Title: Herra Smith, näin käytät luudanvarttasi oikein
Author: Zacharias
Rating: K11
Fandom: Harry Potter
Pairing: Zacharias Smith/OFC
Genre: öh, rageromance.
Warnings: Kielenkäyttö.
A/N: Anteeksi, anteeksi, anteeksi. Ja kieroutunut romantiikankäsitys + miesmaku hipoo pilviä. Mutta anygays, tässä on dialogificci Zacharias Smithistä ja erittäin kieroutuneesta Zachysta. Eihän kaikki aina voi olla pilvilinnoja, tai jotain muuta sopivaa, eh? Osallistuu Sinun Potterisi vol. 2:seen.
Herra Smith, näin käytät luudanvarttasi oikein
"No mikä nyt oli niin tärkeetä, että piti pyytää kesken pelin tänne?"
"Sä unohdit kertoa mulle."
"Niin mitä mä unohdin kertoa?"
"Sä unohdit kertoa mulle, että sulla on tänään peli."
"Oletko sä tosissas?"
"Näytänkö mä sitten siltä, että en ole?"
"Sä raahasit mut tänne vain sanoakses, että sä et muka tiennyt että tänään on meillä peli?"
"No mistä mä oisin sen voinu sitten tietää?"
"Miten olisi vaikka
ilmotustaululta, missä nää tupien väliset ottelut on mainittu varmaan kuukausia sitten? Vai onko tää taas jotain helvetin suhdesääntöjä, joita meidän pitäis vaan tietää?"
"Kyllä."
"Kyllä?"
"Kyllä."
"Kyllä!"
"Se ei siitä muutu, vaikka sä kuinka huutaisit."
"Niin mikä? Se, että sä oot taas niin nerokas ihminen, joka ei osaa lukea?"
"Ei, vaan se että sä olet tunnevammainen idiootti."
"Mikä toi ilmekin on olevinaan?"
"Ai tämä vai? Se on kuule se ilme, mikä mulla on aina kun sut näen."
"Näet mut?"
"Kyllä."
"Kyllä?"
"Kyllä."
"Älä taas alota!"
"Sähän itse siinä aloit huutaa, mä istun tässä ihan tyynenä."
"Selvä, mä rauhotun. Mä rauhotun ja kysyn sulta, että ymmärsinkö mä nyt varmasti oikein?"
"No kysy."
"Sä olet suuttunut mulle tänään siitä, että mä en kertonut että mulla on peli. Ja sen takia sä raahasit mut tänne."
"Kyllä ja ei."
"Kyllä ja ei? Jumalauta nainen, mä en voi ikuisuuksia kykkiä täällä pukuhuoneessa, mä olen
huispauskapteeni enkä mikään maskotti!"
"Mä tiesin, että sulla on peli."
"Mikä sulla tässä on sitten ongelmana?"
"Sä et kertonut sitä mulle, että sulla on peli. Sä olet puhunut viikkoja ja viikkoja ja viikkoja, aina sitä samaa paskaa. Huispaus sitä ja huispaus tätä. Nyt tulee peli, niin sä et viitti siitä edes mainita."
"Eli sä vihaat sitä, että mä puhun sulle huispauksesta?"
"No eikö se ole aika köyhä aihe?"
"Hei, älä vie mun lausahduksia!"
"Nyt sä olet vain irrelevantti."
"Mulle on oikeasti aivan sama. Sä voit rauhassa jäädä tänne mököttämään, mutta mun pitää mennä tekemään tonne maaleja."
"Kai nyt, kun muita maaleja sä et enää nykyään teekään..."
"Mitä toikin nyt muka taas tarkoitti?"
"Sitä vain, että mä en jaksa tota sun omistautumista luudanvarrelle. Se on ainoa asia, mikä täällä nykyään saa kyytiä!"
"Eli se on sun perusongelmas vai?"
"Kato ymmärsithän sä viimein!"
"Sä olet vihainen mulle, koska mä olen rassannu luudanvartta, enkä sua?"
"Ei!"
"No mitä vittua sitten?"
"Sä olet viettäny ennemmin aikaa sen risukasan kanssa, kuin mun. Se on se ongelma."
"Aha, aha, no selvä homma. Onko tääkin nyt joku pakollinen keskustelu, hyvä aika ja paikka?"
"No eihän sua muualta löydä kuin täältä helvetin kentältä."
"Selvä."
"Selvä!"
"En mä sua täällä pakota olemaan. Tossa on ovi, sitä voi käyttää. Ja mä käytän sitä ainakin kohta, sillä mulla on vittu peli käynnissä!"
"Ai sä haluat lopettaa tän vai?"
"Koita ny jo päättää..."
"Mä olen päättänyt! Jos sä et kerran mua halua, niin jätetään tää sit tähän."
"Selvä!"
"SELVÄ!"
"Turha tulla sitten valittaan, että nyt on yksinäistä ja ketään ei kiinnosta."
"No et sä vittu mitenkään erityisen hyvä ollu."
"Onko pakko aina sanoo samaa?"
"No vittu on!"
"No jos vittu on pakko, niin selvä homma. Helvetin se ja sama."
"Haluatko sä oikeasti lopettaa?"
"Enhän mä sun standardeja täytä, muistatko?"
"Sanoinko mä niin?"
"Voi vittu."
"Mä nyt vaan haluan selvittää tän, okei?"
"Okei, selvitetään tää nyt sitten. Kuuletko sä, että noi ihmiset huutaa tuolla mun nimeäni... Mitä sä nyt aloit nauraa?"
"Mä vain mietin, että mistä tääkin taas alkoi."
"Sähän tän aloitit?"
"Siksi, koska sä et kertonut mulle pelistä. Ja mä haluaisin tietää sellaisista asioista, koska sä olet mun kanssani. Tai olit joskus, nykyään sä et edes katso muhun päin käytävällä."
"Eli se, että mä tungen kieleni sun kurkkuus liemiluokan perällä on sitten joku merkki siitä, että mä välitän susta? Sitäkö sä haluat?"
"Sanoinko mä taas niin?"
"Mä en osaa lukea ajatuksia, joten selvä, okei. Sua siis ärsyttää taas, mä olen tehnyt jotain väärin. Selvä. Okei, hyvä on, hyväksyn."
"Et sä tajua..."
"No en tajuakaan!"
"Lennä sitten luudallas auringonlaskuun yksinäs."
"Mä olen nähnyt sun kans niin monta sellaista, että en varmana lentäis yksin."
"Eli kiitos minun, sä nyt vihaat sitten
sitäkin vuorokaudenilmiöö?"
"En mä sitä vihaa."
"Mitä sä sitten yrität selittää?"
"Sitä, että mulle on aivan sama vaikka kuu tippuis tähän just ja nyt taivaalta."
"Oletpa sä runollinen."
"Kai sä oot tartuttanu muhun jotain."
"Ehkä sitten niin."
"Joko sä rauhotuit?"
"No joo. Sori."
"Hyvä."
"Sulla on peli pelattavana, vai annatko sä luihuisten voittaa taas meidät?"
"Onko pakko mennä?"
"Eikö sitten muka ole?"
"Niin, no kai jos kerran on pakko."
