Author: Willy
Genre: Drama, sekä epämääräinen, tunnistamaton ja äärimmäisen typerä humor
Pairing: Ron/Draco
Rating: K-11//zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Summary: Mitä voitkaan löytää teekupista?
Disclaimer: Rowin hahmot, minun pölö tarinani.
A/N: Osa FF100:sta, sana on 060. Juoma
Keittiön ikkunasta paistoi sisälle auringonsäteitä, jotka loivat pieniä valotäpliä suurelle puupöydälle. Pöydän pintaa peitti ohut pölykerros, vaikka pölyt oli pyyhitty aamulla. Pöytään oli katettu hienoimmat astiat mitä Kotikolosta löytyi, ne joita ei koskaan käytetty etteivät ne näyttäisi kuluneilta jos taloon tulisi kunnianarvoisia vieraita joita varten ne oli yksin tarkoitettu. Kukaan ei kuitenkaan olisi toivonut, että silloin harvoin kun ne kaivettiin esille niistä tarjoiltiin teetä itse Lucius ja Draco Malfoylle. Ron Weasley olisi antanut mitä vain, jos olisi keksinyt verukkeen paeta paikalta kuten muut perheenjäsenet hänen isäänsä lukuun ottamatta.
Oli heinäkuun puoliväli ja Lucius oli tullut Kotikoloon neuvottelemaan Arthur Weasleyn kanssa jostakin Ronille merkityksettömästä ministeriön asiasta. Vierailu olisi ollut tarpeeksi kamala muutenkin, mutta Lucius oli vielä kaiken huipuksi raahannut poikansa Dracon mukaan jostain tuntemattomasta syystä. Ilmeisesti nuoremman Malfoyn tehtävä oli ärsyttää Ronia niin hyvin kuin pystyi. Siinä he nyt istuivat, kaksi Weasleya ja kaksi Malfoyta, Kotikolon keittiönpöydän ääressä juomasta teetä hienoista astioista.
Ron oli sulkenut korvansa ajat sitten kahden vanhemman miehen keskustelulta ja tarkkaili nyt tiiviisti nuorempaa Malfoyta, joka tutki arvioivasti teekupissaan olevaa nestettä. Draco kohotti kupin huulilleen ja maistoi juomaa ensi arvioiden makua. Vaalean pojan suu vääntyi irveeseen joka kieli teen olevan liian ala-arvoista hienolle Malfoylle, mutta siitä huolimatta Draco otti uuden kulauksen teestään. Vaalea pikkurilli sojotti hieman kun kuppia nostettiin huulille. Ron joutui peittämään naurunsa tekoyskään, joka sai aikaan sen että molemmat Malfoyt loivat häneen sellaisen katseen, jolla katsottiin kuumalle asfaltille sulanutta etanaa.
Mulkoiltuaan Ronia tarpeeksi, Luciuksen huomio kiinnittyi takaisin vanhempaan Wesleyyn ja tämän selostukseen jästien ja velhojen yhteisistä oikeuksista, joita Lucius ei tuntunut ymmärtävän. Draco kohotti jälleen teekupin huulilleen, silmät kiinni painettuina ja nenä aavistuksen nyrpistettynä. Ron pyöritti lusikkaa omassa teessään saaden aikaan pienen pyörteen joka loiskutti pisaroita pöydälle. Häntä ärsytti se, miten komealta nuorempi Malfoy näytti nyrpistellessään nenää teelle ja kohautellessaan hartioitaan kuin yrittäen osoittaa olevansa pitkästynyt. Muutama vaalean hiussuortuva oli valahtanut silmien peitoksi ja toinen käsi oli laskeutunut naputtelemaan pöydän pintaa. Vuoron perään vaaleat sormet osuivat pöydän puiseen pintaan ja nousivat taas vain toistaakseen saman sarjan uudestaan. Sormien synnyttämä ääni toisti samaa rytmiä ja jostain syystä ääni sai Ronin ihon kananlihalle.
Draco vaistosi toisen tuijotuksen ja kohotti silmänsä punapäiseen poikaan. Pojan huulilla oleva vastenmielinen irvistys ei värähtänytkään, mutta silmissä pilkahti jotain vahingonilon tapaista. Vaaleahiuksinen poika joi jälleen kulauksen kupistaan, laski kupin hitaasti pöydälle ja raotti huuliaan sen verran, että pojan ketterä kieli pääsi lipomaan ylimääräiset teepisarat pois huulilta. Ron tunsi lämpimän allon pyyhkäisevän lävitseen, kun hän ajatteli millaisia temppuja Dracon kieli kykenisi tekemään. Punahiuksinen poika oli samalla todella kiitollinen, että oli sinä päivänä pukenut ylleen kaavun, tavallisissa housuissa hänen kasvanut erektionsa olisi herättänyt liikaa huomiota.
Ronin ajatuksen siirtyivät kuitenkin housuista saman tien muualle, kun Dracon jalka kosketti hänen jalkaansa pöydän alla ja se kosketus oli liian perusteellinen ollakseen vahinko. Vaaleahiuksisen pojan jalka kosketti ensin varovasti nilkkaa, hivuttautuen siitä säärtä pitkin kaavun alle ja takaisin alas. Ron yritti pitää kasvonsa peruslukemilla, mutta se oli vaikeaa kun Dracon kieli oli alkanut taas lipomaan teepisaroita vaaleaverikön huulilta. Draco otti viimeisen kulauksen teekupistaan ja päästi sitten nautinnollisen voihkaisun, joka ei lainkaan helpottanut Ronin sen hetkistä olotilaa. Päinvastoin punapään suusta karkasi pettynyt vinkaisu kun Draco veti jalkansa pois. Punapää oli niin keskittynyt hillitsemään itsensä, ettei olisi lauennut siihen paikkaan, että häneltä jäi kokonaan huomaamatta kun toinen poika kumartui aivan lähelle pöydän pintaa tekemään jotain, mitä kukaan ei nähnyt. Tämän jälkeen Draco kohotti asentoaan, ojensi yhden solakoista sormistaan ja työnsi sillä kupin kohta Ronia.
”Weasley, lisää teetä”, nuorempi Malfoy sanoi ylpeyttä tihkuvalla äänellä. Punapää mulkaisi toista kulmiensa alta ja oli jo tarttumassa teepannun kahvaan kun huomasi taistellun pergamentinpalan Dracon kupin pohjalla. Hän ojensi sormensa kupin pohjalle, kunnes sai ongittua pergamentin käteensä.
”No luuletko, että enää siitä juon kun olet koskenut siihen? Menen vessaan, tuo litku ei oikein sopinut herkälle elimistölleni”, Draco julisti ja marssi ulos keittiöstä ennen kuin kukaan ehti estää. Arthur ja Lucius tuijottivat hetken nuoren Malfoyn perään, kunnes palasivat väittelyynsä jästien oikeuksista.
Tässä vaiheessa Ron käytti tilaisuuden hyväkseen ja taitteli kädessään olevan lapun auki. Siihen oli kirjoitettu nopeasti teksti:
”Saat luvan korvata tuon myrkyn saman tien.”
”Menen huoneeseeni, minua tuskin enää tarvitaan”, punapää sanoi ja pyyhälsi ulos keittiöstä sinne suuntaan minne Dracokin oli mennyt, ennen kun Arthur ehti esittää minkäänlaisia vastaväitteitä. Kävellessään kohti vessaa Ronin ajatukset täyttyivät Dracon notkeasta kielestä ja keinoista, joilla pistäisi tämän maksamaan sen että oli arvostellut Weasleyn perheen teetä.
