Kiitos teille ihanaisille kommenteista, jotka piristelivät päiviäni
Jatkoa tulossa!
Luku 2
Vierailu Malfoyille ja sen seassa muutakin Seuraavana päivänä Harry heräsi varhain. Hetken hän ajatteli, miksi oli oikeastaan herännyt niin aikaisin, kello oli puoli kahdeksan, kun hän nousi ja yleensä hän nousi vasta kymmeneltä. Silloinkin hyvin vastahakoisasti, silloin oikeastaan, kun Severus tuli melkein repimään hänet sängystä. Harry piti nukkumisesta ja nukkui mielellään pitkään.
Harry puki päälleen lämpimän sinisen hupparin ja mustat collegehousut ja käveli keittiöön, jossa hänen isänsä istuikin jo lukemassa lehteä. Severus heräsi aina ennen Harrya.
”Mites sinä tähän aikaan olet hereillä?” isä kysyi pojaltaan. Harry virnisti ja pöyhi mustaa tukkaansa.
”En vain saanut enää unta”, hän vastasi ja käveli kahvinkeittimen luokse. Hän kaatoi kahvia mukiinsa ja istuutui pöydän ääreen. Harry rakasti kahvia, ilman kahvia hän ei oikeastaan koskaan edes päässyt hereille.
”Mitä aiot tehdä tänään?” Severus kysyi tavanomaisen kysymyksensä.
Harry kohotti olkapäitään.
”Mitä jos menisit käymään Malfoyilla?” Severus ehdotti.
Harry huokaisi.
”Isä, minä ja Draco emme edelleenkään ole misssään parhaissa väleissä”, hän sanoi tuijottaen nyt pöytää.
Severus katsoi poikaansa vakavana.
”Teidän pitäisi sopia vanhat riitanne. Emme voi olla huonoissa väleissä Malfoyiden kanssa, tiedät sen vallan hyvin itsekin. Tänään menemme molemmat käymään Malfoyilla ja sillä aikaa, kun hoidan Luciuksen kanssa asiani sinä ja Draco sovitte typerän riitanne. Mistä se edes alkoi?” mies kysyi.
”Siitä, kun me menimme eri tupiin”, Harry myönsi.
Severus huokaisi.
”Minä ja äitisi olimme...”, hän aloitti, mutta Harry keskeytti hänet ennen kuin hän kerkesi jatkaa pidemmälle.
”Eri tuvissa! Tiedän. Mutta isä, olitteko te äidin kanssa koko ajan ystäviä keskenänne?” Harry kysyi ovelasti.
Severuksen mielessä kävi vastata myöntävästi, mutta hän kuitenkin pudisti hiljaa päätään muistaen ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen kouluvuotensa. Ensimmäisestä viidenteen saakka hän ja Lily olivat todellakin olleet huonoissa väleissä. He eivät olleet katsoneet toisiaan ollenkaan ja olivat vain kävelleet ohi sanomatta sanaakaan, joskus jopa tönäisseet toisiaan pois tieltä. Viidennen vuoden kesällä Lily oli kuitenkin ottanut ensimmäisen askeleen sovintoa kohti ja seitsemäntenä vuonaan he olivat alkaneet seurustella. Kaksi vuotta sen jälkeen he olivat menneet naimisiin ja kaksikymmentäyksi vuotiaina he olivat saaneet Harryn. Vain vuosi sen jälkeen Lily oli kuollut ja vaimon kuolema oli yhä Severukselle paha paikka. Joka vuosi kesäkuun viidentenä päivänä hän ja Harry kävivät Lilyn haudalla ja polttivat kynttilää koko päivän. Joulut he viettivät molemmat usein Tylypahkassa, mutta joskus he saattoivat mennä kotiin juhlimaan hiljaa keskenään.
”Isä, mitä nyt?” Harry kysyi huomatessaan surumielisen ilmeen isänsä kasvoilla.
Severus hätkähti ja pyyhkäisi hennon kyyneleen poskeltaan.
”Ei mitään. Ajattelin vain Lilyä”, mies mutisi ja nousi äkkiä pöydästä. Hän kääntyi selin Harryyn ja käveli jo makuuhuonettaan kohti.
”Syö nopeasti aamiaisesi niin menemme sen jälkeen Malfoyille. Käyn lähettämässä pöllön”, mies sanoi ja kiiruhti jo makuuhuoneen suuntaan.
Harry huokaisi ja kaatoi loput kahvistaan suuhunsa. Hän vei mukinsa tiskialtaaseen ja kiiruhti omaan huoneeseensa. Ei olisi mitään hyötyä syödä aamulla, sitä Harry ei koskaan tehnyt, hän vain joi kahvia.
Muutaman minuutin päästä Severus jo hoputtikin poikaansa eteiseen.
