PotC: Hopeisen Sormuksen salaisuus K-11 Adventure, Jack Sparrow, 6/? LOPETETTU!

[Jahma]

Ficin nimi:Hopeisen Sormuksen salaisuus
Kirjoittaja:Jahma
Beta:-
Ikäraja:K-11
Fandom:PotC
Varoitukset: -
Tyylilaji:Adventure/(romance)
Päähenkilöt:Jack Sparrow, normit + muutamia OC
Vatuunvapaus:En omista suurinta osaa hahmoista, vain ainoastaan leikin niillä illan hämärinä tunteina.


A/N:Tuli tällänen  päähänpistos, joten saa nähdä miten kehittyy, kommentit on sitte ihan kivoja  
Olkaa hyvät!

Traileri

Hänen nimensä on Sparrow, Jack Sparrow…

”taisi unohtua kapteeni siitä välistä”

…Ja hän on matkalla kohti…

”Määränpää kerrotaan vasta,
 kun nimi on tässä paperissa”

...Vaaroja…

”Matalaksi!”

…Aarteita…

”Hei Jack! Tules tänne.”
”Mitä nyt Gibbs? Mahtavaa!”

..Siis lyhyesti sanottuna mahtavaa seikkailua!

”Jack, olen aina tiennyt että olet hullu,
mutta tämä menee kyllä kaiken yli”

Matkalla hän tapaa vanhoja tuttuja..

” Lentävä Hollantilainen paapuurissa”
” Willistä ei sitten koskaan pääse eroon”

…Ystäviä ja vihollisia…

”Ei voi olla totta, mistä nuo on tänne eksynyt!”

Oletko valmis seikkailuun joka vie sinut seitsemän meren taa?

Jahma esittää:

Hopeisen Sormuksen salaisuus

//Classick muokkasi korkeamman ikärajan käyttöön

[Jahma]

Protologi

Öinen Tortuga, ehkä kuuluisin merirosvosatama, jota maa päällään kantaa. Tusinoittain romminhajuisia kapakoita ja kuppiloita. Juopuneita, tappelevia, äänekkäitä ja rääväsuisia merirosvoja. Erään kapakan yläkerrassa tutkii karttoja rommipullo vieressään Jack Sparrow. Hänen tutkiskelua säestävät alakerrasta kuuluvat juuri alkaneen mellakan huudot ja miekkojen kalske. Jack menisi erittäin mielellään mukaan, mutta hän on päättänyt selvittää juuri tänä yönä reitin kompassinsa ja karttojen avulla Hopeisen Sormuksen luo.

”Jack?” Kuului huuto portaikosta, kun Jack oli tutkimassa erästä hyvin mielenkiintoista karttaa.
” Gibbs”, Hän vastasi nostamatta katsettaan kartasta.
” Mitäs tällä kertaa etsit?”
” Oliko sinun pakko polttaa se samperin kartta, tunnet varmaan tarinan Hopeisesta Sormuksesta?”
” Tottamaar tunnen”
”Päättele siitä”, Jack mutisi ja keskittyi taas sataprosenttisesti karttaan.
”Tuota, taidankin tästä mennä”, Gibbs sanoi ja jätti Jackin tutkimaan karttoja rauhassa.

[Fairytale]

Oo, vaikuttaa tosi hyvältä Pirates ficiltä Alku oli kirjoitettu hyvin ja aivan varmasti seuraan tätä. Jatkoa odotellessa ^^

[Jahma]

Kiitos Giril  ja Fairytale, yritän saada kirjotettua ekan luvun tässä ennen koulun alkua eli tiistaita, mutta sitten saattaa tulla vähän pidempi väli riippuen koulukiireistä ja idisksen pysymisestä.
Ei ole Betaa joten huomautelkaa vaan kaikista kirjoitusvirheistä ja kaikenlainen kommentti otetaan vastaan!

