Niinkuin siinä yhessä kirjassa Hermionen vanhemmat vaihtaa puntia.

Hyvä tarina, mutta en ala seuraamaan. Jatka toki.

Cedi

  • Frozen heart
  • ***
  • Viestejä: 302
  • Freedom is life's great lie
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #18 : 27.07.2012 18:04:56 »
Hyvä tarina, mutta en ala seuraamaan. Jatka toki.

Kiintoisa lopetus... o.O Hieman... hmm... erillainen...
Itse ainakin olen seurallut. (Jäiks! Jäin kiinni!)

Girls, we do, whatever it will take
Cause girls don't want, we don't want our hearts to break
In two, so it's better to be fake
Can't risk losing in love again, babe.

~This is how to be heartbreaker


Mary Sun

  • Vieras
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #19 : 28.07.2012 13:20:23 »
Hyvä tarina, mutta en ala seuraamaan. Jatka toki.

Kiintoisa lopetus... o.O Hieman... hmm... erillainen...
Itse ainakin olen seurallut. (Jäiks! Jäin kiinni!)

Njoo, olen vähän outo