”Olen lähdössä, Harry!” mies huusi oven läpi. Harry mutisi jotain itsekseen, mutta heitti kirjan sängylleen, nousi tuolista ja lähti kävelemään ovea kohti.
”Viivyttelet tahallasi”, Severuksen ääni kuului taas.
”Enkä viivyttele. Kaikkilla ei vain satu olemaan yhtä kiire, kuin sinulla”, Harry vastasi nyrpeästi. ”En edes halua mukaan”, hän jatkoi avatessaan samalla ovensa.
”Et halua, mutta minä pakotan”, Severus sanoi.
”Sen minä huomaan”, Harry sanoi sarkastisesti.
Severus ei kiinnittänyt huomiota poikansa sanoihin vaan otti kiinni tämän olkapäästä ja ilmiinnytti molemmat muutaman metrin päähän Malfoyiden asunnosta. He kävelivät sateessa hiljaisina ja ovelle päästyään koputtivat.
Lucius tuli avaamaan.
”Severus ja Harry, mikä suo meille moisen kunnian?” mies kysyi päästäessään vieraat peremmälle.
”Minulla on muutamia asioita”, Severus aloitti. ”Kuolonsyöjät aikovat hyökätä tänään ja sitä ennen on todennäköisesti kokous. Tulin kysymään, että pidetäänkö kokous täällä?” mies kysyi kulmiaan kohottaen.
”Todennäköisesti. Harry, menepä yläkertaan, Draco on siellä”, Lucius sanoi kummipojalleen, joka oli kuunnellut tarkasti keskustelua.
”Ei kiinnosta”, Harry mutisi, mutta vain Severus kuuli. Tämä mulkaisi poikaansa todella pahasti ja sanoi tuskin kuuluvalla äänellä:
”Ala laputtaa.”
Harry vilkaisi isäänsä ja käveli sitten taakseen katsomatta ylös.
Severus huokaisi.
”Että voi jonkun kanssa olla hankalaa”, tämä mutisi.
Lucius katsoi vanhaa ystäväänsä myötätuntoisesti.
”Tiedän tunteen. Yleensä Narcissa hoitaa kaikki Dracon asiat, mutta joskus se poika osaa olla niin yhteistyöhaluton”, hän sanoi hymyillen pienesti.
***
Samaan aikaan Harry istui Dracon tuolissa, kun taas luihuinen itse makasi sängyllään selkä Harryyn päin. Harry huokaisi syvään ja aloitti keskustelun.
”En minäkään tätä halua”, poika mutisi. ”Mutta isä pakottaa minut tähän”, hän jatkoi.
Draco murahti.
”Malfoy, olisi ihan kiva, jos suostuisit edes juttelemaan asiasta”, Harry sihisi hampaidensa välistä uhkaavasti.
”Minä en alennu juttelemaan tuollaisen petturin kanssa, Kalkaros”, Draco sanoi kuuluvalla äänellä. Hän kääntyi Harryyn päin ja Harry huomasi, miten hänen entisen ystävänsä silmistä paisui viha.
”Minäkään en alentuisi...”, Harry aloitti.
”Mutta isäsi pakottaa sinut! Merlin sentään, etkö sinä osaa sanoa Severukselle mitään vastaan?” Draco kysyi. ”Näkisitpä vain, kuinka paljon minä ja isä riitelemme. Mutta ehkä se johtuu vain isäsi yksinhuoltajuudesta”, hän pohdiskeli.
”Pää kiinni, Malfoy, kun yritän sanoa sanottavani. En voinut päättää itse tupaani, lajitteluhattu sen huusi, joten et voi sanoa, että olen pettänyt sinut jollakin tavalla”, Harry sanoi.
”Tuo on varmaan ensimmäinen totuus, jonka olen kuullut sinun suustasi viimeisen kahden vuoden aikana”, Draco vastasi halveksuen.
”Uskallatko väittää, että valehtelen?” Harry kysyi.
”Uskallan. Minä tiedän sen. Esimerkiksi viime vuonna yhdellä taikaliemi tunnilla sanoit Severukselle, että olet tehnyt tehtäväsi ajan kanssa, vaikka minä kuulin sinun myöhemmin kerskuvan Weasleylle ja kuraveri-Grangerille, että olit vain kopioinut ne minun kirjastani”, Draco sanoi. ”Silloin varmaan kopioit tehtäväni, kun tulit kirjastoon sanomaan minulle, että Pansy odotti jo minua ja minä jätin kirjani kirjastoon”, poika jatkoi pudistellen päätään. ”Sinä olet todellakin perinyt isäsi oveluuden”, hän lopetti.
Harry oli muuttunut kasvoiltaan omenanpunaiseksi ja nyt hän hyökkäsi puolestaan Dracon kimppuun.