[Jahma]

1.luku

Eräitäkin päiviä myöhemmin

”Gibbs, tarvitsemme miehistön ja Helmen.” Jack tokaisi rommin kittaamisen välissä.
”Löysit siis jotain niistä kartoista?”
”Jep, lähdemme etsimään Hopeista Sormusta.”
”Eli siis miehistö, mikä heille sanotaan matkan määränpääksi?”
”Minä hoidan sen.”Jack päätti keskustelun, he joivat tuoppinsa tyhjiksi ja yhtyivät mellakkaan.
 
Mellakan rauhoituttua Gibbs alkasi värväämään miehistöä matkalle. Muutamat ensimmäiset lähtivät matkalle enempiä kyselemättä, kunhan vain pääsisivät merelle. Hetken kuluttua ääneen kuitenkin nousi pari tuoppia liikaa juonut, miekkaa heilutteleva merikarhu:
”Vai Jack Sparrown laivalle miehistöä kerätään, mihinkähän tällä kertaa matka? Rastapäisten urpojen kokoukseen vai?
”Taisi unohtua Kapteeni siitä välistä.” Jack sanoi merikarhun selän takaa jäätävän tyynesti, samalla kun veti miekan vyöltään. Merikarhu kääntyi Jackiin päin ja alkoi kaksintaistelu jota säestivät erilaiset juopuneet huudahdukset ja pöytien kaatumiset. Jack ja merikarhu pyörivät, hyppivät pöydille, kaatoivat tuoleja ja huitoivat miekoillaan. Jonkin ajan kuluttua miekkailu hiukan rauhoittui ja Jack lopetti sen hyppäämällä katonrajasta merikarhun niskaan kaataen hänet maahan.
Jack hyppäsi pöydälle ja huusi äänellä, jonka jokainen tajuissaan oleva merikarhu kapakassa kuuli: ”Määränpää kerrotaan vasta kun nimi on paperissa ja mies laivassa, mutta voin taata sen että matka on sen arvoinen!”
Sen sanottuaan hän hyppäsi pois pöydältä ja lähti hakemaan lisää rommia.

A/N:Toivon että saan anteeksi näin lyhyen luvun. Yritän tehdä pidempiä kun tarina etenee. Kaikenlaisia kommentteja kaivataan. 

[Jahma]

Rakkaat lukijani tarvittisin nyt apua! Jos keksitte jotain hyviä nimi merirosvoille (miehiä) niin kirjottakaa tänne, mulla lyö pää tyhyjää ja seuraavaan lukuun tarttis muutamia nimiä!sitä nopeempaa tulee seuraava luku mitä nopeempaa saan nimiä, kiitos!
PS. Mieluiten vielä sellaisia nimiä joita ei ole leffoissa!

[Nikomikael]

Huu. Tämäpä vaikuttaa mielenkiintoiselta, taidankin jäädä seurailemaan miten ystäviemme seikkailu tästä etenee. Traileri, prologi ja ensimmäinen luku olivat lupaavaa sorttia, vaikkakin lyhyehkön puoleisia. Jack on omassa elementissään taas kerran.
Eli minä ilmoittaudun lukijaksi.
Ja sitten nimiä vaj? No, juuri nyt en keksi yhtäkään, mutta kannattaa laittaa Googleen esim. "englantilaisia miesten nimiä", niin eiköhän sieltä jotain sopivaa löydy. Myös Nimikone on kätevä tässä tapauksessa.

Onnea nimien etsintään ja toivottavasti piraattiystävämme pääsevät pian merille.


Nikomikael

[Fairytale]

Mitenkäs mie en ole tähän vielä kommentoinu? Mutta joo... Ei löytynyt mitään epämääräisyyksiä ja teksti oli selvää jne. Luvut ovat ehkä vähän turhan lyhyitä, mutta ei se kai nyt ole niin häiritsevää.

Siis jatkoa odotellessa

[Arion]

Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja hyvältä, mutta joitain välilyöntivirheitä löytyi... Kannattaa kiinnittää niihin huomiota!

Mutta jatkoa odottelen!

