Kirjoittaja Aihe: Raapaleita elämän kurjuudesta, max. k-11  (Luettu 2690 kertaa)

Béren

  • ***
  • Viestejä: 703
  • set my heart on fire
Raapaleita elämän kurjuudesta, max. k-11
« : 11.08.2011 21:29:31 »
Kirjoittaja:Carrot
Ikäraja:k-11
Genre:Angst
Varoitukset:Itsemurha
Pairing:-
Disclaimer:Hahmot kuuluvat minulle, en saa tästä mitään rahallista hyötyä.
A/N: Kello kolmen ideat, alko pyörimään noi kaks ekaa lausetta mielessä, kirjotin vihkoon ja äsken puhtaaksi. Contessa lukaisi läpi, sulle omistukset <3 kommentilla saa heittää

Paluu Mikä-Mikä-maahan

Me vannottiin ettei koskaan kasveta aikuisiksi. Sä otit sen valan liian tosissasi.

Sä näytit hyvältä, sulla oli kavereita, pärjäsit koulussa, et koskaan juonut tai polttanut. Olit mun paras ystävä, kerrottiin toisillemme kaikki. Mä en muista mikä sen muutti, mut sen puhelun mä muistan. Muistan sun äitis itkun. Mä muistan tyhjät sanat hautajaisissa. Mä muistan sen ku vietiin junaradan viereen kynttilöitä, mä muistan kun pyyhittiin kilpaa kyyneleitä, katsottiin niitä voimalinjoja joissa sun elämä paloi pois.

Jos mä en koskaan olisi pakottanut sua vannomaan, olisitko sä sittenkin halunnut kasvaa aikuiseksi? Susta tuli sittenkin Peter Pan, vaikka en mä sitä uskonut.
« Viimeksi muokattu: 25.12.2014 12:05:13 kirjoittanut Pyry »

Béren

  • ***
  • Viestejä: 703
  • set my heart on fire
Vs: Raapaleita elämän kurjuudesta, max. k-13 2/? 12.8
« Vastaus #1 : 12.08.2011 15:40:00 »
Kirjoittaja:Carrot
Ikäraja:k-11
Genre:Angst
Varoitukset:Itsemurha
Pairing:-
Disclaimer:Hahmot kuuluvat minulle, en saa tästä mitään rahallista hyötyä.
A/N:Aaah, HIM on parasta kirjotusmusaa, ja Rip out the wings of butterfly on ihana biisi, ja sen lyriikat <3 Mutta joo tää ei oo mun mielestä niin hyvä ku tuo eka, mutta joo. Enjoy Tuplaraapale eli 200 sanaa. Kiitos Pyhimykselle kommentista :)


Rip out the wings of butterfly


Sun hautajaisista on kolme viikkoa. Mä itken vieläkin, kadun kaikkea mitä jätin tekemättä. Olisin halunnut pelastaa sut. Olisin auttanut sut ylös, pyyhkinyt tomun vaatteistasi ja auttanut. Mä ottaisin sut kantaaksesi jos en voisi sun taakkaa ottaa.

Mut se on myöhäistä. Sä nukut untas hautausmaalla, hautakiveen kaiverrettuna se päivä jolloin luovutit.

Sun äiti löysi tietokoneelta sun tekstejä. Vuoden takaiset on onnellisia. Ne on hienosti kirjoitettuja, kertoo onnesta ja auringon leikeistä ojan pientareella. Uusimmat, viime kuukausilta on erilaisia. Miksi mä en huomannut että sulla ei ollut kaikki hyvin, miksen mä ollut sun tukenas?

Viimeinen teksti. 3.4. päivitetty. Yksi sana jokaisessa lauseessa. Anteeksi etten ollut tarpeeksi vahva. Anteeksi kun en jaksanut enää. Antakaa anteeksi että halusin lopettaa äänet.

Sä käytit jotakin. Vasta nyt mä tiedän, nyt kun kaikki on liian myöhäistä. Jos mä olisin ollut tarkempi, tuntenut sut paremmin. Kahlaan läpi viimeiset lauseet. Sä mainitset mut, sanot ettei tää oo mun syytä. Pyydät jälleen anteeksi, sanot että olin sulle tärkeintä. Jokainen sana viiltää mua. Sanot ettet halua meidän itkevän sun puolesta. Sanot ettei pidä sääliä kuolleita, säälikää eläviä. Sä rakastit tarinoita liikaa, mä huomaan sen jokaisesta lauseesta.