”Entäs sinä sitten? Oliko totta, kun sanoit itse isälle, että unohdit kirjasi luihuisten oleskeluhuoneeseen, vain jotta pääsisit tunnilta hakemaan jotain isän juomavarastoista? Näin sinut itse, kun poikkesin vessaan tunnilla”, Harry sanoi.
”No se nyt ei ollut totta, mutta en minä valehtele ummet ja lammet niin kuin sinä...”, Draco aloitti, mutta Harry keskeytti hänet.
”Tai ne kaikki riitatilanteet, joissa yritit mustamaalata minua? Tai sitten kaikki muut haukkumasanat, joita aina minut kohdatessasi lauoit? Onko ne totta? Olenko todellakin niin typerä, isän lellikki, rehtorin lellikki, koulun hikipinko, sokea, lihava, ahne ja niin edelleen, kuin väität minun olevan?” hän kysyi.
”Pää kiinni, Kalkaros, kun yritän kerrankin selittää jotain. En voinut ruveta kauheasti ylistämään sinua niissä tilanteissa, kun ympärilläni oli puolet luihuisten tuvasta. Olisin saanut kaikki heidän vihansa niskaani”, Draco sanoi pudistaen hitaasti vaaleaa päätään.
Harry nyökkäsi.
”Vähän sama täällä”, hän tunnusti. ”Joten uskon sinua. Voimmeko nyt olla sujut?” hän kysyi.
Draco katsoi Harrya arvostelevasti.
”En edelleenkään pidä sinusta, mutta voimme ainakin isäsi mieleksi yrittää tulla toimeen”, poika sanoi.
Harry ojensi kätensä luihuiselle ja tämä puristi omaa kättään. Ystävyyttä ei oltu vielä vahvistettu, mutta ensimmäinen askel sinnepäin oli jo otettu.
”Ja jos nähdään koulun käytävillä ei kiinnitetä mitään huomiota toisiimme, jooko?” Draco ehdotti.
Harry nyökkäsi hymyillen. Äkkiä hän otti Dracon sängyltä tyynyn ja paiskasi sen suoraan Dracon naamaan.
”Tuon olen halunnut tehdä viimeisen kahden vuoden ajan!” Harry huudahti voitonriemuisesti ja löi nyrkkiään ilmassa.
”Vai kaipaa Kalkaros kunnon rökitystä? Täältä pesee!” Draco huusi ja heitteli Harrya päin tyynyjä.
Harry ja Draco pitivät niin kovaa ääntä, että se kuului alakertaan saakka. Severus vilkaisi huolestuneena ylös, kun kuuli ensimmäiset kiljumiset. Oliko jommalle kummalle pojalle sattunut jotain? Kun hän erotti kiljumisten seasta Harryn nauruäänen hän pudisteli hymyillen päätään. Ilmeisesti pojat olivat vain sopineet vanhan riitansa.
”Menen sanomaan heille, että pitävät pienempää ääntä”, Severus sanoi huomatessaan Luciuksen kasvoilla ärttyneen ilmeen. Lucius nyökkäsi ja Severus nousi portaat ylös ja koputti ensimmäiseen oveen.
Hän avasi oven. Harry makasi lattialla, mitä erikoisemmassa asennossa ja Draco puolestaan oli polvillaan tämän vieressä ja hakkasi ystäväänsä selkää tyynyllä. Harryn nauru kuului selvästi Dracon alta ja Severus hymyili hetken miettien, milloin viimeksi olikaan sen kuullut. Oli melkein sääli lopettaa poikien tyynysota.
”Harry!” Severus huusi. Harry jähmettyi paikoilleen lattialla ja Draco puristi tyynyään sylissään. ”Olen lähdössä”, Severus sanoi pojalleen, joka kompuroi ylös lattialta ja pudisteli vaatteistaan pölyt ja höyhenet.
”Minä tulen”, Harry sanoi. Hän käveli isänsä luokse varoen astumasta oikealla jalallaan.
”Mikä jalassasi on?” Severus kysyi.
”Ei mikään. Se vain on vähän kipeänä”, Harry vastasi.
Severus huokaisi.
”Sinä se et osaa pitää mitään ruumiinosaasi terveenä edes viikkoa”, tämä sanoi pyöritellen silmiään.
”Älä valehtele. Oli minulla viimeiset kaksi viikkoa kaikki terveenä”, Harry puolustautui.
Severus huokaisi, polvistui ja heilautti taikasauvaansa Harryn jalkaa osoittaen. Hetken päästä Harry pystyikin jo kävelemään.
”Heippa, Draco. Nähdään viimeistään koulussa”, Harry sanoi virnistäen. Draco nyökkäsi ja hymyili pienesti.