[Jahma]

Nikomikael ja Giril: Kyllä tiedän nämä on vähän lyhyitä lukuja mut en nyt vaan saa taiottua pidempiä . Nimikone ei suostunut olemaan yhteistyössä,mutta kyllä mä sitte jotain keksin.
Fairytale:kiitos kommentista, ja yritän todellakin saada näistä luvuista hiukkasen pidempiä.
Anturajalka93:Kirjottelen tätä Wordilla, ja siinä siirrossa aina kone vähä sekoittelee näitä tekstejä, mut koitan kiinnittää niihin huomiota.
Kiitos vielä kaikille kommenteista ja kärsivällisyydestä!


A/N: Noh eipäs tästäkää nyt kovin pitkä tullut, mutta olkaa hyvät!


2.luku
Seuraavana iltana

”Adam, Besser, Larry, Margot, Cotton, Cottonin papukaija, Pary, Gabe…” Gibbs luetteli miehistöä Helmen kannella. Jack virnuili tavallista veijari hymyään ” kelpo miehistö pian päästään matkaan” hän ajatteli tyytyväisenä. Jackin ajatukset keskeytti miehistöstä kuuluva huuto ” mikä on määränpäämme kapteeni?”
”Tosiaan määränpää.” Jack toisti mietteliäänä ”Miehet, mitä tiedätte te Hopeisesta Sormuksesta?” kysymys aiheutti kannella hälinää ja kuiskailua:
”Hopeinen Sormus”
”Kapteeni Desperado”
”Kuolleista herääminen”
Jack keskeytti supinan korottaen ääntään: ”Lähdemme etsimään Hopeista Sormusta, jos joku haluaa jäädä pois matkalta, on vaan hyvä ja hyppää laiturille!” Yksikään mies ei liikahtanut, mutta joku kysyi ”Mitkä ovat suuntimet, kapteeni?” ”Ah, suuntimet” Jack tokaisi ja otti kompassinsa, jonka neula pyöri ja pysähteli miten huvitti.”Antakaa rommia!” Jack murahti ja Gibbs kiirehti ottamaan pullon joltain merirosvolta ja ojensi sen Jackille. Jack hörppäsi pullosta ja heitti sen olkansa yli, pitäen tummat silmänsä kokoajan kompassissa. Hetken kuluttua hän totesi hyväntuulisesti: ”Meillä on suunta!” Ja osoitti kohti horisonttia, jonne aurinko oli juuri laskemassa.


Eräänä tähtikirkkaana yönä Gibbs kertoi muutamalle nuoremmalle merirosvolle Hopeisen Sormuksen tarun kokonaisuudessaan:
”Vuosisatoja sitten Kapteeni Desperado purjehti merillä ja rosvosi isoja kauppalaivoja, saadakseen rakastamansa naisen rakastumaan itseensä. Vuosia kestäneen rosvoilun ja purjehtimisen jälkeen nainen alkoi vihdoin vastata Desperadon tunteisiin, he menivät naimisiin ja asettuivat asumaan kauniille saarelle pieneen kaupunkiin. Onni ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä pian kaupunkiin hyökättiin, nainen sai surmansa ja Desperadon oli pakko paeta.
Viikkojen kuluttua Desperado palasi kaupungin raunioille, hautasi vaimonsa metsään kauniin hopeapihlajan juureen ja ripusti sormuksen pihlajan oksalle. Lähdettyään merelle hänet valtasi outo tunne ja hän palasi saarelle, nosti vaimonsa maasta ja otti sormuksen oksalta. Desperado pujotti sormuksen vaimonsa sormeen ja tämä alkoi hengittää.
joitakin vuosia myöhemmin Desperado kuoli ja vaimo itki pitkät päivät miestään ja ajan myötä kipu hälveni ja vaimo vanheni, muta hän ei silti koskaan ottanut sormustaan pois. Kunnes eräänä yönä hän ymmärsi. Vaimo matkusti rauniokaupunkiin ja käveli metsään. Metsässä hän laittoi sormuksen hopeapihlajan oksalle, istuutui pihlajan juurelle ja kuiskasi ilmaan: ”olen pian siellä rakas”, ja nukkui miehensä luokse”
”Olemmeko me matkalla Demoran rauniokaupunkiin?” toinen nuorista merirosvoista kysyi.
”Uskon niin”, Gibbs vastasi:” mutta enemmän minua mietityttää kenet Jack haluaa saada takaisin.” Hän lisäsi ja katsoi kapteenia ja katseli merta Helmen keulassa.

