Tom^^: Kiitos!
Ja iso kiitos, että olet jaksanut kommentoida!
Quintus: Kiitos! Kiva, että tykkäät tekstistä! Joka tarinaan tarvitaan yksi pahis
onkonälkä: Kiitos ahkeralla kommentoijalle! Valitettavasti tää loppuu nyt.
XXVII
Milla sai pikkuveljen. Se ei ollut erityisen riemuissaan ja näytti melkein pelkäävän vastasyntynyttä. Sami olisi mielellään suostunut Millan pyyntöön ja vienyt sen heti kotiin, mutta Noora vaatimalla vaati, että tyttö jäisi sille seuraksi.
– Mitä seuraa sulle itkevästä viisvuotiaasta on? Sami yritti. Noora mulkoili sitä pahasti sairaalan valkoisten lakanoiden keskeltä. Ne lakanat muistuttivat Miskasta.
– Mulla on oikeus pitää Millaa luonani kaks päivää kahdessa viikossa ja mä haluun pitää ne päivät nyt, Noora ilmoitti.
– Ihan turha sille on väittää vastaan, Hannu sanoi. – Luulis sun tietävän.
Oli Hannun onni, että Milla oli näkemässä. Kiukku puri niin kipeästi, että Samin olisi tehnyt mieli lyödä Hannua. Hampaat tiukasti yhteen purtuina, katse lattiassa, Nooran ja Hannun silmissä alistuneen näköisenä Sami lähti, vaikka Milla huusi sen perään ja aneli, että saisi lähteä kotiin.
– Tuntuu kuin multa kiskottaisiin silmät päästä, Sami valitti myöhemmin illalla Marille. Mari pujotti sormet sen hiusten sekaan ja suukotti poskelle.
– Mä vähän luulen, Mari sanoi, – että tää on vaan joku hämärä päähänpisto Nooralta. Ehkä se yrittää muistuttaa itselleen, millaista se äitinä oleminen on. Eihän se oo ees halunnu nähdä Millaa melkein vuoteen. Nyt sillä on pikkuvauva, joka vie siltä kaiken ajan. Ei se enää kohta jaksa katella Millaa siellä.
Lohdutus sekin. Sami antoi itselleen luvan uskoa Marin vakuutteluihin. Joskus se oli tuntenut Nooran ja pystynyt arvaamaan, mitä sen päässä liikkui. Nyt Noora tuntui ihan vieraalta ihmiseltä.
– On se vaan hyvä, että mulla on sut, Sami sanoi. – Ilman sua mä olisin varmaan jo seonnu, ja sitten Milla joutus jäämään Nooran luokse.
Mari hymyili vaisusti ja käpertyi kerälle Samin syliin. Se oli kuin elämäänsä tyytyväinen kissa.
– Tiäkkö, mikä mua vähän huolestuttaa, se sanoi. – Se, että Milla alkaa jossain vaiheessa pitää mua samanlaisena perheenrikkojana kun mä pidän Tuomasta.
Sami katsoi sitä yllättyneenä.
– Milla pitää susta.
– Joo. Vielä nytten. Mut entäs sitten, kun se kasvaa isommaks ja alkaa ajatella asiaa uudestaan?
– Mun mielestä olis tosi epäreiluu syyttää sua mistään, Sami sanoi.
– Mä en silti voi olla ajattelematta, että mun oma äiti kääns selkänsä mulle Tuomaksen takia, Mari sanoi. Sen ilme oli vakava. – Lupaathan sä pitää aina Millan puolia, vaikka mitä tapahtus.
– Joo, kyllä mä lupaan, Sami sanoi. – Mutta mä luulen, että se ei oo kovin vaikeeta. Mä en jaksa uskoo, että Milla alkas vihaan sua. Se on fiksu tyttö ja tajuaa kyllä, ettei mun ja Nooran välien katkeemisella ollu mitään tekemistä sun kanssa.
XXVIII
Lämpö kiersi villasukista polviin. Mari istui hetekan reunalla ja venytteli. Hitaasti se vei kätensä kaulalle. Se oli saanut Samilta joululahjaksi lasisen enkelikorun.
Isä oli ollut iloinen jouluseurasta. Mari oli laittanut ruokaa ja kuunnellut puolella korvalla isän ja Samin juttelua. Isä tuntui pitävän Samista. Sitä ei häirinnyt tieto Millasta tai katkenneesta avioliitosta. Se tuntui suorastaan olevan täynnä ymmärrystä ja myötätuntoa Samia kohtaan.
Milla oli edelleen joka toisen viikonlopun Nooran luona. Se lähti aina kitisten ja tuli itkua tihruttaen takaisin. Mari kuunteli sivusta kiukkuisia puhelinkeskusteluja, kun Sami soitti Nooralle ja vaati selitystä Millan kyynelille. Noora valitti edelleen olevansa niin väsynyt, ettei jaksanut perehtyä yhden pikkukakaran sieluntuskiin.
Kuuntelijan ja ymmärtäjän puutteessa Milla valitsi Marin uskotukseen. Se puhui usein Marille sellaisia asioita, joista pikkutyttö ei voinut isälleen puhua. Mari tarjosi mielellään apuaan ja lohdutusta Millalle. Kun Milla oli hyvällä tuulella, Samikin voi paremmin.
Nyt Milla oli taas Nooran luona. Mari ja Sami olivat viettäneet edellisen illan kuljeskelemalla päämäärättömästi kaupungilla. Käsikkäin kulkeminen lumisateen autioittamilla kaduilla tuntui rentouttavalta ja hiljaisuus oli sanatonta ymmärrystä eikä painostavaa puhumattomuutta.
Äkillisestä mielijohteesta Mari oli kysynyt, haluaisiko Sami tulla yöksi sen luokse. Sami oli yllättynyt ja epäröinyt, vain hetken.
Lämmin käsi veti Marin takaisin peiton alle.
– Olitko sä lähdössä johonkin? Sami kysyi.
– En. Mä vaan mietin.
– Mitä sä tähän aikaan aamusta?
– Sua, tietenkin.
ISLANDS OF LIGHT (Indica)
Running in the darkness, rolling back in time
Following the voices howling in your mind
Under you the frozen lake crackles till you halt
When the frosty mirror breaks, will you hear the call
Come admit your secret plan to make it to the top
Hear the sirens as they sing till the day you drop
Fall through the ice, into my eyes
Islands of light guide you tonight
Drowning in your daydreams, hiding in your bed
They keep on complaining, it´s all in your head
Come admit your secret plan to make it to the top
Hear the sirens as they sing till the day you drop
Fall through the ice, into my eyes
Islands of light guide you tonight
Don’t you recognize your voice in our coven’s song?
Don´t you know it´s not the music? - it's you that danced along
See the moon riding the tide, the reflection swims
As the ice begins to melt, we see a form within
Fall through the ice, into my eyes
Islands of light guide you tonight
A/N: Kiitos kaikille kommentoijille ja lukijoille! Palautteenne on tärkeää uusintakirjoituskierroksella!
