Name: Hammastahnasuudelmia
Rating: S
Pairing: Ginny Weasley/Dean Thomas, Ginny Weasley/Luna Lovekiva (mainintana Ginny/Harry)
Genre: romance, snog, drama, angstiakin hiven
Beta: ei
Disclaimer: Kaikki Harry Potter -universumin hahmot, paikat ja nimet kuuluvat J.K. Rowlingille. Teksti on tarkoitettu puhtaasti viihteelliseksi, eikä sillä tehdä rahaa.
A/N: Äkillisen inspiraation iskettyä tulokseksi tuli tämä. Olen innostunut uudelleen Pottereista kirjoittamisesta, pienen tauon jälkeen Potter on fandomina taas erittäin tervetullut - muutoinhan se on ollutkin läsnä aina. Tämä menee sekä Canon10-haasteeseen (Ginny/Dean) että Fanon10-haasteeseen näillä kaikilla kahdella
/kolmella parituksella, mutta etenkin Ginny/Lunalla. Toivottavasti pidätte tämän lukemisesta yhtä paljon kuin minä pidin tämän kirjoittamisesta, kaikenlainen palaute otetaan enemmän kuin mielellään vastaan.
Hammastahnasuudelmia
Auringonvalo puski läpi ohuista verhoista luoden lämpimiä säteitään kahden nojatuolilla istuvan hahmon ylle. Valo taisteli tiensä läpi verhojen punaisen kohdan, ja Ginny olisi voinut vannoa sen värin heijastuvan hitusen Lunan silmistä. Vaaleahiuksinen pyöritteli sormiensa lomassa tukkoa sileitä hiuksia sitoen niistä solmua, kiepauttaen ketterästi mukaan vieressään istuvan rohkelikon punaisia suortuvia. Ginny hymyili ja katseli punaisten ja vaaleiden hiusten sulautumista toisiinsa, kun Luna kiristi solmua. Huomaamattaan punahiuksinen työnsi sormenpäänsä suuhunsa ja pureskeli jo kulunutta keltaista kynsilakkaa, jota Hermione oli niihin levittänyt. Luna oli kutsunut Ginnya sitruunasormeksi, sanonut värin sopivan hänelle. Että hän oli nätti.
“Ginny”, Luna sanoi hiljaa normaalia vakavammalla äänellä, “minä todella pidän sinusta.”
Ginnyn oli vaikea hengittää.
“Ihan todella pidän. Sillä tavalla”, Luna jatkoi hymyillen. Ginnysta tuntui kuin hänen edessään sohvapöydällä makaavan korttipakan kortti olisi hipsinyt salaa pöydän puiselta pinnalta häntä kohti, juuttunut hänen kurkkuunsa, ääntä ei tullut. Hän tyytyi vain hymyilemään varovaisesti.
Perhosten koristaessa Ginnyn vatsaa lepatuksellaan hänen oli helppo tuntea itsensä normaalia tyttömäisemmäksi. Sillä hetkellä hän oli tyttömäinen tyttö, eikä häntä vaivannut lainkaan suudella toista tyttömäistä tyttöä. Hän painoi huulensa Lunan pehmeille huulille, maistoi minttua ja mansikkaa, toffeeta ja raparperia, kuuli keijujen laulua korvissaan.
Vasta, kun todellisuus iski nuppineulansa Ginnyn täydellisen kuplan läpi, muodostui hänen ympärilleen kupla, jonka kylkeen oli kirjailtu nimi Dean. Se kupla sysäsi Lunan kauemmas, ahdistuksen ja huonon omantunnon lähemmäs, ja raparperi maistuikin yhtäkkiä liian kirpeältä, toffee liian makealta, mansikka ällötti ja minttu poltti kieltä.
“Minä tiedän”, Luna sanoi hymyillen, ennen kuin Ginny ehti avata suutaan pahoitellakseen. “En vain tahtonut jättää tätä kokemusta väliin.”
Luna nousi, tanssahteli yhä seesteisesti hymyillen kirjaston ovelle, ja tavut Ginnyn suussa muotoutuivat mössöksi. Niin Luna oli mennyt, Ginny ei ollut sanonut mitään, ja he tapaisivat seuraavan kerran vasta ensi lukuvuonna.
Parin päivän auringonsäteiden kutiteltua Ginnyn ihoa hän makasi Deanin vierellä sängyllään, siveli sormenpäällään pojan ihoa ja antoi epäilyksensä hukkua tämän vartalon kaarteisiin. Hän painoi nenänsä Deanin kaulakuoppaan, koetti saada unen päästä kiinni. Mutta yön hämärinä tunteina unien kirkkaat värit karkasivat hänen sormistaan, hän ei saanut pyydystettyä tähdenlennon pyrstöä eikä kosketettua sateenkaarta. Hänen ajatuksensa olivat liian levottomat päästämään hänet unen varaan, Deanin lämpö hänen ihollaan tuntui hyvältä ja tasainen hengitys rauhoitti, muttei tarpeeksi.
Seuraavana aamuna Ginny oli väsynyt, mutta sysäsi unihiekan pois silmäkulmistaan ja hymyili. Hän oli onnellinen. Deanin kanssa.
Deanin, jonka suudelmat maistuivat aamuisin kaakaolta ja iltaisin hammastahnalta. Deanin, joka sai hänen vatsassaan levottomana poukkoilevat perhoset rauhoittumaan. Deanin, jonka kanssa seuraavan lukuvuoden pilkistäessä nurkan takaa hän palasi Tylypahkaan käsikkäin. Lunan poissaolevan hymyn ja Harryn pikimustat hiukset kohdatessaan Ginny puristi Deanin kättä omassaan lujasti ja muistutti itseään, että oli tehnyt päätöksensä. Oikean päätöksensä.