Kun siivet revitään perhoselta, miten se koskaan enää voi lentää?
« Viimeksi muokattu: 12.08.2011 15:46:26 kirjoittanut Carrot »

Béren

  • ***
  • Viestejä: 703
  • set my heart on fire
Vs: Raapaleita elämän kurjuudesta, max. k-13
« Vastaus #2 : 14.08.2011 17:03:05 »
Janskuu, kiitos kommentista :) Joo jatkoa olis tulossa vielä ainakin kahdella osalla, sitten kun iskee taas yllätysinspis. Mutta kiitos piristyksestä :)
-Carrotti

Contessa

  • ***
  • Viestejä: 711
Vs: Raapaleita elämän kurjuudesta, max. k-13
« Vastaus #3 : 15.08.2011 20:39:08 »
apuaaa anteeksi kinkkurakas, kommentoin nyt vihdoin :')

sä tiiätki jo et tykkään sun kirjotustyylistäs jne jne en jaksa sitä enää tuhannetta kertaa sanoo mut jooo x

tykkään tosta ekasta raapaleesta enemmän jostain syystä. molemmis on ihanaa toi kuvailu ja näin mut toi eka on jotenki pysäyttävä. toi idea on omalta osaltaan tarpeeksi realistinen ja toteutus on oikeesti tosi hiano. loppulause on oikeesti nätti, rakastuin siihen jo siin tekstaris :'D ton kertojan entä jos-ajatusmaailma on kauheen realistinen, voin vain kuvitella miltä tuntuu kun ystävä tekee itsemurhan ja tällästä. : /

toka on kans kauheen nätti, tykkään kuvailusta myös ja toi tekstien löytäminen on hyvä yksityiskohta. Kielikuvat on nättei ja tää on kans kauheen sulonen (voiko angsti-itsemurhaficistä käyttää sana suloinen? : D) ja joo tää on nätti.

oot ihku, love ya<3

tumblrpoetryicons
'til the veins run red and blue

Brangwen

  • ***
  • Viestejä: 472
Vs: Raapaleita elämän kurjuudesta, max. k-13
« Vastaus #4 : 17.08.2011 08:51:16 »
Fiksuin lause, jonka tähän aikaan aamusta saan aikaan, on "ihanan synkkää angstia". Näissä raapaleissa oli joitain ihan oikeita helmiä, eikä mitään Swarowskin helmiä, vaan oikeita jättisimpukoiden helmiä;

Me vannottiin ettei koskaan kasveta aikuisiksi. Sä otit sen valan liian tosissasi.
---
Susta tuli sittenkin Peter Pan, vaikka en mä sitä uskonut.
Ihan tuskallisen hyviä ja toimivia lauseita (koko teksti toimii, mutta poiminpa pari suosikkiani).
Pyydät jälleen anteeksi, sanot että olin sulle tärkeintä. Jokainen sana viiltää mua. Sanot ettet halua meidän itkevän sun puolesta.
Vaikka tässä tuleekin kaikki mahdolliset myötätunnon ja surun vivahteet, tekstissä näkyy myös se, että itsemurhassa on aina takana itsekkyys; halu jättää omat murheet toisten kannettavaksi. Vahvaa, tosi koskettavaa tekstiä. Kiitän.
There’s a thin semantic line between weird and beautiful. And that line is covered in jellyfish.
-Cecil Baldwin

Béren

  • ***
  • Viestejä: 703
  • set my heart on fire
Vs: Raapaleita elämän kurjuudesta, max. k-13
« Vastaus #5 : 21.08.2011 00:02:59 »
Kirjoittaja:Carrot
Ikäraja:k-11
Genre:Angst
Varoitukset:Itsemurha
Pairing:-
Disclaimer:Hahmot kuuluvat minulle, en saa tästä mitään rahallista hyötyä.
A/N:Tän idea tuli yhestä unestani, ja kun tuli kirjotusinspis aattelin sit laittaa senki ylös. Kiitos Contessavaimokkeelleni ja Brangwenille kommenteista :)

Heikkoudesta ja vahvuudesta


Mä tiesin etten pystyisi tähän, pystyisi olemaan vahva edes sun takias. Hymyillen uhraan sulle kyyneleeni. Mulla ei ole mitään sun haudalles, enhän mä koskaan tuonut kellekkään. Muut toi kukkia joista kukaan ei pitänyt, hautakynttilöitä tuomaan valoa synkkyyteen. Mä en tajunnut syitä käydä haudoilla, kai sitä haluttiin kullata muistot, ja mun tapauksessa palata aikaan jolloin kaikki oli hyvin.

Mä käännyn pois, pyörittelen mielessäni sun sanoja heikkoudesta. Ei ole heikkoja, on vaan niitä joilla on ollut liikaa aikaa olla vahvoja. Mä tiedän että sä lainasit sen jostakin, mutta silti ne oli sun sanojas. Koska sä olit vahva liian kauan.