[Arion]

”Ah, suuntimet” Jack tokaisi ja otti kompassinsa, jonka neula pyöri ja pysähteli miten huvitti.”Antakaa rommia!” Jack murahti ja Gibbs kiirehti ottamaan pullon joltain merirosvolta ja ojensi sen Jackille. Jack hörppäsi pullosta ja heitti sen olkansa yli, pitäen tummat silmänsä kokoajan kompassissa. Hetken kuluttua hän totesi hyväntuulisesti: ”Meillä on suunta!” Ja osoitti kohti horisonttia, jonne aurinko oli juuri laskemassa.

Aivan mahtava! Täysin Jackin tyylistä! Ja toi taru oli hieno! Mutta jooh... jatkoo oottaen...

[Fairytale]

Ah, oli hyvä jatko. Jack oli aivan sellainen niin kuin pitääkin ja myös Gibbs.

”Uskon niin”, Gibbs vastasi:” mutta enemmän minua mietityttää kenet Jack haluaa saada takaisin.” Hän lisäsi ja katsoi kapteenia ja katseli merta Helmen keulassa.

Tämä oli kyllä hyvin mielenkiintoinen kohta

Jatkoa odotellessa.

[Jahma]

Anturajalka93:Kiiti siihen mä pyrinkin 
Fairytale: Sellaseksi se kohta oli tarkoitettukin. 
Giril: Se selviää pian Giril

A/N:Että tällänen luku toivottavasti miellyttää, olkaapa hyvät!

3. luku

Salamat halkaisivat taivaan ja vesi hyöryi alas pilvistä, aallot kasvoivat suuremmiksi ja suuremmiksi. Meri pauhasi ja Helmi keikkui sen mukana. Miehistö juoksi kannella edestakaisin milloin mitäkin tykkiä tai narua kiristämässä. Jack kamppaili ruorien kanssa aaltoja vastaan. Uhoten itsekseen: ”Miksi Calypso ei voi olla suosiollinen, miksi!?” Jopa Cottonin papukaija piti nokkansa kiinni roikkuessaan kiinni laivassa, vaikka sillä olisi varmasti ollut paljon sanottavaa. Salamat halkaisivat taivaan ja vesi hyöryi alas pilvistä, aallot kasvoivat suuremmiksi ja suuremmiksi. Välillä Jack oli näkevinään jonkun toisen laivan ääriviivoja kauempana horisontissa, mutta ei uskonut että siellä olisi toinenkin laiva samassa jamassa.  Jos hän vain olisi silloin tiennyt…

Myrsky oli jo laantunut pieniksi aalloiksi ja aamu-usva oli haihtumassa helmen ympäriltä, kun mastosta kuului pelokas huuto: ”Lentävä Hollantilainen paapuurissa!”
Jack käännähti katsoman ja hänen kasvoilleen nousi sama veijarimainen hymy kun hän tokaisi hyväntuulisesti: ”Willistä ei näköjään koskaan pääse eroon.” Miehistön jäsenet, jotka eivät tienneet, että Davy Jones oli kukistettu katsoivat häntä kummastuneena. Hollantilainen alkoi kääntyä heitä kohti ja Helmi hidasti vauhtia. Joidenkin miesten kasvoille alkoi nousta pakokauhu, mutta se hävisi kun he erottivat miehet, jotka eivät olleetkaan merenelävien ja levän peitossa, kuten he olivat luulleet. Pian Hollantilainen oli Helmen vierellä ja Will hyppäsi kera köyden Helmen kannelle. Hän riensi halaamaan Jackia. ”Haiset merelle”, Jack sanoi Willin päästettyä hänet halauksesta. ”Ja sinä rommille, kuten aina.” Will vastasi hymyillen. Kun laivoille oli annettu ohjeet purjehtia toistensa lähistöllä Jack ja Will lähtivät yhdessä kannen alle juttelemaan.

