title: songfic: Perfect (Supernatural, K-11)
author: destine
song: Perfect by Simple Plan
genre: angst, drama
rating: K-11
main characters: Sam Winchester, John Winchester
summary: “I'm sorry that the last time I was with him I tried to pick a fight. I'm sorry that I spent most of my life angry at him. I mean, for all I know he died thinking that I hate him. So you're right. What I'm doing right now, it's too little. It's too late. I miss him, man. And I feel guilty as hell.” (Sam, 02x02 Kaikki rakastavat klovnia, Everybody Loves a Clown)
a/n: Dean on ollut pääasiallisena kohteenani ficeissä, joten mielestäni nyt oli Sammyn vuoro. Ja Samille tyypillistä angstausta on tässä ficissä luvassa. Kauhea meno päällä SPN:n suhteen, mutta minkäs sitä ihminen itselleen mahtaa?
*
Katsoessaan Johnin palavaa ruumista, Sam tunsi outoa lohduttomuutta sisällään. Vaikka hän olikin viettänyt yksin aikaa Stanfordissa, kaukana perheestään ja etenkin poissa Johnin luota, hän oli aina tiennyt tämän olevan jossain. Vuoden aikana, jolloin hän oli Deanin kanssa Johnia etsinyt, hän oli sisimmissään tiennyt, että mikään ei saisi Johnia hengiltä - hänen isänsä oli niin vahva paskiainen, että tämä sinnitteli turhankin hyvin hengissä.
Nyt, nähdessään elämänsä sankarin kuolleena ja poltettavana, hänestä tuntui kuin kaikki toivo olisi heitetty pois. Hän oli, loppujen lopuksi, voinut aina luottaa siihen, että hänen isänsä pitäisi pahuuden poissa maailmasta kerta toisensa jälkeen. John ei ollut ollut isänä hääppöinen, mutta metsästäjänä tämä oli ollut loistava.
Sam muisteli puoliksi katkerana, puoliksi kaiholla lapsuuttaan. Hän muisti, miten oli pienenä pitänyt Johnia sankarinaan, joka ei ollut vain isä, vaan myös muiden ihmisten pelastaja. Hän oli aina katsonut Johnia kuin tämä olisi ollut elämääkin suurempi, tajuamatta lainkaan tämän virheitä.
Nuoruudessaan ja teini-iän kapinan alkaessa, hän olikin nähnyt isässään enemmän virheitä kuin olisi ehkä pitänyt nähdä. Hän oli huomannut, kuinka John vietti yhä harvemmin aikaansa hänen ja Deanin kanssa, kuinka John helposti lähti metsästysreissulle, jättäen Deanin vahtimaan häntä. Joskus hänestä oli alkanut tuntua, että Dean oli hänelle enemmän isä kuin veli. Hänen huoltajansa.
Nähdessään, mitä metsästäminen teki Johnin ja sitä kautta heidän perheelleen, Sam ei ollut halunnut mennä mukaan metsästämiseen. Hän olisi halunnut pelata jalkapalloa muiden ikäistensä kanssa, tehdä uusia tuttavuuksia ja käydä koulua hyvin arvosanoin. Hän ei halunnut oppia jousiammuntaa tai kuinka tappaa mies vain viidellä iskulla.
Jossain kohtaa hän oli päätynyt siihen tulokseen, että hänen lippunsa pois olisi opiskelu ja siihen hän oli panostanut. Hän oli muutaman kerran kertonut Deanille, mitä mieltä hän oli metsästämisestä, mutta jättänyt aiheen huomatessaan Deanin olevan melkein yhtä syvällä siinä kuin Johnkin. Hän oli kuitenkin saanut huomata, että hän merkitsi Deanille paljon enemmän kuin Johnille, joten tämä oli tehnyt kaikkensa, jotta hänellä olisi ollut normaali lapsuus.
Jotta hänellä olisi mahdollisuus mihin tahansa.
John ei ollut pitänyt hänen valinnoistaan. Mutta mitä enemmän hänen isänsä kielsi häntä ja vastusti hänen päätöksiään, sitä tiukemmin hän piti niistä kiinni. Siitä alkoi tulla eräänlainen valtapeli, elämäntilanne, jota he kumpikin pitivät yllä; mikä tahansa aihe olikaan, heidän täytyi olla siitä eri mieltä.
