Ouw. :< Tykkäsin tästä kovasti. Idea Fredin kirjeestä Georgelle on ihana ja siihen kirjoitetut sanat... Niin katkeraa ja kaunista, että kaksikon yhteinen taival päättyi sillä tavalla. Että George jäi yksin, tuntien itsensä vain puolikkaaksi ilman toista. Kuten muutkin ovat omissa kommenteissaan kehuneet, niin toteutustapa toimii tässä loistavasti, tukien ideaa ja tunnelmaa. Yksinkertaista ja korutonta, mutta silti niin äärettömän vaikuttavaa. Veljesten yhteys, suhde toisiinsa tulee tässä esiin hyvin luontevasti, ja vaikka asiaa ei varsinaisesti taidettu ääneen sanoakaan, niin Georgen kaipuu on selkeästi erilaista kuin muiden.
Toivon, ettet jää liiaksi murehtimaan minua. Olet minulle tärkeä, siksi haluan, ei vaan vaadin, että jatkat elämässäsi eteenpäin. Mitä ikinä teetkin, minä tuen sinua.
Tämä nousi ehdottomaksi suosikkikohdakseni. Fredin sanat ovat viisaita neuvoja veljelle, rakkaalle veljelle ja niitä lukiessa tuli väistämättä sellainen olo, että ne tulevat suoraan sydämestä ja ovat vilpittömiä. Fredin kirje on todella fredmäinen ja ainakin minusta olisi mielenkiintoista lukea, millaisia ajatuksia hänen päässään on pyörinyt tuon kirjeen kirjoitushetkellä: varmaankin todella ristiriitaisia.
Ihana teksti, kiitos. : )
~ Herkku.