”Demoran rauniokaupunkiin, miksi Jack?” Will kysyi Jackin kerrottua minne he purjehtivat.  ”Hopeista Sormusta etsimään”, Jack vastasi ja sai Williltä epäluuloisen katseen.
”Jack, luulisi sinun jos jonkun arvostavan kuolemaa.”
”Tiedän Will, mutta ei kaikki ole niin mustavalkoista.” Jack sanoi hiljaa.
”Jack, kuka?” Will kysyi hämmästyneenä Jackin tunteilusta.
”Eräs vain.” Jack vastasi salamyhkäisesti.
”Jack!” Will sanoin painokkaammin.
”Hyvä on, hyvä on!  Äitini.” Jack sanoi ja vaikeni sitten.
Hyttiin laskeutui yllättynyt hiljaisuus.

A/N: Toivottavasti miellytti, komments?  mitä mieltä ootte tästä henkilöstä, en keksiny parempaa

[Arion]

Jack kuulosti itseltään, paitsi vikassa kommentissaan, ja Will kuulosti myös itseltään

Jatkoo oottaes, hyvä oli tääkin!

[Fairytale]

Oi, Will ^^ Jack ja Will vaikuttivat ihan siltä miltä pitääkin, enkä löytänyt mitään epämäärisyyksiä.

Ja jatkoa odotellessa

[Zarroc]

Iltamia, uusi lukija.
Luvut olivat lyhyitä ja tapahtumat riensivät todella nopeasti eteenpäin. En oikein tiedä mitä ajatella tästä, juoni on hyvä ja mielenkiintoinen, mutta samaan lukuun kannattaa sisällyttää enemmän tekstiä, yrität kuvailla ihmisten ulkonäköjä, äänensävyjä, säätilaa, mitä vain mistä saat kaivettua vähän kuvetta ja lisää sisältöä tekstiin.
Tykkäsin tästä kyllä joka tapauksessa ja toivon jatkoa jahka kone korjaantuu.

~ Zar

[Jahma]

Kiitos Anturajalka93,Fairytale ja Giril ,jos nyt vielä ootte täällä.
Zarroc kivaa että löysit! jos nyt sinäkään olet täällä enää. Hyviä vinkkejä yritän vähän hidastaa tuota tapahtumien kulkua, niinkuin esimerkiksi tässä luvussa on tarkoitus.

A/N: Olen todella pettynyt itseeni tälläisestä jättiläismäisestä tauosta ja sitä seuraavasta vain hiukan edellisiä pidemmästä luvusta. Joka tapauksessa risut ja ruusut oteaan vastaan. Kirjoitustyyli on saattanut hiukan muuttua, mutta toivottavasti parempaan suuntaan.

4.luku

”Äitisi?” Will kysyi ihmeissään. Eihän hän oikeastaan tiennyt Jackin perheestä paljon mitään, mutta yllättyi hän silti.
”Se kuulostaa oudolta”, Jack tokaisi tutkittuaan hetken Willin ilmettä. Hänen kasvoilleen oli jo palannut tuttu veijarimainen ilme, kun hän kohotti pullon suulleen.
”jaah, tuota..” Willin lauseen keskeytti Gibbs, joka rynnisti hyttiin ja huudahti hengästyneenä: ”Englannin kauppalaivasto.. tuolla!”
Jack sylkäisi rommin suustaan ja ryntäsi Will perässään kannelle.
”Voi hitto!” Will kirosi samalla, kun juoksi kohti laivaansa jakelemaan käskyjä. ”Hollantilainen taisteluasemiin!”
”Se laiva myrskyssä… Eivät Englantilaiset vielä perässä voineet olla” Jack mumisin itsekseen, kunnes huomasi Gibbsin ”Mitä sinä siinä vielä seisot, Helmi taisteluasemiin!”
”Selvä kapteeni”, Gibbs vastasi nopeasti ” Tykit esiin, löysätkää isopurje!”, hän huusi miehistölle ja katosi jonnekin valmistamaan tykkejä.  Jack pyöräytti silmiään ja tarttui kaukoputkeen. Hän menetti hetkeksi puhekykynsä nähdessään laivan kannen ”Mit.. Elisabeth!” hän huudahti saatuaan puhekykynsä takaisin, ”..ja…Isabella.” Jack vielä kuiskasi, ilman että kukaan muu olisi voinut kuulla.

