Ficin nimi: Vietettäis päivä iha kahdestaan
Kirjoittaja: minää.
Ikäraja: S
Genre: fluff? söpöilyy.
Disclaimer: omistan kaiken! hähää!
Pairing: Enna/Meiju, minu rakkaat hahmoset.
A/N: osallistuu
Murre-haasteeseen Rovaniemen epämääräsellä murteella. mie tykkään kommenteista. ei jotenki oo mun tyylistä kirjottaa onnellista söpöilyä mut menkööt, en pysty tekee ennale jatai meijule mitää pahaa ficeis ku ne on nii kivoi :c
**
Mie otan pensselin käteeni ja vedän paperille kaks sinistä viivaa, toinen niistä on paksumpi. Se on jotain tajunnanvirtaa mitä mie harrastan nykyää paljonkin, eräänlaista taidetta josta ei ota selvää ei Erkkikään.
Meiju aina sanoo, et minu työt ois hienoja, niissä olis jotain mitä ei voi tulkita. Kuin halusin tehdä maailmasta aina kauniin, kauniimman mitä se todellisuudessa on. Mie suutun paperille, se meni pilalle jo siinä vaiheessa kun siitä tuli koko valkoinen aanelonen. Rutistan sen palloksi ja heitän johonki lattialle, yritän osua roskakoriin mutta ohi menee.
Mie nousen seisomaan tuolilta ja venyttelen hieman, käyn noukkimassa paperipallon ja viskaan sen roskii. Katon sohvalla makaavaa punapäätä ja hymyilen typerän rakastuneena. Siirappista, sanon mie.
Minua ei huvita piirtää enää, mie kävelen keittiöön ja napsautan kahvinkeittimen päälle. Palaan takasin olohuoneeseen ja istahan sohvalle Meijun vieree. Tytön uni ei häiriydy, se tykkää nukkua aika paljon. Painan sen huulille pienen suukon ja se kohottaa päänsä, silmät puoliummesa.
”Hei”, mie sanon ja hymyilen sille, Meiju on niin kaunis. ”Tein sinulle kahvia”, jatkan ja nousen ylös, ojennan kättäni ja tyttö tarttuu siihen hieroen samalla silmiään.
Meiju seuraa minua sanomatta kovinkaa paljon ennää, mie tiiän että se hymyilee vinoa hymyänsä minu takana.
Otan kaapista sen oman kupin, vaaleenpunasen jossa on reunassa kaks vihreätä raitaa. Mie kaadan sille kahvitki valmiiksi, muistan laittaa siihe maitoa sekaan ja ojennan sen Meijulle. Itelle kaadan ihan mustaa kahvia ja istun tyttöä vastapäätä.
”Onko sinula töitä tännää?” kysäsen ohimennen ja ryystän vähän mustaa nestettä.
”En mie tiijä. Saattaa olla että on, mut ei huvita mennä. Ehkä soitan vaa sinne ja sanon että oon kipiänä. Meniskö läpi? Jos yskin vähän päälle?”
Naurahdan Meijulle, se on niin suloinen ilmestys hiukset sekaisin ja päällään aivan liia iso paita.
”Kyllä se ehkä. Mut minula ei ainakaa oo töitä, voin olla sinun kans sit kotona vaa. Jos vuokrattais joku leffa vaikka.”
”Mh, se kuulostais ihan hienolta. Hei kulta, heitä yks pusu”, Meiju sanoo ja viittoo minua sen luo, mie menen sen viereen ja painan huulet sen omille. Se maistuu maitokahville ja
rakkaudelle.Meän arki on tavattoman suloista, vaikka meillä kummallaki on töitä melkein joka päivä myöhään, on meillä aina aikaa toisillemme. Mie hymyilen Meijun seurassa vastarakastuneen tyhymää hymyä koska oon niin helevetin onnellinen sen kanssa. Meiju on minun elämän tarkoitus, kaikki mitä mie tarvitsin sillä hetkellä.
”Hei, tiesithän sie et mie rakastan sinuu?” kysyn typerästi ja huikkaan pienen suukon tytön huulille.
”Kyl mie uskon tietäväni. Mieki sinua, hassu.”