Severus johdatti Harryn alakertaan ja Lucius tuli saattamaan heidät ovelle.
”Tulen sitten myöhemmin illalla”, Severus sanoi tuskin kuuluvalla äänellä. Lucius nyökkäsi ja katsoi kysyvästi Harrya. ”Hän jää kotiin”, Severus jatkoi.
”Nähdään”, Severus sanoi ja Lucius nyökkäsi. Severus otti Harrya kiinni kädestä ja ilmiinnytti molemmat heidän aika isoon omakotitaloon, joka oli oikeastaan sukukartano. Se koostui Harryn laskujen mukaan kahdesta eri siivestä. Tornihuoneita oli kaksi, joista toinen oli Harryn huone. Se oli rakennettu tiileistä ja laudoista ja väriltään se oli pikimusta. Talo ei ollut yhtä suuri, kuin Malfoiyiden talo, mutta melkein.
Harry ja Severus astuivat sisään tottunein askelin ja Severus sytytti valot taikasauvansa heilautuksella. Harry livahti heti omaan tornihuoneeseensa ja jäi seisomaan ikkunan ääreen. Ikkuna oli iso lattiasta kattoon ja se oli melkein koko seinän kokoinen. Siitä näkyi pihamaa, jossa Harry oli usein lennellyt luudallaan ja pelannut monien ystäviensä kanssa huispausta.
Harry ei huomannut, kun Severus astui sisään. Ei, ennen kuin tämä oli jo sisällä.
”Harry”, Severus sanoi. ”Olen menossa Malfoyille, pärjäätkö sinä yksin?” mies kysyi kohottaen toista kulmakarvaansa.
Harry nyökkäsi.
”Oletko varma?” Severus kysyi huolestuneena.
Harry huokaisi.
”En ole mikään pikkulapsi enää, isä”, hän totesi. ”Ja olen ollut ennenkin yksin kotona”, hän jatkoi.
Severus pörrötti poikansa hiuksia.
”Totta. Lähetä minulle kuitenkin pöllö, jos jotain tapahtuu”, mies käski. ”Äläkä valvo liian myöhään. Minä tulen kotiin todella myöhään, joten tee myös itsellesi jotain iltapalaa”, hän jatkoi.
”Älä viitsi huolehtia turhaan, isä. Tiedät, etten polta taloa”, Harry sanoi virnistäen. ”Ja kyllä minä pärjään”, hän jatkoi.
”Hyvä”, Severus sanoi. ”Jos olet hereillä vielä silloin, kun tulen kotiin, pieksen sinut, onko selvä?” mies jatkoi ankaraan sävyyn.
”Merlin, isä, huolehtivaisuus ei sovi sinulle”, Harry totesi virnistäen vain leveämmin.
Severus naurahti, pörrötti poikansa hiuksia vielä kerran ja katosi sitten poksahtaen. Harry kaatui sängylleen ja hymyili. Yksinolo ei haitannut häntä, päinvastoin. Tästä tulisi hauskaa.
***
Samaan aikaan Severus astui toisen kerran Malfoyiden rappusille sen päivän aikana ja koputti.
”Kas, Severus, eipä olla aikoihin nähty”, Lucius totesi ivallinen hymy huulillaan.
”Puhut kerrankin asiaa, Lucius”, Severus vastasi samaan sävyyn.
Severus ja Lucius astuivat molemmat kartanon suureen oleskeluhuoneeseen. Heidän lisäkseen huoneessa istuivat jo pitkän pöydän ääressä Voldemort, Bellatrix, Narcissa ja monia muita kuolonsyöjiä.
”Severus, aloimme jo huolestua. Luulin, ettet tulisikaan”, Voldemort sanoi ja taas kerran miehen kylmä ääni sai Severuksen niskakarvat pystyyn. ”Istu tuohon”, Voldemort jatkoi ja osoitti paikkaa vieressään.
Severus istuutui kylmän rauhallinen ilme kasvoillaan.
***
Harry huokaisi. Kello oli jo kahdentoista ja häntä väsytti hiukan. Hän oli käynyt suihkussa, lukenut kirjoja kirjastossa, lentänyt luudalla ja jopa tehnyt jonkin verran läksyjään. Mutta silti hänellä oli yksinäinen olo ja äkkiä hän ymmärsi, miksi isä oli ollut hänestä niin huolissaan ennen lähtöä. Harry ei ollut aiemmin ollut niin kauan aikaa yksin. Jotenkin Harry kuitenkin aavisti, että isällä kestäisi vielä kauankin.
Harry kierteli taloa ympäriinsä ja katseli ikkunoista ulos. Äkkiä hän näki punaisen valon, valon, joka tuli ilmasta. Valo tuli ilman muuta jonkun taikasauvasta.