Will kuuli Jackin huudon juostessaan Hollantilaisen kannella, hän pysähtyi kuin seinään kuullessaan Elisabethin nimen, entä jos ne ovat ottaneet hänen ihanan Elisabethin panttivangiksi? Mitä hittoa kommodori taas halusi! Will kääntyi ympäri ja juoksi karttapöydän luo, jossa hänen kaukoputkensa oli. Will nappasi kaukoputken ja suuntasi sen kohti valkopurjeista laivaa. Hänen huulilleen nousi viekas hymy, hän näki kaksi laivan kannella seisovaan merirosvomaisesti pukeutunutta naista, jotka eivät todellakaan kuuluneet Englannin kauppalaivastoon.

”Onkohan tämä hyvä idea Elisabeth?” Angelica kysyi hiukan peloissaan. ”entä jos he hyökkäävät kuitenkin.”
”Ja sinäkö muka olet Mustaparran tytär, ei uskoisi!” Elisabeth tokaisi sarkastisesti.
”Tuo ei ollut reilua”
”Älä hikeenny Angelica. Ei Jack hyökkää ilman että näkee vastustajansa, onhan hän kuitenkin ollut yhteyksissä Jonesin kanssa ja isäsi. Äläkä ollenkaan katso minua noin!”
”Anteeksi, että keskeytän mielenkiintoiset keskustelunne, kauniit leidit.”
 Heidän selkänsä takaa kuuluva ääni oli tuttu, mutta silti molemmat naiset säikähtivät.
”Will tuo ei ollut hauskaa” Elisabeth kivahti ennen kuin heittäytyi Willin kaulaan ja suuteli häntä kaihoisasti.
Jotkut miehistöstä – jotka olivat vielä vähän aikaa sitten olleet kunnollisia merimiehiä, eivätkä mitään pirskatin merirosvoja - katsoivat ihmeissään tyhjästä ilmestynyttä miestä, joka nyt kuherteli heidän kauniin kapteenittarensa kanssa.
Angelica katsoi kadehtien rakastavaisia, jotka olivat jo täysin unohtaneet ympäröivän maailman ja kietoutunet toisiinsa. Hän käänsi katseensa kohti Helmeä. Miten monta kertaa tuo rastapäinen merirosvo olikaan pilannut hänen elämänsä, mutta silti Isabella rakasti häntä. Kyllä Angelica rakasti yhä edelleen Jack Sparrowta, kapteeni Jack Sparrowta.

[Arion]

oon vielä lukijakunnassa!!!! :DDD

ohooo!!! Lizzie tuli kuvoihin! :DD Aika mahti toi Willin yhtäkkinen ilmestys Lizzien luokse :DD Ja Isabella osaa kuolata kyllä Jackin perään toivottavasti Bel saa jossain vaiheessa Jackilta vastakaikua <33

Ja jatkoo jään ootteleen

[Fairytale]

Nyt vasta heräsin kommentoimaan. Siis... Kuka on Isabella? Joku aiemmin mainittu vai..? Mutta kuitenkin. Willin ja Elisabethin tapaaminen oli ihana Tupsahti taakse

Odotellen jatkoa

[Jahma]

Fairytale kiitos huomautuksesta henkilö oli Angelica, mutta mulla on jostain syystä mieltymys sanoa sitä Isabellaksi
Mutta Anturajalka93 miten säkin muistat sen olevan Isabella? Vai olinko vain mä taas jotenkin hakoteillä