Sam oli kyllä huomannut, kuinka paljon Dean kärsi tilanteesta. Hän ei itsekään pitänyt siitä ja häntä raastoi haastaa riitaa oman isänsä kanssa; jokin hänessä kuoli joka kerta, kun he tappelivat, huusivat toisilleen ja paiskoivat ovia. Hän ei kuitenkaan koskaan siinä tilanteessa tajunnut, kuinka vaikeaan asemaan he asettivat Deanin; tämä halusi olla kuuliainen isälleen, mutta tämä halusi myös olla aina puolustamassa pikkuveljeään.
Hän ei kuitenkaan vihan, surun ja ärtymyksen tunteiden vallitessa osannut katsoa tilannetta kenenkään muun kuin itsensä kannalta. Eikä hän tajunnut, että tehdessään niin, hän rikkoi huomaamattaan omaa perhettään minkä ehti.
Sam ei voinut ymmärtää, miten hän oli voinut ajautua riitaan Johnin kanssa, vaikka hän oli niin epätoivoisesti etsinyt tätä. Hän oli tiennyt, että heidän viimeiset sanat toisilleen eivät olleet lämpimät ja hänen lähtönsä Stanfordiin oli ollut viimeinen pisara, mutta kaikki oli muuttunut Jessican kuoleman jälkeen.
Hän oli alkanut ymmärtää, mikä Johnia oli motivoinut metsästämään. Hän oli ymmärtänyt Johnin tarpeen tappaa niin paljon yliluonnollisia asioita, jotta tämä olisi ollut valmis kohtaaman sen ison pahan, joka oli tappanut tämän elämän rakkauden. Hän oli halunnut niin palavasti löytää isänsä, jotta voisi viimein kertoa tälle ymmärtävänsä tätä ja yhdistää tämän kanssa voimansa; jotta he voisivat viimein olla todella isä ja poika, rinta rinnan.
Mutta mitä hän oli tehnyt? Ajautunut riitaan, ei voinut olla ymmärtäväinen, vaan oli ollut itsepäinen ja ajatellut vain itseään. Hän oli unohtanut kaiken, mitä oli miettinyt viimeisen vuoden aikana, ja muistanut vihansa ja suuttumuksensa Johnia kohtaan.
Hän ei ollut nähnyt, mihin kaikki johtaisi. Hän ei nähnyt, että John todella rakasti poikiaan ja tekisi mitä tahansa heidän puolestaan. Hän ei halunnut nähdä. Hän halusi uskoa, että tämä ei ajatellut muuta kuin demonia ja omaa kostoaan.
Jos hän olisi tiennyt, että seuraavan kerran tavatessaan Johnin kunnolla, tämä kuolisi, hän peruisi kaikki sanansa. Hän ei olisi kyseenalaistanut tämän kasvatusmenetelmiä, ei olisi haukkunut tämän menestystä isänä, ei olisi tehnyt kaikkea isänsä toiveiden vastaisesti. Ennen kaikkea, hän ei olisi ottanut viimeistä askelta, eikä olisi lyönyt ovea ikuisesti perässään kiinni.
Hän ei olisi sanonut hyvästi.
*
[size=85]Hey, Dad, look at me
think back and talk to me
Did I grow up according to plan?
And do you think I’m wasting
my time doing things I wanna do?
But it hurts when you
disapprove all along
And now I try hard to make it
I just want to make you proud
I’m never gonna be good enough for you
can’t pretend that I’m alright
and you can’t change me
‘cause we lost it all
nothing lasts forever
I’m sorry, I can’t be perfect
Now it’s just too late
and we can’t go back
I’m sorry, I can’t be perfect
I try not to think
about the pain I feel inside
Did you know you used to be my hero?
All the days you spent with me
now seem so far away
and it feels like you don’t
care anymore
And now I try hard to make it
I just want to make you proud
I’m never gonna be good enough for you
I can’t stand another fight
and nothing’s alright
‘cause we lost it all
nothing lasts forever
I’m sorry, I can’t be perfect
Now it’s just too late
and we can’t go back
I’m sorry, I can’t be perfect
Nothing’s gonna change
the things that you said
Nothing’s gonna make this right again
Please don’t turn your back
I can’t believe it’s hard
just to talk to you
but you don’t understand
‘cause we lost it all
nothing lasts forever
I’m sorry, I can’t be perfect
Now it’s just too late
and we can’t go back
I’m sorry, I can’t be perfect
‘cause we lost it all
nothing lasts forever
I’m sorry, I can’t be perfect
Now it’s just too late
and we can’t go back
I’m sorry, I can’t be perfect
[/size]
